Äänetönnnä kuiskii tuuli.
Äänetönnä huokaus puun.
Ollaan hiljaa.
Katsellaan.
Kuinka luonto luo uutta vaippaansa.
Puut jo pienellä lehdellä.
Krookukset kukassa.
Tulppaanit vieressä nupussa.
Nurmikin jo nostaa päätään.
Tuoksuu sauhulta tienoo.
Ropsutusta.
Voi maan tuoksua.
Rakastan.
Puristan itseäni.
Nään joka keväisen näytelmän.
Ollaan hiljaa.
Kuunnellaan.
Mustarastas kuusen alta kurkaa.
Ihanaa laulua heleää.
Kumppanilleen esittää.
Voi oma rakkaani.
Saavu pian.
Tahdon syliisi.
Minäkin.
Ja annan kyyneleille luvan.
Äänetönnä huokaus puun.
Ollaan hiljaa.
Katsellaan.
Kuinka luonto luo uutta vaippaansa.
Puut jo pienellä lehdellä.
Krookukset kukassa.
Tulppaanit vieressä nupussa.
Nurmikin jo nostaa päätään.
Tuoksuu sauhulta tienoo.
Ropsutusta.
Voi maan tuoksua.
Rakastan.
Puristan itseäni.
Nään joka keväisen näytelmän.
Ollaan hiljaa.
Kuunnellaan.
Mustarastas kuusen alta kurkaa.
Ihanaa laulua heleää.
Kumppanilleen esittää.
Voi oma rakkaani.
Saavu pian.
Tahdon syliisi.
Minäkin.
Ja annan kyyneleille luvan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä jo ajattelin että mitä nyt,,,
miksi meidän pitää olla hiljaa...
Mutta eihän sitä muuten kuule kun
meille puhutaan, oli se sitten
luonto tai jokin muu :)
Kaikki önniäisetkin kadonneet,
lunta yritti, kylmä,,,näin aina välillä!
Jospa huomenna jo aurinko,,,
*Muru pitää peukkua pystyssä* :þ
Mustarastaalle vilkutus, jos touhultaan ennättää huomata! :D
Hyvästi olet runoillut. Kesän tuloa
ei voi estää ja huomenna tulen minäkin
ja otan Sinut syliini.
OII,miten paljon kaunista antaa.
Rakkauden ojennus ,oksilla puun,
kukkasten katseissa sanomaa.
Minun sydän on aivan otettu,
mustarastas teki pesän ikkunalaudalleni.
Pitsiverhon takaa salaa kurkin,
oii tuota äitiyttä,miten se on suurta rakkautta.
Pyynteetöntä,annetaan voimat,
nöyrä kiitos.
Nautitaan ,ammenetaan sydän avoinna.Liisa