Rakas kissani kuoli 17-vuotiaana talvella ja vaikka suru oli valtava, päätin mitä pikimmiten hommata itselleni uuden kissan. Minulla on aina ollut kissoja ja kaikki kissani olen aina saanut ilmaiseksi ihan pentuna. Nyt siis oli tarkoitus tarjota koti jollekin ihanalle tyttökissanpennulle.
Jostain syystä kuitenkin teki mieli käväistä löytöeläinkodissa katsomassa kisuja, vaikkei suunnitelmissa ollutkaan ottaa aikuista kissaa.
Toisin kävi ja hyvä että kävi! Seuraavana päivänä hain yön yli miettimisen jälkeen kuljetuskopassa kotiini komean hellyydenkipeän kollin. Enkä ole katunut! Olin hämmästynyt kuinka ihania ja ihmisystävällisiä kisuja siellä löytöeläintalossa oli, joten valinta oli vaikea, mutta voin sanoa että tämä minun kollini on täyden kympin kissa! Parempaa kissaa saa hakea. Joka päivä ihmettelen onneani miten onnistuin saamaan itselleni niin ihanan ja täydellisen kissan.
Leikkautin ja rokotutin kisuni, ostin valjaat ja kaulapannan, leluja... Kisu tykkää kaikesta ostamastani, kehrää kovasti, puskee, leikkii ja on kaikin puolin terve ja upea kissa! Kaikki vieraat ihastuvat siihen.
Rahaa on kyllä mennyt, sillä löytöeläinkoteihin päätyy yleensä hoitamattomia (leikkaamattomia) ja heitteillejätettyjä (kissojen annetaan kulkea ilman valjaita ulkona...) kissoja, joten itse täytyi leikata ja rokottaa. Hesy (helsingin eläinsuojeluyhdistys) kyllä rokottaa, mikrosiruttaa ja leikkaa kaikki kissat, mutta kaikki löytöeläinkodit eivät näin tee.
Kirjoitan tämän kaikille pentukisun hankintaa harkitseville: Suosittelen lämpimästi aikuisen kissan ottamista löytöeläintalosta. Jos silti epäröit, niin kannattaa ainakin käydä katsomassa mitä ihanuuksia sieltä löytyy! Mikä voisi olla palkitsevampaa kuin antaa hylätylle pikku enkelille pysyvä koti ja antaa sille hoitoa ja rakkautta. Niin ihania kissoja siellä on.
Olen itse todella tyytyväinen enkä voisi olla onnellisempi kissastani! :)
Jostain syystä kuitenkin teki mieli käväistä löytöeläinkodissa katsomassa kisuja, vaikkei suunnitelmissa ollutkaan ottaa aikuista kissaa.
Toisin kävi ja hyvä että kävi! Seuraavana päivänä hain yön yli miettimisen jälkeen kuljetuskopassa kotiini komean hellyydenkipeän kollin. Enkä ole katunut! Olin hämmästynyt kuinka ihania ja ihmisystävällisiä kisuja siellä löytöeläintalossa oli, joten valinta oli vaikea, mutta voin sanoa että tämä minun kollini on täyden kympin kissa! Parempaa kissaa saa hakea. Joka päivä ihmettelen onneani miten onnistuin saamaan itselleni niin ihanan ja täydellisen kissan.
Leikkautin ja rokotutin kisuni, ostin valjaat ja kaulapannan, leluja... Kisu tykkää kaikesta ostamastani, kehrää kovasti, puskee, leikkii ja on kaikin puolin terve ja upea kissa! Kaikki vieraat ihastuvat siihen.
Rahaa on kyllä mennyt, sillä löytöeläinkoteihin päätyy yleensä hoitamattomia (leikkaamattomia) ja heitteillejätettyjä (kissojen annetaan kulkea ilman valjaita ulkona...) kissoja, joten itse täytyi leikata ja rokottaa. Hesy (helsingin eläinsuojeluyhdistys) kyllä rokottaa, mikrosiruttaa ja leikkaa kaikki kissat, mutta kaikki löytöeläinkodit eivät näin tee.
Kirjoitan tämän kaikille pentukisun hankintaa harkitseville: Suosittelen lämpimästi aikuisen kissan ottamista löytöeläintalosta. Jos silti epäröit, niin kannattaa ainakin käydä katsomassa mitä ihanuuksia sieltä löytyy! Mikä voisi olla palkitsevampaa kuin antaa hylätylle pikku enkelille pysyvä koti ja antaa sille hoitoa ja rakkautta. Niin ihania kissoja siellä on.
Olen itse todella tyytyväinen enkä voisi olla onnellisempi kissastani! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno kirjoitus! Onnittelut mahtavasta päätöksestä ottaa aikuinen kissa löytöeläinkodista. Itse haluaisin myös ottaa löytöeläimen, mutta meillä on jo kaksi 3-vuotiasta tyttöä eikä isäntä halua enempää... Nämäkin kaksi kyllä otimme tilanteesta, jossa heidät olisi muuten lopetettu. :(
Olen itse täysin samaa mieltä kanssasi. Olen käynyt katsomassa kissoja löytöeläintalossa ja ihania ovat olleet. Mielestäni ihmiset siellä tekevät tärkeää työtä ja sitä haluaa tukea.
Sitä paitsi en itse oikein enää haluaisikaan pentua, koska siinä on niin kova opettaminen ja alussa pentu on niin riehakas. Olen tykästynyt omiin tyttöihini aikuisiällä vielä lisää, kun heidän persoonansa on oikein tullut esiin. :)
Minun kissat ovat aina "pelastettu" jostain löytötalosta ja kaikki ovat olleet kyllä niin kultaisia otuksia. Täydellinen kotiutuminen on saattanut kestää kohtuu pitkään, mutta voi mitä otuksia niistä onkaan sitten paljastunut..:)
Kaikista on kehkeytynyt todella seurallisia ja herttaisia otuksia, ne eivät myöskään nirsoile ruuan kanssa ja tuntuu, että ne ovat pienestäkin huomiosta aivan onnesta mykkyrällä :)
Eli minun löytökissat ovat olleet tosi aarteita, toivottavasti muutkin huomioisivat tämän vaihtoehdon kun uutta kissaa haluavat! Pennut kun saa aina uuden kodin suloisen olemuksensa takia, mutta nämä herttaiset aikuiset löytökissat saavat odotella joskun pitkäänkin uutta kotia..