Kovaa kitinää,

Hampaat varmaan joo ja yhen vuoden kieppeillä tulee semmonen eroahdistuskausikin. Menee kyllä ohi.

Meil synnärillä ku enkeli, mutta enkeliys loppui siihen, kun kotiin päästiin. Sen jälkeen ei viihtynyt hetkeä yksin, ei edes nukkuissaan -eikä muuten päiväsaikaan juuri nukkunutkaan ja yöunillekin vasta 24 - 02 aikaan- että moneksi on saanut äiti revetä.

No, pienempänä meil piti ol kaik mahdolliset eläinten äänet, laululeikkejä jo kuukauden iässä poika sitterissä tai lattialla ja äiti heilutteli käsiä ja jalkoja. Sylitanssia ym. hyppyytystä. Mitä kauempana kotoa, sitä paremmin herra on ainakin viihtynyt.

Just avattiin tossa meillä ostoskeskus, pari orkesteria desibelit täysillä, ihmistungos että heikompaa ois hirvittänyt, ilmapalloja räjähteli korvan juuressa - ja 1 v 4 kk oli aivan innossaan, että jess äiti tää on mahtavaa!

Meidän poitsun sisäleikkejä on erilaiset palikkapurkit, joita kolisuttaa ja hämmentää, panee palikkaa oikeesta reiästä sisään. Samoin pinottavat ja torniksi rakennettavat purkit. Tallinnasta ostettiin pari viikkoa sitten kuorma-auto hiekkaleluilla rantakautta ajatellen, mutta nuo yleiset puistojen hiekkalaatikot tuppaa oleen niin saastaisia, mitä olen joskus kesätöissä itse leikkipuistoja hoitanut, että niitä en päästä lastani tonkiin. Mutta siis auto ja kastelukannu on nyt sisäleikeissä in. Keittelee äidille maitokahveja kastelukannulla..

Kiikkutuoli, jonka sai 1-vuotislahjaksi on kovassa käytössä. Lukemisesta ei enää jaksa kiinnostua, mutta piirtää voi vaikka tunnin putkeen (ostin sellaiset 1 -ikäsuosituksella olevat väriliidut, ainakin Akateemisessa kirjakaupassa (9 e) ja Vapaa-Valinnassa (5 e) on niitä myynnissä). Tarhassa jo liimaavat, maalaavat sormiväreillä ja muovailevat muovailuvahalla ja poika tykkää kovasti kaikesta sellaisesta, joten kotiinkin pitäisi hommata. Jotain kortteja on jo kotonakin tehty pojan kans mummolle ja isille. Musiikki ja laululeikit on kova sana. Tanssii kovasti ja laulaakin jo lailailailaa...

Sit arjen pikku askareet on pojan suosikkeja. Aivan innossaan, kun saa napsauttaa kahvinkeittimen tai pyykkikoneen päälle. Huudon saa vaikka siitä aikaiseksi, jos äiti ei anna luutua käteen, että saa itse luututa ruokapöydän aterian päätteeksi. Kovasti häärää rikkalapion kans ja käy "tyhjentään" roskikseen, kun joskus en viitsi rikkaimuria kaivaa ja otan harjalla muruset keittiön lattialta. Eilen repi mainoksia ja äiti kun alkoi siivoon, niin pikku mies oli heti kaverina ja kävi sulloon roskikseen -katsoin ihan ihmeissään, että tarhassako senkin oppinut, kun itse olen yrittänyt pitää sen pois roskakaapilta.

Meillä on 1 v 1 kk neidin kanssa sama homma meneillään. Jos sisällä ollaan niin ei juuri leluilla leiki. Kitisee, roikkuu puntissa tai sitten kiipeilee sohville ja sieltä käsin sitten yrittää tiputtaa kaiken mahdollisen. Kirjaa ei meidänkään tyttö katsele kuin hetken, sitten hän alkaa syömään sitä kirjaa ja huutohan siitä(kin) tulee kun joudun ottamaan kirjan pois. Mielestäni kirjat eivät ole sopivia puruleluiksi... :D

Luulisin tämän kuuluvan ikään, koska samoja "ongelmi" on muillakin. Meilläkin tämä vaihe on kestänyt jo useamman viikon. Ennen tätä tyttö oli tosi tyytyväinen ja naureskeli paljon eikä turhia kitissyt eikä itkenyt. Taitaa se oma tahto sieltä tulla esiin ja nyt kokeillaan vähän mitä saa tehdä ja mitä ei. Meidän tyttö on vaan niin kovin tempperamenttinen.. Meinaa hermo välillä mennä. Onneksi lähellä on puisto ja omassa pihassakin keinu ja pieni hiekkalaatikko. Ulkona tyttö on tyytyväinen ja sen vuoksi ulkoillaankin kolme kertaa päivässä. En sitten juuri kotihommia ehdi tekemäänkään, mutta haitanneeko tuo. Ruokaa teen melkein joka päivä, muut kotityöt teen sitten kun ehdin.

Ulkoilua paljon, sitä suosittelen!

Mukavaa kevättä!