menetimme poikamme 3v sitten.emme ole vieläkään päässeet surun yli.mitä pitäisi tehdä?jos sinulla on järkevä selitys niin kirjoita
suru
syvälle sydämmeen sattuu
1701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
neuvoa. Joillekin on ollut apua käymisestä uudestaan samoissa paikoissa ja maisemissa, joissa menetetyn ystävän kanssa on ollut tapana käydä, mutta kuullostaa ehkä shokkihoidolta eikä ehkä käy kaikille.
Selitystä tuskin kellään on.
Olen kuullut, että yksin ei saisi jäädä eikä jättäytyä tuommoisessa tilanteessa. Sanovat että elämää pitää jatkaa ystävien kanssa kaikin mahdollisin tavoin. Yksin murehtimaan jäämisestä ei kuulemma ole apua.
Kerron enimmäkseen kuulopuheista, parilla kokemuksella höystettynä.
Parasta olisi löytää seuraa, jota suru ei riipisi (anteeksi vaan) yhtä paljon, mutta olisi kuitenkin mahdollisimman "yhteinen". Yhteisten tuttujen sinnikkäällä avulla olen itse joskus päässyt "jaloilleni".
Ja surevien ystäville haluan sanoa: menkää ja hakekaa sureva vaikka pakottamalla ulos lenkille tai muualle rauhalliseen seuraan. Suru on masennuksen siemen, jota ei pidä päästää juurtumaan.
Osaa ottaen toivotan elämisen arvoista elämän jatkoa kaikille asianosaisille.