kokemuksia

on ollut 2kk iästä alkaen mummillaan tai kaverillamme hoidossa leffan ajan ja joskus yötäkin jos ollaan miehen kans oltu jossain..ja ihan hyvin on menny...en tiiä onko sen enempi syliin pyydellyt, äiti on itse kokenut eron niin ahdistavana että istun sohvalla kun tatti, poika sylissä:)
Meillä poika siis nyt vajaa 8kk
Mutta tossa iässähän aletaan jos vierastamaan pikku hiljaa, joten jos ei lapsi ole aikasemmin ollut hoidossa, on ihan ymmärrettävää että on äitiä ikävä:) pikkuhiljaa venytätte hoidossa olo aikaa jos on tarvis..jossain vaiheessa se ero kuitenkin tulee eteen:)

Tuol aiemmin jo kirjoitin, että eka tarhakokemus oli sellainen, että lapseen ei saanut mitään kontaktia ennen kuin kotona, kauhea hätä ja apaattinen. Nyt uudessa tarhassa viihtyy, mutta toisinaan sit kotona panee suoraan lattialle maahan ja kauhea huuto. Heittäytyy ihan vauvaksi ja pullosta pitää saada maitoa äidin sylissä selällään ja samalla hiplaa äidin käsivartta ja kasvoja. Vaikka kuin yritän huomioida lasta,niin toisina päivinä kiukuttelu on herkässä. On ilmeisesti ikävä ollut ja siksi kiukuttelee äidille tai sit on vain päivä väsyttänyt, kun kaikkea uutta ja paljon hulinaa.

Nyt kun on tarhassa päässyt tonkiin pihalla joka paikkaa ja leikkiin ulkona (ei olla talvella leikkipuistoissa käyty, kun kunta poisti kiikut), niin nyt kun kunta laittoi viime viikolla kiikut takaisin leikkipuistoihin ja käytiin heti keinumassa ja pääsi "irti" kävelemään, niin hirveä huuto aina kun pitäisi jatkaa matkaa tai jos kaupasta tullaan kotiin ja herra on päättänyt ottaa leikkipuiston kautta. Uusimpana on nyt parina päivänä ollut, että itku tuleekin tarhan eteisessä, kun pitäisi kotiin lähteä. Osoittelee vain tarhan pihalle, että pitäisi leikkiin päästä!!! Ihanaa, että viihtyy.