Olin tosi kauan (siis tosi, tosi kauan) kiinnostunut yhdestä jätkästä, ja mulla kesti myös tosi kauan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa tälle kyseiselle henkilölle mun tunteista, johtui varmaan siitä etten aina ollut varma mitä se musta ajatteli, oli päiviä jolloin se jollain pienillä jutuilla osoitti kiinnostusta, ja oli myös päiviä jolloin se ei katsonut edes päin. Oli erittäin piinaava tunne koko sen puoltoista vuotta kun hänestä olin kiinnostunut, kun en koskaan varmaksi tiennyt sen tunteista. Jossain vaiheessa mua ei edes kiinnostanut enää että mitä se musta ajattelee, halusin vaan ja ainoastaan että se tietää mitä mä sitä kohtaan tunnen. Mä sitten kerroin sille, enkä pätkääkään välittäny mitä se siihen sanoo, tahdoin siis vain että se saa tietää. Tietysti toivoin että se tuntis mua kohtaan samoin, mutta siinä vaiheessa mua ei haitannut kielteinenkään vastaus, joka se sitten loppujen lopuks olikin. Okei, myönnetään, purskahdin itkuun kun pääsin kotiin, mutta seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Koulunkäynti alkoi taas kiinnostaa, ennen oli mennyt tosi huonosti kun en pystynyt ajattelemaan muuta kuin ihastustani. Olin taas kiinnostunut asioista, ennen olin niin hajamielinen lähes kaiken suhteen. Tällä hetkellä olen erittäin helpottunut ja elämänhaluinen ja onnellinen, ja ihmettelen suuresti mistä tämä johtuu, sainhan pakit ihastukseltani.
Tähän viestiin ei siis tarvitse kommentoida mitään, mutta jos jotain haluaa sanoa niin ilman muuta.
Tähän viestiin ei siis tarvitse kommentoida mitään, mutta jos jotain haluaa sanoa niin ilman muuta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lopulta uskalsit kertoa hänelle... Milloinkohan minä uskaltaisin? ;)
Kyllä sä uskallat.
"Tällä hetkellä olen erittäin helpottunut ja elämänhaluinen ja onnellinen, ja ihmettelen suuresti mistä tämä johtuu, sainhan pakit ihastukseltani."
Jep, koettu on myös :) Ite oon tällee jälkikäteen järkeilly, että se johtuu siitä että tavallaan se on muodostunu pakkomielteeks tai riippuvuudeks jossain vaiheessa. Sit ku semmonen taakka "en voi katsoa muita, koska jos tuo tykkääkin musta.." häviää. Tai jotain vastaavaa. Mutta onneks olkoon :)
Hyvää koulunkäyntiä ja sitten jossain vaiheessa toivottavasti löytyy tyyppi jonka kanssa synkkaa ja löydätte yhteisen rakkauden :)
Jep, toivotaan. :)
Hyvä että pystyit menee tekee tollasen, ymmärrän tosiaa sen piinan mikä siit syntyy josson johonkin niin ihastunu ettei mikään muu pyöri mielessä.