Toivottavasti joku on törmännyt tähän ongelmaan ja osaa neuvoa. Ongelma lyhyesti sanottuna on äitini. Hän yksinkertaisesti pitää minua vielä 10 vuotiaana ja rumasti sanottuna kieltää seurustelun. Sanoo etteivät minun ikäiseni voi seurustella vakavasti ja mm. minä olen ollut lääpälläni samaan poikaan jo toista vuotta emmekä edes seurustele vielä. Ymmärrän kyllä rakasta äitiäni (50v.) että hänen nuoruudessaan ei seurustelu tullut kuuloonkaan 16 vuotiaana, mutta en halua että sydäntäni kahlitaan. Minua kiusaa kun toisten äidit kavereiden mukaan suorastaan kehottavat tuomaan poikaystäviä näytille. Sen ymmärtää että äiti ei sietäisi jos joka päivä tulisin uuden pojan kanssa nuoleskelemaan hänen kotiinsa, mutta sehän ei ole tarkoitus. Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun ja osaa antaa jotain neuvon tynkää...
-rakastan sinua silti ÄITI-
-rakastan sinua silti ÄITI-
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo..aloin oleen viime vuoden puolella yhen mahtavan tytön kans ja tuo siinä kävi sillai et oltiin kylällä parina kolmena vloppuna istuskeltiin,käveltiin ja juteltiin..sit käytiin tutun mökillä ja se tyttö asuu siin 200m ennen sitä mökin tienpäätä niin poikettiin siin..olin sen kans siin pihalla ja sit sen serkku höpötti autoista jotain sen tytön serkun kans..noo sit sitä sen serkkua tultiin hakeen..olin hetken siin viä ja sit menin autolle ja seisoskelin siis ovella ja nojailin siihen ja juttelin sen kans..sit sen porukat tuli kotiin..noo me mentin sit siit pois enkä morjestanu niitä ko ne istu viä autos..noo sit tää tyttö soitti mulle melkeen heti ja sano et sen äitekö sit oli muistaakseni pyytäny sitä tyttöö et pyytäis mua joku vloppu sinne niille..no seuraavana vloppuna menin ja kaikki suju ihan ok..niitten porukat oli ihan mukavat ja sen veli oli kieltämättä aika härski äijä puheistansa =) jees..noo sit oltiin sen huonees ja juteltiin ja oltiin lähekkäin..käytiin kylällä ja tultiin takas..sit oltiin vaan vierekkäin ja juteltiin... sitä onnee ja hauskuutta kesti kuukauden verran ko sit se kysy et voidaanko erota..noo en voinu pakottaa oleen..nyt on sit taas oltu yli 3kk ilman ketää ja muistellen entistä..no joo..toivottavasti joku jakso lukee loppuun..
...muuta voi kuin yrittää saada äitisi tajuamaan, ettei hänen tyttärensä välttämättä mikään mukula enää ole.
Tulosta vaikka tuo kirjoittamasi teksti ja jätä se 'vahingossa' jonnekin mistä äitisi sen löytää.
Se saattaisi hyvinkin avata äitikultasi silmiä!
Onnea! =)
Kerro äidille asiallisesti periaatteesi! Äidit pelkäävät usein suotta, että tyttönsä antautuu seksisuhteeseen tai rellestää muuten.
Ilmoitusluonteisesti voisit kertoo äidillesi, että haluat tehdä tuttavuutta poikien kanssa ja kasvaa tytöstä naiseksi rauhassa.---Tai jos äiskä
pelkää sun seukkaamista, kysäisepä, miksi se pelkää? Ei kai vaan takana ole omat rankat kokemukset seurustelusta. Pidän peukkuja sulle!
Sepä se tosiaan, on ollu koko hiton elämän ajan täysi ongelma ja vielä suurempi ongelma on se, että minun (2 vuotta vanhemman veljeni sijasta) pitäisi olla se kapinoiva nuori. Veli on siis suostunut olemaan vangittuna täällä korvessa yksiksensä tietokoneen kanssa. Mutta minä en halua. Aina ollaan oltu sellanen sosiaalisesti eristäynyt perhe, lähinnä senkin takia, että asutaan täällä helvetin kuusessa kaukana sivistyneestä elämästä ilman saman ikäistä seuraa. Kaikista eniten ärsyttää nyt, kun löysin itelleni täydellisen ihmisen ja porukat tietää sen kyllä. Silti en saa viettää vapaa-aikaa tämän kyseisen ihmisen kanssa. En kuulemma ole tarpeeksi kotona, jos vaikka vain kerran kuussa olen yötä rakkaani luona. Molemmat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Heillä tietenkin on ollut erilainen nuoruus, mutta nyt on eri ajat. Minua inhottaa se, että he todellakin rajoittavat meidän elämäämme. Ja tästä on vain huonoja seurauksia: veljeni on sosiaalisesti hyvin sulkeutunut. Minä en halua tulla samanlaiseksi, mutta se, että olen kertonut tunteistani vanhemmilleni, ei ole vaikuttanut heihin pätkääkään. Olen siis tuomittu huonoon ihmissuhteeseen VANHEMPIENI TAKIA ja se on minusta täysin väärin. Olkaa siis onnellisia vapaasti kasvatetut nuoret, tämä kohtalo on JULMA!!!
Munkin vähän päälle 50-vuotias yksinhuoltajaäitini ei todellakaan haluais päästää mua aikuistumaan. Aina kaikesta tulee sota, ihan vaan vaikka haluaisin kaverin tyköön yöksi.
Nykyään mä en ees missään käy, kun lukio vie kaiken ajan ja parhaat kaverit asuu 30 km päässä, mutta kuitenkin jos kysyn kerran kukkaudessa saisinkos mennä kaverini luo niin vastaukseksi tulee suurinpiirtein "mitä! Sit te juotte ja kännäätte ja poltatte siellä!". Ikäänkuin mä olisin sellasta joskus tehnyt.
Nii että mul taitaa olla viel pahempi tilanne. Katotaan nyt et miten tääl tullaan suhtautumaan seurusteluun..... Kyllä mä sitä vähän ymmärrän, mutta välillä tekis mieli huutaa päin naamaa "HANKI ELÄMÄ!!!".