Minä olen kirjannut toistakymmentä vuotta tapahtumia ja ajatuksia ylös.Välillä lueskelen muistin virkistämiseksi että mitähän silloiselle minälleni kuului kun olin vielä kiireisessä työelämässä.
PIDÄTTEKÖ PÄIVÄKIRJAA
kyllikkient
6
560
Vastaukset
jo yli neljäkymmentä vuotta, kun lakkasin päiväkirjaa pitämästä, ja harmittaa niin vietävästi, kun poltin kaikki muutettuani asumaan mieheni kanssa.
Olisi se hienoa lukea niitä ja itkeä kadotettua nuoruutta. Kirjeitä on isot nivaskat tallella, olin innokkaasti monien likkakaverien kanssa kirjeenvaihdossa, kun asuskeltiin eri puolilla.
Kalenteriin merkkaan vieläkin aina päivän sään ja jotain päivän tapahtumia.
Silloin ennen oli niitä vahakantisia vihkoja mihin kirjoiteltiin.- KristaTee
Tapahtumia ajatuksia. Joskus liimailen lehdestä leikkaamiani pieniä juttuja tai kuvia. Yleensä mieluiten hauskoja juttuja ja kauniita kuvia. On niitä jokunen ilkeäkin. Parikymmentä vuotta olen tätä harrastanut. On meinaan melkoinen pino vihkosia.
Iltaisin on hauska lukea niitä, aloittaa siitä ensimmäisestä ja naureskella itselleen. Joskus ehkä hiemen nyyhkyttääkin.- Fridanna
Olen kirjoittanut päiväkirjaa murrosikäisestä lähtien. Nuoruudessa piti kirjata lähes päivittäin ajatukset. Sen jälkeen elämäntilanteen mukaan. Kun mieheni kuoli, purin itseäni jälleen vihkojen sivuille ja luulen, etten sen avulla tarvinnut uni- enkä muitakaan lääkkeitä turruttamaan itseäni.
Nykyään kun avaan päiväkirjani, kirjoitan siihen paljon asioita, itseasiassa sivutolkulla. Minun päiväkirjani ovat oman sisimpäni tai oman elämänpiirini tapahtumia tai ajatuksia, eikä yleistä yhteiskunnallista tai edes naapurieni asioita. Niistä tuskin olisi myöhemmin minkään tutkimuksen lähdeaineistoksi. Vain lastenlapset voisivat olla kiinnostuneita. Käsialani on sellaista, että joskus en itsekään saa kaikesta selvää. Joten voinen olla rauhassa, etteivät toisetkaan jaksa lukea niitä. - TyrNimaNteli
Fridanna kirjoitti:
Olen kirjoittanut päiväkirjaa murrosikäisestä lähtien. Nuoruudessa piti kirjata lähes päivittäin ajatukset. Sen jälkeen elämäntilanteen mukaan. Kun mieheni kuoli, purin itseäni jälleen vihkojen sivuille ja luulen, etten sen avulla tarvinnut uni- enkä muitakaan lääkkeitä turruttamaan itseäni.
Nykyään kun avaan päiväkirjani, kirjoitan siihen paljon asioita, itseasiassa sivutolkulla. Minun päiväkirjani ovat oman sisimpäni tai oman elämänpiirini tapahtumia tai ajatuksia, eikä yleistä yhteiskunnallista tai edes naapurieni asioita. Niistä tuskin olisi myöhemmin minkään tutkimuksen lähdeaineistoksi. Vain lastenlapset voisivat olla kiinnostuneita. Käsialani on sellaista, että joskus en itsekään saa kaikesta selvää. Joten voinen olla rauhassa, etteivät toisetkaan jaksa lukea niitä.en enää ihan jokapäiväisesti,mutta 12-vuotiaasta kolmikymppiseksi kirjoitus oli jokapäiväistä,sitten harveni hieman,mutta kriisien yllättäessä on ollut joka hetkinen apu. Kirjoitan vain omia ajtuksiani ja lähimpiä koskettavista tapahtumista.
Niitä päviäkirjoja on valtava pino.Ei niitä voi eikä jaksa kukaan lukea.
En voi heittää pois,kun se pala omaa historiaani.
Nyt olen siirtynyt kirjoitttamaan tietokoneella lapseilleni" mahdollisesti" tajuttavaa elämänhistoriaani.
Ps.kirjoitin nuorena kaikkien tanssikaverien nimetkin ylös toiseen pikkuvihkoon,montako kertaa Pekka haki tai Reksi jne.miksiköhän?
Todistin kai itselleni,että minusta tykättiin.;) - juuliska
Fridanna kirjoitti:
Olen kirjoittanut päiväkirjaa murrosikäisestä lähtien. Nuoruudessa piti kirjata lähes päivittäin ajatukset. Sen jälkeen elämäntilanteen mukaan. Kun mieheni kuoli, purin itseäni jälleen vihkojen sivuille ja luulen, etten sen avulla tarvinnut uni- enkä muitakaan lääkkeitä turruttamaan itseäni.
Nykyään kun avaan päiväkirjani, kirjoitan siihen paljon asioita, itseasiassa sivutolkulla. Minun päiväkirjani ovat oman sisimpäni tai oman elämänpiirini tapahtumia tai ajatuksia, eikä yleistä yhteiskunnallista tai edes naapurieni asioita. Niistä tuskin olisi myöhemmin minkään tutkimuksen lähdeaineistoksi. Vain lastenlapset voisivat olla kiinnostuneita. Käsialani on sellaista, että joskus en itsekään saa kaikesta selvää. Joten voinen olla rauhassa, etteivät toisetkaan jaksa lukea niitä.Päiväkirjaa pidin joskus nuorena, myöhemmin valitettavasti poltin ne. Mieheni kuoleman jälkeen kirjoitin tuntemuksiani runomuodossa. Kun sain ne purettua tekstiksi, olo jotenkin helpottui.
Päiväkirja on varmasti hyvä terapia, jos on rehellinen itselleen. Kirjoittelen koneelle satunnaisesti, sitten tulee tunne, että en halua kenenkään jälkeeni jäävän lukevan näin henkilökohtaisia tekstejä.
Iskee itsesensuuri, joskus olen jopa poistanut aikaisemmin kirjoittamiani juttuja.
- Tietokoneella
Tietokoneella pidän pienimuotoista päiväkirjaa.
En edes joka päivä muista merkintöjä tehdä.
Laitan ylös lämpö/pakkas asteet ja sataako vai paistaako.
Jos jotain mainittavaa on sattunut kirjaan kirjaan myös.Parturissa käynnit,auton huollot yms.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä772261Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1351455- 1331452
- 1501156
- 108993
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten371919Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82764Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55714Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67684Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50683