Olen 23 vuotias neitokainen ja vasta viime aikoina alkanut ymmärtämään että kaipaan oikeasti vierelleni toista naista. Aikaisempia suhteita naisten kanssa mulla ei ole ollut (ihastuksia kylläkin). Parin lyhytaikaista seurustelusuhdetta miesten kanssa taas on takanapäin, joten uskoisin siis olevani biseksuaali. Jotenkin mulla on tällä hetkellä helpottunut olo, mutta olen samalla hyvin ymmälläni tilanteesta. En olisi koskaan voinut kuvitella, että näin voisi tosiaan käydä. Olen kuitenkin aina pitänyt itseäni heterona ja nyt ymmärrän, että olen jo pidemmän aikaa tuntenut vetoa naisiin enemmän kuin miehiin.
Tunnen vain olevani aika yksin tämän jutun kanssa. Kavereillekaan ei oikein voi puhua. Vaikka he varmasti suhtautuisivat asiaan ihan hyvin niin en kuitenkaan usko, että he ymmärtäisivät mistä tässä on kysymys, kun en välillä oikein ymmärrä vielä itsekään.
Olisi mukava tutustua/ystävystyä samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa voisi jutella kaikesta.
Olisiko teillä antaa jonkinlaisia neuvoja?
Miten olette itse identiteettikriisistä selvinneet?
Tunnen vain olevani aika yksin tämän jutun kanssa. Kavereillekaan ei oikein voi puhua. Vaikka he varmasti suhtautuisivat asiaan ihan hyvin niin en kuitenkaan usko, että he ymmärtäisivät mistä tässä on kysymys, kun en välillä oikein ymmärrä vielä itsekään.
Olisi mukava tutustua/ystävystyä samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa voisi jutella kaikesta.
Olisiko teillä antaa jonkinlaisia neuvoja?
Miten olette itse identiteettikriisistä selvinneet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ottanu tilanteen niin, että elän täällä vain itseäni varten, en muita.
hyväksyn itseni sellaisena kuin olen ja jos se karkottaa ystävät viereltäni niin sitten he eivät ole arvoisiani ystäviä. koska jos he oikeasti välittävät, heille on aivan sama onko ihastukseni mies vai nainen, pääasia että olen onnellinen.
sitä paitsi, eikös me ihastuta itse ihmiseen, ei sukupuoleen :)
mistä päin olet :)?
juuri noin pitääkin suhtautua!! ei täällä muita miellyttääkseen eletä.
ja ystäviä ovat ne jotka hyväksyy omana itsenään.
ketään varten ei kannata alkaa itseään muuttamaan tai kaapissa elämään. törmäyksiltä ei voi elämässä välttyä.
Juu, ihan samaa mieltä olen teidän kanssa. Taisin ilmaista itseäni vähän huonosti. Hyväksyn kyllä itseni ja uskon, että myös ystäväni tulevat edelleen hyväksymään minut sellaisena kuin olen. Tarkoitin vain sitä, että tällä hetkellä mulla on kuitenkin tunteet ja ajatukset hieman sekaisin, eikä ystäväni välttämättä ihan ymmärrä sitä vaikka haluaisivatkin. Tietysti puhun heidän kanssaan asiasta heti kun tämä myllerrys pääni sisällä on vähän tasaantunut:)
Ajattelin vain, että joku samassa tilanteessa ollut voisi ymmärtää tuntemuksiani paremmin.
Mie opiskelen tällä hetkellä Pohjois-Suomessa (Oulun lähellä). Etelä-Suomesta olen kuitenkin alunperin kotoisin ja kesät tulee edelleen vietettyä kotiseudulla. Mistä päin itse olet? :)
immeisiä löytyä vaikka oulun setan bi-ryhmästä?
http://www.oulunseta.fi/ryhmat.php
Kolme vuotta siitä taitaa nyt olla kun vihdoinkin myönsin itselleni bisseyteni. Olen aina ollut poikamainen, ja salaa ihastunut (poikien lisäksi myös) tyttöihin. En vaan ollut koskaan sisäistänyt sitä niinkin läpinäkyvää asiaa. Kyllähän mä jonkin aikaa mietin niitä sekavia fiiliksiä, mutta sitten aivan kuin itsestään mä vaan totuin uuteen minääni. Aivan kuin olisin ollut entistä ehompi, ja sinut itseni kanssa. Poikaystäväni oli jo silloin kuvioissa mukana, ja on edelleen, ei ole ollut tarvetta lähteä kokeilemaan. :) Juttele täällä, tai vaikka chatissa tunteistasi. Tai mikä parhainta jos sulla on hyvä ystävä niin jaa tunteesi hänen kanssaan, niin mä olen tehnyt. :)
Tsemppiä sulle! Ei sun kaapista kannata heti rynniä, tärkeintä on että olet sinut itsesi kanssa. Se tietty on vaan mun mielipide.
tiuku. *hali*
Kyllähän se aina hämmentää ihmistä kun huomaa olevansa jotain muuta kuin mitä alunperin ajatteli. Itse en ole koskaan itseäni heterona pitänytkään, mutta kun muutkin tytöt ovat poikien kanssa niin minäkin ajattelin että niin kuuluu olla. Seurustelinkin melko pitkään miehen kanssa kunnes en enää kestänyt. Suhteemme läheni kaverisuhdetta ja itse tunsin vetoa naisiin. Silloin tajusin, mitä kaikki aikaisemmat tunteet tytön kanssa käsikädessä olemisesta, halailusta, suukoista.. olivat minulle merkinneet.
Jokainen varmaan kuitenkin kokee bi-identiteetin löytymisen hyvin erilaisella tavalla. Joitakin muutos ahdistaa ja joillekkin se antaa lisää energiaa elämään. Tärkeää on miettiä, mitä itse tuntee ja mitä haluaa elämältä :)
En tiedä, olenko kanssasi saman henkinen, mutta tällä hetkellä elämässäni on sellainen vaihe että olen tullut läheisilleni parin viime vuoden aikana "kaapista".. kaikki eivät vain hyväksy sitä. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi :) olemme melkein saman ikäisiäkin ja itsekkin opiskelen Oulunläänissä. Ja muutenkin tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Itse olen tosiaan viime aikoina miettinyt myös todella paljon sitä, mitä oikeasti haluan elämältäni. Onneksi kuitenkin ymmärsin sen viimein tässä iässä; eihän tämä ihmiselämä kuitenkaan liian pitkä ole;) Kuten jo aiemmin mainitsin niin tunnen itseni tavallaan hyvin onnelliseksi ja helpottuneeksi. Ottaa kuitenkin varmaan oman aikansa ennen kuin omat tuntemukseni tästä rauhoittuvan sen verran, että haluan asiasta avautua myös läheisilleni. En kyllä tiedä, miten itse kestäisin sen jos joku ei biseksuaalisuuttani hyväksyisikään....
Mutta olisi tosiaan oikein mukavaa vaihdella ajatuksia sun kanssa. Kuten itse sanoit niin uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita:)
En viitsi tänne mitään virallista meiliosoitetta laittaa, mutta miulle voi kuitenkin kirjoittaa osoitteeseen [email protected] :)