mielikiteitä, kannanottoja: miten bioäidin tulisi toimia teidän kanssa että puoltaisitte purkua? Mitä olette itse valmiit tekemään? Jos on määrätty mahdollisimman hrvat tapaamisvälit, onko oman etunne että saatte olla rauhassa äidiltä? Jaksatteko ruveta tukemaan lapsen kotiutusta vaikka äiti on mielstänne kauhea? Ja tekee valituksia, myös teistä?
huostan purusta
sijareilta?
383597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sijaisvanhempien mielipiteellä ei ole vaikutusta siihen puretaanko huostaanotto vai ei - meiltä ei siis kysytä puollammeko purkua vai emme.
Meille sijoitettujen lasten osalta olen sitä mieltä, että jos jonkun heistä biologinen vanhempi ehdottaisi huostaanoton purkua tulisi ensinnäkin huostaanoton syiden poistua (meille sijoitettujen tapauksessa biologisen vanhemman tulisi ainakin lopettaa päihdyttävien aineiden väärinkäyttö) ja näyttöä järjestäytyneestä elämäntavasta tulisi olla parin vuoden ajalta.
Sikäli kun lapsen olisi sovittu kotiutuvan, toivoisin, että tapaamisia, ensin lyhyempiä ja pikkuhiljaa pidempiä kotilomia, olisi biovanhemman kanssa sitä useammin mitä lähempänä kotiutuspäivä olisi. Lasta tukisin kotiutuksessa, riippumatta siitä olisiko hänen biologinen vanhempansa kauhea tai ei - enhän kuitenkaan voisi kotiutusta estää ja lapsen kannalta on hyvä, että aikuiset ovat asiasta yksimielisiä.
Meillä kyllä kysyttiin sijaisvanhempien mielipide ja erityisesti aikataulua pohdittaessa heidän mielipiteellään tuntui olevan melkoisesti painoarvoa.
Eihän sijaisvanhemmat asiaa päätä, mutta kyllä heitä tulee lapsen edun nimissä kuulla, ovathan he sillä hetkellä lapsen arjen (ja sitä kautta edun) asiantuntijoita omalta osaltaan.
Ja vaikka päätökset olisivatkin jonkun osapuolen mielestä sitten kurjia, on tosiaankin jokaisesta löydyttävä sen verran sitä aikuista, että lasta tuetaan tilanteessaan, oli se mikä hyvänsä!
Eli meillä on aloitettu lapsen huostaanoton purkukeskustelut. Minulle ainakin sossut sanoivat, että kaikkia osapuolia tullaan kuulemaan eli kyllä lausunto/kuuleminen koskee myös sijaisvanhempia. Ja totta kai näin pitääkin olla.
Jos ajatellaan, että sijareiden saama toimeksianto loppuu kyseisen lapsen kohdalta ja sillä on taloudellisesta merkitystä sijarille, niin kyllä he ovat jäävejä antamaan lausuntoja huostaanoton purkuun. Lisäksi sosiaaliviranomaisten kuuluu pyrkiä perheen yhdistämiseen, joten jos perhe on saanut asiansa kuntoon, niin miten sijareiden lausunto sitä voi muuttaa. Eihän sijarit valvo biologisia perheitä eivätkä tarkasta koteja.
Asianosaisia ovat lapset ja heidän vanhempansa, eivät muut.
Heillä kuitenkin on paras tieto lapsen senhetkisestä tilanteesta. Voihan lapsella olla menossa kaikenlaista, mikä vaikuttaa asiaan, ihan käytännön juttujakin liittyen koulunkäyntiin, harrastuksiin, ties mihin. Helinä, sulla on liian jyrkät mielipiteet. Jankkauksesi on niin mielikuvituksellista, kun aina katsot asioita mahdollisimman synkästä näkövinkkelistä. En ymmärrä, mitä luulet asenteellasi saavuttavasi :o.
Ensinnäkin, jos sijareiden mielipiteellä ei ole arvoa, niin miksi sitä pitäisi kuulla. Jos taas sillä on niin suuri arvo, että se estää sijoituksen lopettamisen ja huostaanoton purkamisen, niin silloin on jo korkea aika lakata puhumasta sijaislapsuudesta ja siirryttävä puhumaan perinteisesti kasvattilapsesta, koska lapsi ei pääse kotiin sieltä oli syy mikä tahansa vaan lapsi jää pysyväisluontoisesti vieraan perheen kasvatiksi.
Minust asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Taas tuota ihme mustavalkoista ajattelua. Joko sijarit päättää kaiken tai sitten heidän ei saa inanhtaakaan mitään tähän aiheeeseen.
Kai sitä nyt kuitenkin pyritään yhteistyössä miettimään lapsen kannalta paras ajankohta. Siinä sijareidenkin mielipide on varmasti hyvä kuulla.
Sijarit ovat jäävejä, johan se näkyy ja kuuluu kauas. Oma lehmä ojassa. Yhtä hyvin voitaisiin kuulla opettajaa tai lähikauppiasta, jalkapallovalmentajaa, tai partionjohtajaa.
No sovitaan sitten niin, että siellä planeetta Zorgilla missä Helinä asuu, ei kysytä _ollenkaan_ mielipidettä sieltä, missä lapsi asuu ja jossa lapsen elämäntilanne tunnetaan parhaiten.
(Aaaaaaahahaahahhaha...)
Kuullaan ja kuullaan, mutta ei sijaisvanhempien eriävä mielipide huostaanoton purkua estä ja miten voisikaan, eihän ole sijaisperheen asia tutkia ovatko biologisen vanhemman luona huostaanoton perusteet poistuneet.
Kyllä taas HK menet metsään, ei tosiaankaan voi kuin ihmetellä asennettasi. Mutta... no joo..
Sijaisvanhemilta tosiaan kysytään mielipiteitä hoidossaan olevien lasten asioista. Sijoituksen päättyminen ja lapsen palauttaminen takaisin bioperheeseen on asia, johon meidän sijaisvanhempien on suhtauduttava realistisesti. Se voi joidenkin tai jopa kaikkien perheeseen sijoitettujen lasten kohdalla toteutua. Jos näin käy sijaisvanhempi etsii elantonsa muualta. Usko tai älä mutta; monet lapset eivät edes halua palata bioperheeseen kaikissa tilanteissa; miten mahtaa pakkopalautus toteutua?.
Meillä sijaisvanhemmilla on oikeus kertoa oma mielipiteemme näissä palautus tilanteissa, sillä olemme lapsen arjen asiantuntijoita. (ehkä sinunkin lapsesi?)
Millaisia biovanhemmat ovat ei vaikuta näissä tilanteissa vaan tehdään yhteistyötä, niin että siirtyminen on lapselle mahdollisimman onnistunut ja helppo.
Sille me sijarit emme voi mitään, että lapsia on PAKKO HUOSTAANOTTAA ja sijoittaa toisiin perheisiin.
No lastahan kuullaan hänen omassa asiassaan, eli huostaanoton päättymisessä ja sijoituksen päättymisessä. Unohditko sen?
Lasta kuullaan, mutta kuten varsin hyvin tiedät on lasten paras (ja yhteiskunnalle halvin ratkaisu YLEENSÄ) asua kotonaan biovanhempiensa luona. No se ei ole monissa huostaanotto tapauksissa mahdollista ja silloin joko tilapäinen tai pysyväisluontoinen sijoitus joudutaan lapsille järjestämään.
Minusta nykyvanhemmat päästetään liian helpolla, eli lapset otetaan huostaan joissakin tapauksissa nopeasti. Vanhemmat saavat elää ja mellastaa mielensä mukaan eikä heitä vaadita kantamaan vastuuta omista lapsistaan. Joissakin tapauksissa sitten vetkutellaan vuosikausia ja perhe kärsii.
Eksyksissä??? olevat vanhemmat tarvitsevat usein itse autoritääristä hoivaa ja opastusta, ehkä oman lapsuutensa takia.
Nyt on muutamia kokeiluja, joissa koko perhe tavallaan "otetaan huostaan" ja sijaisperheeseen sijoitetaan perhe elämään ja asumaan. Tässä tarvitaan ammatillista otetta ja koulutusta sijaisvanhempien osalta. Perhe asuu määräajan lapsineen omassa asunnossa tai huoneessa, mutta jääkaappi on kaikilla yhteinen. Yhdessä sijaisperheen kanssa kohdataan vanhemmuus ja yritetään päästä vahvoille. Siinä voi olla mukana terapiat perheelle jne. Tavoitteena on perheen saaminen jaloilleen ja vanhemmuuden vahvistaminen.
Minusta tämä vaihtoehto voisi olla joissakin tilanteissa tosi hyvä, varsinkin jos on pieniä lapsia tai vaikeita murkkuikäisiä. Vanhemmilta tällainen työstäminen vaatii vahvuuttakin ja uskallusta.
Kaikkia keinoja pitäisi vaan olla huomattavasti enemmän tarjolla: höperö biosijari
Ensinnäkin me veronmaksajat maksamme sossutantalle palkkaa siitä, että HÄN on tietoinen sijoitetun lapsen senhetkisestä tilanteesta.
Toisekseen lapsella on aina menossa kaikenlaista, ei lapsi koskaan istu varastoituna, vaan lapsi elää koko ajan elämäänsä ja koko ajanhan jotain on menossa. Tuskin huostaanottotilanteessakaan huomioitiin, että eipäs nyt oteta huostaan kun lapsella on menossa kaikenlaista. Ihan on lapset kuulemma saatettu viedä kesken koulupäivän.
Ovatko sossutantat laiminlyöneet tehtävänsä seurata ja valvoa lapsen tilannetta, kun joutuvat sitä sitten purkutilanteessa utelemaan ja kyselemään sijareilta.
Tähän ei kelpaa resurssi- ja rahapula selityksesksi, meillehän on toitotettu, että olemme yksi maailman rikkaimmista maista. Rahaa siis on.
tai ketään muutakaan ole olemassa, joka voisi olla ihmisten jokaisesta hetkestä tietoisia, jos eivät asu yhdessä.
Koska sijaislapset asuvat sijaisvanhempien kanssa, niin he ovat ainoat ihmiset, joilla on viimeisin tieto lapsen tilanteesta ja tuntemuksista. Juuri siksi on viisasta kysyä myös sijareiden huomioista.
Ymmärtääkseni sij.vanhemmat eivät mitenkään ole ratkaisijan roolissa huostan purusta päätettäessä.
Mulla jäi meidän purkutapauksesta sellainen tunne, että sossut halusivat olla varmoja päätöksestä ja kun minä vielä kerroin mitä lapsi oli mulle puhunut ja että minusta se on lapsenkin tahto ja että meiltä katsottuna kaikki näyttäis olevan hyvin enkä ainakaan minä näe mitään syytä huoleen, niin heidän oli helpompaa tehdä ratkaisu, koska voivat olla vakuuttuneempia myös minun näkemykseni kuultuaan päätöksensä oikeellisuudesta.
Sanoisin, että on lapsen etu, että asiat käsitellään loppuun asti ja jos jotain epävarmuutta asioissa lapsen kannalta vielä on, niin selvitettäis kaikki, ettei tulisi isoja pettymyksiä ja mahd. uusia huost.ottoja, joita jatkuvasti on tullut, kun päätökset on tehty liian hätiköidysti.
Kyllä sinunkin pitäisi nähdä tässä lapsen etu, eli vain sijari pystyy välittämään lapsen "sanoman" eteenpäin, koska yleensä sijari on ainut joka lapsen kunnolla tuntee, ei sossut eikä usein enää edes omat vanhemmat. Sijari tietää mitä lapsi milläkin tarkoittaa.
Näkisin tässä sijareiden kuulemisen nimenomaan lapsen edunvalvonnan kannalta tärkeäksi.
Tämä em. tietysti sillä edellytyksellä, että sossu ja sijari ovat ammattitaitoisia ja rehellisiä ja vilpittömästi hauavat vain lapsen parasta.
Realiteetti kuitenkin on, että jos kunnassa vian 19 % sossutantoista on päteviä, niin jo huostaanotto tämmösen epäpätevän toimin on kyseenalainen, puhumattakaan siitä, että hän olisi osannut valita huostaanotetulle lapselle ammattitaitoisen ja pätevän sijoituspaikan, joten nämä hörhelöt tulee mielestäni kokonaan sivuuttaa huostaanoton purkutilanteessa viimeistään. Jos vielä nämä on änkeemässä asianosaisen tai lausunnonantajan asemaan, niin ei lapsiparan oikeudet toteudu edes silloin. On väärä lähtökohta, että lapsen mielipide hänen omassa asiassaan pitäisi kuulla välikäden kautta tulkattuna. Lapselta tulee itseltään kysyä, tätä vaatii ainakin YK. Hallituksen asia on järjetää niin pätevät päättäjät huostaanottoasioihin, että he kykenevät selvittämään lapsen oikean mielipiteen. Muissa maissakin tähän kyetään, joten miksi ei meillä.
otappa selvää.
Kiinnostaa kuulla mistä otit tuon 19 % on päteviä l. ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon sosiaalityössä ?
Ainakin Vantaan kaupungissa, jossa sijoitettujen lasten asioita hoitaa lasten sijaishuoltotoimisto, omaavat kaikki lasten huostaanoton purkua hoitavat sosiaalityöntekijät vaadittavan koulutuksen.
Sijoituksen muutoksissa on kuultava henkilöä jonka hoidossa lapsi on ollut. Eli sijaisvanhemmat on lain mukaan kuultava asiassa. Mitään muuta lausuntoa ei pyydetä, meillä on tehty samanlainen kuuleminen kuin tehdään esim. biovanhemmille huostaanoton ja sijoituksen yhteydessä. Yleensähän kuuleminen on sijaishuollon muutoksesta eikä huostaanoton purusta sillä meillä on käytäntönä pitää huostaanotto muutaman kuukauden voimassa lasten kotiuduttua. Huostaanoton purussa ei sitten enää entisten sijaisvanhempien kuulemista tarvita koska lapsi ei ole ollut heidän hoidossaan enää.
Siihen kyetään kaikissa niissä YK:n jäsenmaissa, joille YK ei ole antanut huomautusta asiasta. Suomelle YK on toistuvasti antanut huomatukseen sen takia, että meillä ei kyetä kuulemaan lasta itseään.
Otappa selvää, mitä meitä on vaadittu korjaamaan lastensuojelussamme.
Stakes on tilastoinut kunkin kunnan sosiaaliviranomaiset, pätemättömät ja pätevät. Sieltä se prosentti on peräisin, että jossain kunnassa vain 19 prosentilla lastensuojeluviranomaisista on vaadittu pätevyys.
AINOA moite
mistä Suomelle YK:n taholta "satikutia" annettiin.
Lista oli pitkä ja loputon.....
Suomi sivistys- ja oikeusvaltio vuonna 200......joskus.
Ottakaa hyvät ihmiset asioista selvää ja avartakaa sitä "ajatustenne suojaverkkoa" päänne ympärillä....
Osa tämänkin palstan kirjoittajista työskentelee osana lakisääteistä suomalaista lastensuojelutyötä ja ollaan niinkuin "ööt aapisen" reunalla mitään asioista tietämättöminä ja vielä ihan lastensuojeluun liittyvistä perusasioista.
Ottakaa ihmiset asioista selvää.
Arvaa vaan huviksesi, miksi koulutetut sosiaalityöntekijät eivät välitä hakeutua virkoihin tai toimiin? Ei sinne ole tunkua, koska homma on tosi kovaa. Esim. vaikeat huostaanotot, resurssipula, alhainen palkkaus jne. jne. Monella on annettu jopa tappouhkauksia ja työ on toimistopöydänkin äärellä vaarallista.
Ammattikorkeakoulupohjaiset sosionomit tekee paljon vs. sosiaalityöntekijöiden hommia. Huostaanottoa eivät he kyllä käsittääkseni saa tehdä. Soveltuva koulutus ???!!!??? mitä se sitten sisältääkään on monen vt. sossun koulutus. Pienet kunnat ovat vaikeuksissa pätevien hakijoiden puuttuessa.
Pitäisikö ammattikorkeakouluissa alkaa kouluttaa sossuja käytännön työhön. Sitä kautta kun työhön tulee on ruohonjuuritason kokemusta ja ehkä näkemystä.
Se nyt kuitenkin täällä palstalla on näköjään vallitseva ajatusmaailma, että nämä sossut ovat epäpäteviä monen mielestä. Lisäksi he siis nämä epäpätevät sossut tekevät yhdessä huom! yhdessä sijaisvanhempien kanssa lasten huostaanottoja, niiden purkuja ja varastavat lapsia hyvistä bioperheistä.
Ei kai ole mikään uutinen, että epäoikeudenmukainen kohtelu aiheuttaa agressioita viranhoitajia kohtaan. Suomalainen hallintokulttuuri on kauttaaltaan mätä, ja kertomuksesi sossutilanteesta nimenomaan ruokkii sitä entisestään.
Sijareiden osuus siinä on se, että he suostuvat olemaan osa mätää ja epäoikeudenmukaista systeemiä ja asettuvat sen palvelukseen. Siltä osin on vaikea nähdä sijaishoitajia lastensuojelun asialla vaan ainoastaan heikkoon ja huonoon hallintoon tyytyvinä hiirulaisina, joille riittää se, että maamme lastensuojelussa hoidetaan pelkästään oiretta eikä sairautta sinänsä. Sairauden on kyllä YK meille yksilöinyt raporteissaan jo monet kerrat, mutta parannusten suhteen olemme kuin täit tervassa.
em. koulutuksen vaativissa tehtävissä tulee
liksaa enemmän, toimitaan oikeudenmukaisesti ja jopa rehellisesti, kunnioitetaan työhön vaikuttavia lakeja ja säädöksiä, kohdellaan ihmisiä (=mahd.asiakkaita) inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti jne.
Kuka nyt tieten tahtoen haluaa kuntien, kaupunkien sosiaalihuoltoon töihin, jossa ihmisiä
"kyykytetään" luukulta luukulle, jonotuttamalla ja viivyttelemällä "autetaan" hädänalaisia
ja "avunpyyntöihin" jätetään vastaamatta,
missä ihmisiä kohdellaan suorastaan ala-ervoisen epäinhmillisesti tuen tarvitsemistilanteissa; lapsia, sairaita, vanhuksia, perheitä.
Sosiaalihuollossa toimitaan kuin ....
"ei oo, ei tuu, eikä kyllä ainakaan palvella!"
Tästä nykyisestä sosiaalihuollon "tyylistähän"
on jo julkisuuteenkin tullut suuri määrä tutkittua ajantasaista tietoa, väitöstutkimuksia ja kirjojakin sosiaalihuollon mädännäisyydestä on kirjoitettu esim.
Kelan julkaisema "Vääryyskirja".
Jos ihminen on koulutettu inhimilliseen ihmisläheiseen ja -keskeiseen sosiaalityöhön
niin sitä ei kuntien ja kaupunkien sosiaalihuollossa enää tänä päivänä voi eikä saa tehdä!
Mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti tehtyyn työhön eivät lähde enää kuin todella ne kaikkein ...........
käyttävän. Kyllä tunnut olevan hyvin selvillä systeemistä, millä purkua voidaan sijareiden taholta vastustaa loputtomiin niin haluttaessa!
Kenenkähän näkövinkkeli siinä synkkenisi, jos näitä asioita joskus voitaisiin vielä täysin oikeudenmukaisesti käsitellä?
Ja tämä viesti on ÖYKKIKSELLE
vanhempien oikeusturva heikkenee kun sijarit vaativat perhesijoituksia lisää.
Jos kaikki sijarit olisivat rehellisiä ja työhönsä sopivia, ei näistä asioista tulisi mitään kiistaa. Mutta kun ei ole, eikä teidän liitoannekaan asian korjaaminen kiinnosta. Huonoja sijareita on, eikä valintakriteereitä ole välitetty millään tavalla kiristää.
Amalia itse toteaa tämän saman asian viimeisessä lauseessaan.
tuntuu monesti sijareita kiinnostavan ja lausunnot lentelevät kumman helposti aina lapsen 'oireista', alkaen koti-ikävästä loman jälkeen tai mistä muusta tahansa, mikä hiukankaan hankaloittaa sijareiden arkipäivää.
ja mitäs tuo perhehoitoliiton toimitusjohtaja totesikaan tämän päivän hesarissa? tuntui toteavan, että perhehoito ei ole kehittynyt vaatimusten tasolle sijaisvanhempien osalta.
mutta kaikki syy tietysti tähänkin on pelkästään lasten ymmärtämättömissä vanhemmissa - kuten tavallista.
Miten sijarit tulevat toimeen jos kaikki sijaislapset lähtevät kesällä yli kahdeksi viikoksi koteihinsa tai muualle lomailemaan. Perhetietopaketin mukaan pitempi sijaislapsen pitempi poissaolo vähentää palkkiota ja kulukorvausta. Tämä on yksi näkökohta, jos kysytään sijareilta pidempien kotilomien perään ja vastaus on , ei käy.
Mielestäni tuoltakin osin sekä sijareiden toimeentulo, että ennen kaikkea sijaislasten yhdessäolo perheidensä ja sukulaistensa kanssa vaikeutetaan tahallaan lainsäätäjien taholta. Miksi perheliitto sietää tuollaista lasten yhteydenpitoa rajoittavaa taloudellista rangaistusta sijareille kohdistettuna. Mikäs puulaaki se perheeliitto oikein on?
Jos on lapsen etu viettää lomaa oman bioperheen luona se voi toisinaan vähentää sijaisperheen palkkiota ja kulukorvausta.
Yleensä on omavastuuaika esim muutama vuorokausi, jolloin korvauksiin ei puututa. Noilla tulolla pystyy hoitamaan perheen juoksevat kulut hoidettavan kohdalta. Kun lapsi on bioperheessä lomalla pidempään ei hoitoperheessä tietenkään ole kuluja esim. ruoka jne.
Jos lapsi on poissa ei ole kulujakaan paitsi tietyt juoksevat ja ne kattaa omavastuuaika. Nyt lopeta jo HK ja katso positiivisesti eteenpäin.
:) :) :) :)
Perhehoitoliitto on tärkeä liitto sitä tarvitaan, lue lisää perhehoitoliiton sivuilta.
Myös palkkio vähennettään siltä ajalta, kun lapsi on pidempään poissa sijaisperheestä, esim. sairaalassa tai lomalla sukuloimassa. Tämä estää sijareita suosimasta lapsen poissaoloa sijaisperheestä, koska leipä kapenee. Eikö asia ole päivän selvä.
Mitä perheliitto on tehnyt sijaispeheiden hyväksi ja mitä perheliitto on tehnyt lastensuojelun eteen?
mutta juuri sijarikaverini sanoi olevansa iloinen, että lapset on ruvenneet viettämään pidempiä jaksoja vanhempiensa luona. Se on ensinnäkin merkki siitä, että vanhemmilla menee paremmin, ja toisaalta sijaisperheen äiti saa välillä vähän hengähtää. Usko vaan Helinä, ei kaikki sijarit ole ammattitaidottomia ja rahanahneita. Kaverini välittää noista lapsista, ihan oikeasti! Kun olisit näkemässä, niin et viitsi olla noin kamala piru tällä palstalla.
vain aiheesta tehtyjä huostaanottoja, joita työnsä oikein tekevät sijaisvanhemmat hoitavat?
Mutta koska on olemassa niitä sijareita, jotka ovat itse piruja lapselle ja lisäksi haukkuvat täällä yleistäen kaikkia bio-vanhempia, niin mitä tässä tilanteessa voi muuta olla kuin kiistaa?
Sijarithan ovat täällä nimenomaan valittaneet kuinka huonosti heille maksetaan. Onhan selvää, että jos niistä pienistä tienisteistä vielä nipistetään kotilomien ja lapsen sairaalajaksojen takia, niin sekä perheeseen sinnittelemään jäävät sijoitetut kuin sijaritkin joutuvat tinkimään elintasostaan tuolta ajalta, mikä jää yhden lapsen hoitopalkkiona saamatta. Nimenomaan on täällä kerrottu, että sijaisperheet eivät ole hyvin toimeentulevia vaan joutuvat jo näillä palkkioilla kirppareita kiertämään saadakseen vaatteita edes sijoitetuille. Kaverisi on poikkeus, jos palkkion vähentäminen ei hänellä tunnu taloudessa.
ollaan uskovinaan, miten surkeaa sijareilla on taloudellisesti. Onhan se nyt hävitöntä, että vaikkapa 3:n vieraan pennun hoitamisesta saa minimissään vain kaks ja puol tonnia kuussa! Jos käy tuuri, että ovat "erittäin pahasti vaurioituneita " niin summa on kolminkertainen.
Kyllä tuollainen kuustonnia kuussa ammattitaidottomalle paskalle, jonka ei tarvi edes osata tehdä mitään oikein, on aika hyvä raha kuitenki. Tietysti hitonmoinen harmi, jos pentu pitää antaa kotilomalle välillä ja rahantulo puolittuu, kyllä varmaan harmittaa. Ymmärtäähän sen, että tuollanen pitää estää hinnalla millä hyvänsä.
Ja liittoon puhuttava, että nostasivat korvauksia, vaikka ei mitään oikein osatakaan.
sossu sanoi etta nimenoman kotiutukseen vaikiuttaa se lausunto jonka lapsen hoitopaikasta saa, muutenhan sossu ei tieda perheestamme mitaan , ei ole kaynyt meilla tai muutenkaan tavannut kuin minuutin pari kertaa... kylla se on niin etta ssina lapsen hoitajana ole asiantuntija lapsen tarpeille sossun mielesta, ja han on se joka paatoksen tekee!siis mitaan paihg=teiden kayttoa tai mt/ ongelmaa ei ole, vaan minulla fyysinen sairaus jonka vuoksi olen niin vasynyt.
vain valehtelevat joka asiasta.
Mielenkiintoista :
Kun yrittäjälle myönnetään alkoholin anniskelulupa, hänen taustansa selvitetään perusteellisesti. Kun yrittäjä perustaa perhekodin, johon asutetaan kovia kokeneita lapsia, näin ei tehdä.
Ristiriitaista ja käsittämätöntä, mutta totta - kuten sekin, että lapsilla ylipäätään tehdään bisnestä.
***
Suomessa ammatillisen perhekotihoidon määrä on viime vuosina kasvanut samalla kun perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on laskenut.
Koska termit eivät tässä tapauksessa avaudu kovin helposti, yritän selventää. Helppoa se ei ole, koska ammatillisen perhekodin käsitettä ei ole määritelty laissa.
Erään määrittelyn mukaan ammatillinen perhekotihoito voi tarkoittaa yrittäjää, joka pyörittää hyvinkin laitosmaista yksikköä tai vaikkapa maalaistaloa keskellä peltoa.
Perhehoito tarkoittaa puolestaan kotia, joka ottaa suojiinsa sijoitusta tarvitsevan lapsen.
Kunnalle perhehoito tulee edulliseksi, sillä perhehoidosta maksettavat palkkiot ovat naurettavan pieniä. Ammatilliset perhekodit voivat tehdä kovaakin voittoa. Niiden pyörittämisestä on puhuttu jopa parhaiten voittoa tuottavana sosiaalihuollon bisneksenä. Perhehoitopaikkoja ei vain ole riittävästi.
***
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sijaishuollon järjestelmä on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän yksityisten bisneksentekijöiden käsiin. Ei vain laitoshuoltoon, vaan myös sijaisperhehoitoon on tullut uusia yksityisiä yritystoimijoita.
Eva Gottbergin (2011) selvityksen mukaan, kun yksityiset toimijat on kunnissa hankintalain mukaisesti kilpailutettu, on saatettu jopa ohittaa yksittäisen lapsen tarpeet ja etu.
***
Sijoitettavien lasten määrän kasvaessa on syntynyt palveluntarjoajan markkinat. Uusia kunnallisia lastensuojelulaitoksia ei kuntiin ole haluttu perustaa ehkä jopa ideologisista syistä. On ajateltu, että perhehoito olisi lapsen kannalta laitosta parempi vaihtoehto, mutta perhehoidon puuttuessa on vaihtoehdoksi jäänyt vain kilpailutuksen kautta hankittu yrityspohjainen sijoituspaikka.
***
Eduskunnassa käsitellään tällä hetkellä lastensuojelulain pykälää, jolla parannettaisiin perhehoitajien tilannetta muun muassa järjestämällä heille pakollisena ennakkovalmennusta ja tukea. Parannusta on tulossa myös palkkioihin ja sijaisjärjestelyihin.
Tämä kaikki lisää toivottavasti perheiden halua ja mahdollisuuksia ottaa kotinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori.
Ja vaikka perhehoitoa saataisiin lisättyä huomattavasti, kuntien omia lastensuojelulaitoksia pitää silti edelleen olla. Vaikka niitä kutsutaan vanhakantaisesti laitoksiksi, ovat ne parhaissa tapauksissa hyvin kodinomaisia paikkoja, joissa on aina joku paikalla tukemassa ja kuuntelemassa ja jossa hyvinkin vaikeista ongelmista kärsivä lapsi tai nuori saa parhaan mahdollisen tuen.
***
Siitä pitää mielestäni käydä vielä perustavanlaatuinen keskustelu, sallitaanko bisneksenteko lapsilla tulevaisuudessakin? EU:n tasolta on linjattu, että tietyn palvelun turvaaminen voidaan katsoa yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että sillä ei saa tehdä bisnestä. Jo vilkaisu ammatillisten perhekotien vuorokausikustannuksiin kertoo hintahaitarin laajuudesta. Halvalla ja kalliilla saa ja mikä erikoisinta kunnat ovat pakotettuja ostamaan niin halvalla kuin kalliilla. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.
Ja tämän kaiken keskellä seisoo lapsi jolla on jo ihan tarpeeksi muitakin ongelmia.
Avainsanat: lastensuojelu, lapsi, sijoitus, perhehoito, ammatillinen perhekotihoito