ollaan jo avuttomia, emmeko tunne enää itseämmekään.
Mihin tarvitsemme elämäntapavalmentajia?
Mihin tarvitsemme elämäntapavalmentajia?
Näinkö me
Pirre*
191217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mitä sä sillä meinaat?täälä vaihettaan kokemuksia ja saajaan hyviä neuvoja jos pirre sua tympässee nii älä tule lukkee näitä!!!
mistäs moisen johtopäätöksen nykäsit?
Ei tuo elämäntapavalmentaja juttu ollut minulta lähtöisin; katsoin aamuteeveetä, ja siinä esiteltiin kyseinen valmentaja.
vissiin ???
;)
markkinoiden keksittävä uutta jotta kauppa käy - mentorointi menossa, elämäntapavalmennus tulossa.
tuli minullekin mieleen kun katsoin aamuteeveestä moisesta uudesta "konsultista".
Kummallista kun ihmiset ei enää tunnista omia voimavarojaan, eikä sitten löydä selviytymiskeinoja ongelmiensa edessä. Mistähän moinen avuttomuus on lähtöisin :/
Voipi olla ettei nuorilla ole tarpeeksi ohjausta monentahoisten asioiden suhteen.
tämmösen vuoden kestävän parempaan elämään vievän kurssin.
Saa nähdä tuleeko siellä esiin jotain mitä en entuudestaan tiedä, ei taida tulla.
Kerron teille vuoden kuluttua olenko oppinut elämään paremmin, onko mulla parempi olo silloin.
kurssin järjestää?
Niin kerrokin, palattaannii sitten aiheeseen uudelleen, - kiva juttu.
menee puolet hinnasta ja firma maksaa toiset puolet. Työterveys on järjestäjänä.
millaisia kouluttajia siellä on?
Onko koulutus ostettu joltain konsulttifirmalta, ja velvoitettiinko teidät osallistumaan koulutukseen?
12 tarttui syöttiin ja meitä on lähes tuhat.
Työterveysasemalta tämä on ostettu ja kouluttajat on sieltä, ravitsemus- ja fysioterapeutti sekä psykologi.
Ehkä tuo, että itse pitää maksaa puolet on sen vuoksi että motivaatio säilyy loppuun asti.
niin en tiennyt minkälaisesta elämäntapavalmennuksesta oli kysymys, meillä on koossa porukka joka ei halua millekkään laihdutuskurssille vaan haluaa nauttia kokonaisvaltaisesta hyvästä olosta, saa nähdä miten käy, jaksaako vuoden päästä enemmän.
Itse luulen, että onnistun varmaan lopun ikääni aina välillä yllättämään itsenikin joissain tilanteissa.;))
Mielestäni elämäntapavalmennuksen ei välttämättä tarvitse olla rahanhukkaa. Mieluummin sellaista tai lyhytterapiaa likimain terveille ihmisille suosittelisin kuin vuosikausia kestäviä psykoanalyyseja, joissa useimmiten katsotaan taaksepäin ja etsitään syitä tai oikeutusta omalle käyttäytymiselle.
Joskus ihminen voi olla masentunut tai muuten umpikujassa, eikä pysty itse ilman apua analysoimaan tilannettaan ja löytämään kylliksi positiivista energiaa tilanteensa korjaamiseksi. Joskus pienten asioiden oivaltaminen auttaa parantamaan sekä oman että lähiympäristön elämisen laatua. Kaikilla ei ole hyviä ystäviä, joiden kanssa voisi pohdiskella asioita.
Joskus pariskunnat eivät kykene ihan oikeasti keskustelemaan keskenään ja omin neuvoin löytämään tilannetta sekä suhdetta parantavia toimintamalleja. Luulen, että muutamilla oivalluksilla jokainen meistä pystyisi ainakin vähän kohentamaan elämäänsä. Esim. monien elämään liittyy uskomattoman paljon "pakkoja", vaikka useimmat niistä ovat ihan omien korvien välistä lähtöisin.
Sitä paitsi, jos ihmisillä on rahaa käytettävissään ja pulaa vain ajasta, oman elämän järjestelemisestäkin voi tehdä projektin ja antaa konsultin laatia parannussuunnitelman. - Saakohan siitäkin kotitalousvähennyksen?
tilanteita on vähemmän, kun en yllätä enää itseänikään :)
Minusta kun tuntuu että olen lähes valmis ihminen :))
Tiedän mitä elämältäni haluan, ja ainakin haluan sopeutua oleviin olosuhteisiin, - ja ilman marttiyryyttä (hups. olipa paha sanan vinkura, tulikohan väännettyä oikein), en ole katkera, ja ihan seestynyt olokin.
Niin, sanomassasi, "Mieluummin sellaista tai lyhytterapiaa likimain terveille ihmisille suosittelisin kuin vuosikausia kestäviä psykoanalyyseja,..." on järkeä, - kuinkas muuten :)
Toivottavasti sitä apua osataan etsiä ajoissa, ja että se apua on helposti saatavilla, sekä/ja se on halpaa, - jota tosin uskallan epäillä.
taitavat ajatuksemme olla tässäkin asiassa. Katkeraksi tai marttyyriksi en ole suostunut minäkään, enkä koe elämäntapavalmentajaa tarvitsevani. Vaikka muutamille ihmisille voisin suositella sellaista.
En minäkään usko enää paljon tämän valmiimmaksi tulevani, vaikka välillä yritän, ja luulen osaavani järjestellä omaa elämääni. Tuorein opiskelun aihe liittyy "omassa elämässä läsnäolemiseen" kaikesta kiireestä huolimatta. Monesti tuntuu olevan niin kiire, että sitä rientää paikasta toiseen ja ajatukset (tai sielu) eivät ehdi mukaan vaan jäävät jälkeet tai askartelevat jossain ihan muualla. Ei oikein ehdi nähdä, kuulla eikä olla aktiivisesti läsnä siellä, missä fyysisesti on. Yritän oikeastaan opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, vaikka tuo ajatus pitää sisällään vähän muutakin.
sellasta mihinkään:)
Mikä se sellanen muuten on?
sellainen ihminen joka neuvoo kuinka toimia, jos elämä on mennyt jotenkin umpikujaan, ettei löydä itse ulospääsyä - siis jonkunlainen ulkopuolinen ongelmanratkaisija.Toivottavasti en tarvihe miekä, vaikka eihän sitä koskaan elämäänsä tiedä mitä sattuupi.
Kyllä minä jo nyt ajattelen monta kertaa, että mistä mie löydän apua jos/kun miehen terveys huononee entisestään - miten mie selviän tässä :(
Saanko apua kunnasta, jne. jne..jne..
omaishoitajan homma on raskas eikä siitä paljon kiitosta saa..
Kun aattelee paljonko yhteiskunnalle tulee maksamaan laitospaikka niin on kumma ettei omaishoitajat saa parempaa korvausta ja loma-aikoja.
Kyllä varmaan kunnalla on joku instanssi joka hoitaa näitä asioita...sosialihoitaja ehkä?
Mun mielestäni sosialihoitajan työtehtäviin kuuluu auttaa ja etsiä apua sitä tarvitseville.
Toivon sulle paljon voimia, sitä omaishoitaja todella tarvii...
välillä vain pitää kitistä :)
P.s. pidän aina välillä tätä sellaisena kitinä kanavana, koittakaa kestää :)