Täälläkin kitinää ja

Kyllä siihen eroahdistukseen liittyy juuri sellainen ristiriitaisuus, että lapsi haluaa/pyrkii olemaan itsenäinen ja toisaalta on äidistä riippuvainen vauva. Tarve itsenäistyä tekee juuri senkin, ettei lapsi tahdo sietää rajoittamista.

Niin no, jos kerta lapsi menee julkisilla paikoilla menojaan, niin se ei silloin halua syliin vaan katsella mitä ympärillä näkyy, kun heittäytyy veltoksi ja rimpuilee pois.

Kitisee sit paljon senkin takia, jos puhetta ei tule ja kommunikointi ei suju. Meil pojalla on se tyyli, että vaikka se mitä tahtois, niin se ilmaistaan kitinällä ja osoittelulla. Vaikka sanoakin osaa sit, kun äiti ei todellakaan ymmärrä, niin tulee ihan puhtaasti selkosuomella "PIIRTÄÄ", "NÄLKÄ" ym.

Tuttiriippuvuus tai pehmolelubuumi alkaa tulla siinä 1,5-vuoden lähestyessä ja meil vaikka tuttia kuin on yrittänyt rajoittaa, se muistaa kyl sen ja tietää, missä tutit on, vaikka yrittäs kuin panna piiloon. Sama on kaiken muunkin kans: vaikka on pojalla kuin ollut kaappien koluaminen kielletty, niin tietää tasan tarkkaan, mihin kaappiin äiti on pannut banaanit pojalta piiloon (jos on näkösällä, niin muuta meil ei syödäkään), ja missä äiti pitää kaikkea muutakin kiinnostavaa -ja osaa sit olla kitisemässä kaapin oven takana eikä taattu mene jakeluun, että jotakin ei saa tai se on loppu, vaikka kaapin kääntäis ympäri, että tarkistapa itse.

Ja herran jestas sentään sitä raivon rajuutta, kun ei mene pikku herran mieliksi jokin asia, kuten esim. sisääntulot, kun pikkumies on pienessä päässään kuvitellut ottavansa vielä leikkipuiston kautta. Et niin kaukaa kierrä kauppamatkalla leikkipuistoa, etteikö se jossakin näkis jonkun keinun tai ainakin tietäisi, missä päin joku leikkipuisto on, mihin pitäisi päästä!!!