Miten on, ootteko tavanneet enään toisen lapsia/lasta eron jälkeen? Meille kävi niin 6 ja 1/2 v uusperhe-elämän jälkeen niin että ero tuli miehen uskottomuuden takia. Mies kasvatti lastani täysipäiväisesti tuon kokoajan. Hieman traagista tässä on se, että lapsen oma biologinen isä on täysin tuntematon lapselle.
Erosta on jo puolivuotta aikaa, ja ihmettelen kun ex ei ole ottanut mitään yhteyttä, eikä ole kiinnostunut lapsesta.
Olenko väärässä, kun oletan, että noin pitkässä kasvatussuhteessa, eron tullessa, yritetään pitää jonkinlaisia välejä toisen lapsiin, vaikka samaa verta ei oltaisikaan?
Erosta on jo puolivuotta aikaa, ja ihmettelen kun ex ei ole ottanut mitään yhteyttä, eikä ole kiinnostunut lapsesta.
Olenko väärässä, kun oletan, että noin pitkässä kasvatussuhteessa, eron tullessa, yritetään pitää jonkinlaisia välejä toisen lapsiin, vaikka samaa verta ei oltaisikaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sillä sun ex:llä on niin pahaolo ja ikävä sitä lasta ettei voi ottaa yhteyttä? Tai erositte riidoissa, eikä hänessä ole miestä ottaa yhteyttä lapsen? Uskoisin kyllä että ei hän lasta ole unohtanut, jos eron työstäminen on vienyt voimia häneltäkin.
juteltu eron jälkeen. Totta, erottiin aika riidoissa, kun sil oli suhde toiseen naiseen. Jäi sen luo asuu ja ovat vielki yhdessä. Ei oo puhelimes sanonu että haluis tavata lasta. En tiedä sitten mistä kiikastaa?
Vähän vaikuttais siltä ettei paljo työstele mitään eroja, ennemminkin sitä muijaa.
Jos sillä olis kauheen pahaolo ja ikävä, luulis että ottais yhteyttä ja juttelis asiasta. Mitään ei oo kuulunu?!
Ei siinä mitään...tuntuu vaan vähän oudolta...
Mun miehellä on lapsia jotka asuvat äitinsä kanssa. Nyt laitoimme vanhimmille 13 ja 11 v puhelimet ja maksetaan laskut. Enen näiden laittoa sovittiin että lapset ottavat itse yhteyttä isään kerran viikossa ihan oma aloitteisesti vaikka ei ole asiaakaan. No on mennyt 5 kk eikä lapset ole soittaneet kertaakaan, vaikka ovat meillä säännöllisesti. Jos sun lapses on jo sen ikänen että vois ite soittaa tai laittaa viestin sille lainaisille niin voiskohan se sitten näyttää tunteensa vai onko täys p.... Ei kukaan varmasti lapselle pahasti sano, varsinkaan jos on vuosia ollut läheinen. Ja tietysti siinä uudessa naisessa on se uutuuden viehätys..
Ei kannata olla "yksinhuoltaja" ja
vaatia sitä elatusapua.. Anna lapset isälle asumaan nyt on isän vuoro!?
välittänyt teistä kummastakaan!Otan osaa, kurja tilanne.
Virheellinen lausuma - onko kyseessä vieraannuttaja, "yksinhuoltaja" äiti ja rikollinen lastensuojelu?
Exäni vanhempi lapsi (tyttäreni isosisko) käy aina välillä viikonloppukylässä. Tulee oikein mielellään tänne monestakin syystä: täällä ole minä, tämä on hänen kotinsa (ollut niin kauan kuin muistaa) ja täällä on lemmikit joita hänellä on tietenkin ikävä.
Ja tottakan minäkin otan hänet mielelläni luokseni, onhan hän ensimmäinen lapseni (vaikkei biologisesti sukua olekaan).
että on tuollaisia hyväsydämisiä miehiä, jotka ei lasta hylkää vaikka ero tulisi ja vaikka lapsi ei omaa verta olisikaan. Lapsi on jo kerran hylätty ja toivon ettei tämä ero toisi enempiä traumoja. Eilen soitti "isälleen" ja halusi nähdä exän uuden koiran ja kuulemma se hälle sopi. Ehkä heillä vielä jonkinlainen suhde säilyy. Aika näyttää...
Minusta et ole väärässä siinä, että noin pitkän yhteisen arjen jälkeen olisi luonnollista toivoa yhteydenpidon jatkuvan myös eron jälkeen. Jos aikuinen on ollut lapsen elämässä yli kuusi vuotta ja osallistunut hänen kasvattamiseensa, hänestä on voinut tulla lapselle todella tärkeä ja turvallinen ihminen.
Vanhemmuus ei mielestäni perustu pelkästään biologiseen sukulaisuuteen, vaan myös välittämiseen, vastuuseen ja yhdessä vietettyyn aikaan. Samasta aiheesta kirjoitetaan myös Janne Saarikiven perhe-elämää ja bonusvanhemmuutta käsittelevässä artikkelissa: https://suomentimes.fi/janne-saarikivi-lapset/
Tärkeintä olisi kuunnella lapsen omia toiveita. Jos lapsi haluaa pitää yhteyttä entiseen bonusvanhempaansa, sitä kannattaisi mahdollisuuksien mukaan tukea. Eron ei tarvitse automaattisesti tarkoittaa kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkeamista.
Mitä muut ajattelevat? Onko bonusvanhemmalla eron jälkeen moraalinen vastuu säilyttää yhteys lapseen, vaikka biologista sukulaisuutta ei ole?