En voi vihata ketään niin paljon kun isäni uutta naista! He ovat olleet kylläkin jo varmaan kymmenen vuotta yhdessä, mutta meno eikun pahenee. Saatuaan isäni kanssa lapsen tämä noita-akka on sysännyt minut ja siskoni kokonaan pois heidän elämästään. Hän on aivopessyt isäni niin että hän ei tämän akan käskystä vastaa edes puheluihimme. Sukulaisten luona tavatessamme tämä akka on jatkuvasti naama norsunv***lla, ja jos isäni yrittää jutella minulle ja siskolleni, akka pakkaa pennun autoon ja lähtee renkaat ulisten paikalta. MIKSI täytyy ottaa itselleen mies, jolla on jo lapsia, jos heitä ei voi sitten hyväksyä?? Olen todella turhautunut, ja kuvitelkaa tai älkää, tämä akka työskentelee psykiatrisella osastolla hoitajana. Käyttäytymisensä puolesta joutaisi itse sille hoidettavien puolelle. En tiedä kelle purkaisin suuttumustani ja turhautumistani. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen että en tarvitse moista isää, eivätkä minun lapseni puolestaan tuollaista ukkia. Voi hyvää päivää, aikuinen ihminen elää akkansa pauloissa ja hylkää lapsensa ja lapsenlapsensa uuden syntyessä. SUU-TUT-TAA!!!!!
SUUTUTTAA!!
"tytärpuoli"
252331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
jos kerran noin paljon vihaat, sehän kuluttaa sut loppuun ennen aikojaan. Katso itseäsi ja elä omaa elämääs, löydä hyviä asioita elämääsi, ei kannata tuhlata ruutia moiseen.
mutta muista, että sinä ja siskosi olette kuitenkin ne ensimmäiset lapset. Siitä se akka ottaa pulttia, kun on katkera siitä, että olette olemasa. Jos minä olisin sinä, antaisin isälle muistutuksen, ja jättäisin hänet omasta elämästäni kokonaan. Tiedätkö, että näitä sattuu useimmalle,, että uusi nainen etäännyttää katkeruuksissaan entiset lapset isästä. Meille kävi samoin, et uusi nainen tuli ja isä jätti lapset täysin. Meillä on myös isot lapset, joten he ovat myös jättäneet isän mielestään, eivätkä kaipaa.
Niinkuin tuossa aiemmassa viestissäkin totesin, että en tarvitse moista isää eivätkä lapseni tuollaista ukkia. Koskaan en ole aikaisemmin sanonut isälleni suoraan mielipidettäni asiasta, mutta nyt sen tein ja mielestäni selvästi hänelle sen ilmaisin että hän ei tule enää minun ja lapsieni elämään kuulumaan. Toivottavasti hän on nyt onnellinen pikku perheessään sen noita-akan kanssa. :)
Mietin vaan, että jos itselläsi on jo jälkikasvua, et toivottavasti ole ihan teini enää.
Olisikohan aika päästää isästä irti ja elää omaa elämää? Ole onnellinen ja anna isäsikin olla. Joku syyhän hänelläkin on ollut erota ja valita itselleen uusi puoliso.
Joku muistutti sinua aikaisemmin, että olet se ensimmäinen lapsi ja siksi tärkein. Älä koskaan edes mieti asiaa tuolta kannalta. En usko, että kukaan vanhempi laittaa lapsiaan ykkösiin ja kakkosiin, vaikka jotkut ex-puolisot niin katkerina tuntuvat haluavankin. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi,
läpi ettet ihan nuori enään ole!!!
ja sinullekin muistutus,ettei se vika aina ole siellä uudessa puolisossa, vaan isäsi kuitenkin ihan itse tekee valinnat elämässään,nyt ehkä sitten sinusta tuntuu että sinut on sysätty pois isän elämästä,mutta uskon että isäsikin huomaa aikuisuutesi, mutta edelleen olet hänen rakas tytär!
ja minun isä ei juuri kerkee käydä tapaamassa lastenlastaan, en toki syytä isän uutta puolisoo, isäni elämässä vaan on kaiken kaikkiaan menoa ja touhua,niin ei hän muista viikottain soitella tm,eikä minusta tunnu että olen menettänyt isäni!!
sinuna en turhaaan etsisi syntipukkia muista, katsoppa vaan, isäsi ei ehkä "osaa enään" huomata jo aikuista lastaan, näin mä ainakin vaistoan omasta isästäni!!
myös isälläni on uudesta liitosta lapsia, no en todellakaan koe että minulta isä oisi viety kun luonnollisesti aina niinhin nuorempiin lapsiin on pakko kuiinnittää enemmän huomioo luonnollisesti!!
minulla on oma ihana elämä ja perhe, sekä rakkaat vanhemmat uusine puolisoineen, enkä jaksas ajatella että he joidenkin takia minut hylkäisi!!
Miksi ihmeessä uudet naiset olisivat katkeria? Eikös se osa kuulu niille vanhoille? Joitakin poikkeuksia toki löytyy, näitä hyväksikäytettyjä naisia, jotka on naitu vain siksi, että mies saisi lapsenpiian etälapsilleen pakollisten tapaamisten ajaksi, mutta suurin osa "uusista naisista" ovat aivan oikessa suhteessa miehen kanssa eikä heillä mitään ole syytä katkeruuteen.
Jos eivät ole katkeria? Terve ihminen hyväksyy toisen menneisyyden. Terve ihminen ei painosta toista jättämään omia lapsiaan. Kyllä tuossa on niin katkeruutta ja pelkoa ja ties mitä ilmassa, jos estetään omien lasten tapaaminen. Ja vielä et syyttömistä tehdään syntisäkki, ja omat toimet ovat hyväksyttäviä eikä mitään vikaa! Uuudet naiset ovat katkeria, ja paljon.
Tuskin kukaan haluaa erityisemmin estää kenenkään tapaamisia. Ja miehen menneisyys pätkääkään kiinnostaa mieletään tervettä naista, ellei mies ole osallistunut Punaisen armeijakunnan tms. toimintaan ja ole etsintäkulutettu.
Miehillä on vain ikävä taipumus laittaa koti- ja lapsihommat naisten niskoille, vaikkei ko. naisella olisi mitään intressejä asiaan. Näin helposti syntyy tilanne, jossa tuntemattomat lapset pyörivät syyttömän naisen jaloissa toimenpiteitä vaatien. On luonnollista, ettei terve nainen halua ylimääräisiä velvoitteita itselleen, ellei ole erityisen lapsirakas ja epäterveen sosiaalinen persoona.
Silloin ikiavuton mies toteaakin, että kas, nainen estää tapaamiset....
pointin MIES on ihan kykenevä yksilö valitsemaan itse tiensä, ja elämänsä kulun, vain siinäkö tapauksessa mies itse on näiden "hylkäysten takana" jos ei ole solminut uutta suhdetta, uuden suhteen taas solmiessaan unohtaa hyvin usein exien mielestä lapset,kun elämässä on muutakin!! eihän ydinperheissäkään isi ja äiti,vaimo ja aviomies unohda lapsia vaikka rakastavatkin toisiaan!
se että elää omaa elämää,tapaa sopimusten puitteissa lapsia, eikä sen sijaan perusta elämäänsä höpöttämällä päivät pääksytysten exän kanssa lapsista, hän varmasti jakaa myös omien lapsien rakastamisen sekä ikävän sen uuden puolison kanssa, kuten elämänsäkkin! se ettei lähde tälle linjalle että " lapsien asioissa useamman kerran päivässä soittava exä", ja jaa tätä,ei tarkoita ettei nyksä anna miehen puhua lapsista, tai ettei mies välitä lapsistaa, hän varmaan ei välitä puhua lapsista exän kanssa enään,kun voi jakaa myös ne asiat rakkaansa kanssa!toki on asioita joita vanhempien täytyy jakaa mutta se ei tarvitse tauotonta yhteydenpitoa!
kyllä minua ei kiinnosta mieheni menneisyys pätkääkään, elän tätä päivää onnellisena, minua kiinnostaa paljon enemmän nykyisyys ja tuleva! en itsekkään välitä elellä omassa menneisyydessäni,tuskin miehenikään! menneet on selvitetty, ne eivät kummittele meidän elämässä!
se että exä elää siellä menneisyydessään,ja koittaa vetää ex miestäänkin sinne mukaan ei ole minun ongelma,eikä mieheni, sillä hän elää nykyhetkeä minun, ja lasten kanssa!! sitä joskus mietin, miksi sitä exää kiinnostaa se minun ja miehen elämä niiin kovasti,ja miksei suo meille sitä onnea, minkä itse tyri joskus! jos itse on vaarantanut suhteen ja menettänyt sitä kautta miehen elämästään, ei siitä voi syyttää silloin muita,jotka eivät toimi samoin!!
kukaan tuskin haluaa estää tapaamisia, se että jos niistä ei jaksa puhua päivittäin ja suunnittella ja mahdollistaa aina, niin ei tarkoita ettei tahdo tavata!!
..että isäni kyllä yrittää jutella siskoni ja minun kanssa esim. sukulaisten luona tavattaessa, akka lähtee sieltä vihaisena kävelemään. Tuo eukko pistää isäni valitsemaan meidän vanhempien lasten ja itsensä ja penskansa välillä. Joko minä ja siskoni tai hän ja penska. Voin kuvitella miten vaikea tilanne on isälle, kukapa alkaisi suoraa valintaa tuollaisessa tilanteessa tekemään. Muistan kyllä ihan alkuajat jolloin tämä nainen tuli kuvioihin, kun menimme siskoni kanssa isäni luokse viikonlopuiksi niin akka ITKI että hänen elämänsä tullaan sotkemaan ja nyt ei voi tehdä mitään kun nuo pennut on täällä vahdittavina ja liibalaaba.. Sitten istuimme siskoni kanssa meille tarkoitetussa huoneessa koko viikonlopun ovi kiinni jotta tämä akka sai olla rauhassa emmekä häntä häirinneet. Pari vkoa tän jälkeen ei meille ollut enää edes omaa huonetta isäni luona, vaan akka otti sen omaksi "askarteluhuoneekseen", kuulemma. Silloin tulikin ensimmäinen pidempi tauko yhteydenpitoon, joka kesti n. puoli vuotta. Tämän jälkeen isä otti itse meihin yhteyttä, muistaakseni.
Miten asiaan liittyy minun ikäni? Olen NUORI pian kahden lapsen äiti, sitä paremmallakin syyllä tarvitsen yhä edelleen isääni samoissa määrin kuin muutkin ikäiseni, huolimatta siitä että lapsia minulla jo on. Tietenkin tämä uusi "pikkuveli" tästä isän suhteesta on myös täysin viaton ja toivottavasti ei ymmärrä millainen mulkku äitinsä on. Tätä veljeä olen kerran saanut pitää sylissä "salaa", kun tämä nainen ei ollut kotona isäni luona käydessäni. Kerran otin hänet syliin sen eukon nähden, ja akka hyökkäsi kimppuun kuin hyeena ja hoki lapselle että "kyllä äidin sylissä on niin hyvä olla, ei tarvii itkee, saat olla äidin sylissä." o.O?! Poika taisi kerran yskäistä sen parin minuutin aikana jonka ehdin poikaa sylissä pitää, ilmeisesti tämän akan mielestä hänelle tein pahaakin väkivaltaa.
Oikeassa olette siinä, että isäni on aikuinen mies ja hänellä on pieni lapsi eikä siksi ehkä ehtisi pitää niin paljon yhteyttä. Mutta lapsia olemme hänelle minä ja siskonikin, ja niinkuin tuolla joku kirjoitti että lapsia ei tulisi panna tärkeysjärjestykseen. Tällä hetkellä kuitenkin taitaa olla niin, että välimme ovat lopullisesti poikki. Ja en ole missään vaiheessa sanonut, etteikö isälläni omaa tahtoa olisi, mutta hän on mitä todennäköisimmin tuon harpun painostuksesta valinnut "nykyisen" perheensä menevän kaiken edelle. Siksi en isääni enää kunnioita, enkä pidä häntä perheenjäsenenä lainkaan. Saa nähdä milloin koittaa aika, kun omat lapseni kasvavat isommiksi ja alkavat kysellä ukistaan, ja milloin "pikkuveljeni" kasvaa siinä määrin, että kysyy isältäni isosiskoistaan. Kumma kyllä tuo eukko on peräti kirjoittanut pojan vauvakirjaan että hänellä kaksi semmoistakin on.
Kiitos vastauksista, helpotti kummasti lukea muiden kommentteja asiasta, samoin kuin purkaa tätä omaa turhautumistaan. :)
...pistin merkille, että tässä jutussa taitaa olla PALJON selvittämättömiä asioita. Kehoittasin kuitenkin ap. vielä harkitsemaan ainakin kahteen kertaa mitä tekee! Kyseessä kun ei ole pelkästään sinun sukulaisuussuhteeesi. En syyllistä.
Yritä vielä puhua rakentavasti hermostumatta. Ja ota asenne, että minua ei saada hermostumaan! Saatat vielä yllättyä tai sitten aika tekee tehtävänsä. Yrittänyttä ei laiteta!
on myös jotain syyllisyyttä taustalla siitä, että hän epäonnistui edellisessä suhteessaan ja se heijastuu kanssa siihen, että hänellä on vaikeaa suhtautua teihin, jos nykyinen suhde muistuttaa olemassaolostaan (ja särkymisenpelosta) teidän ollessa paikalla. Oman isäni kanssa kärsimme vuosikausia tällaisesta arkuudesta ja syyllisyyden ja häpeän tunteista, kunnes puhuimme asiasta rauhassa ja minäkin aloin sitten soittelemaan isälle päin. Nykyään isä käy leikkimässä lastenlasten kanssa ehkä kerran kuussa, välillä on isän uudet lapset leikkikaverina. En tiedä sitten mitä uusi vaimo tuumaa asiasta, enkä ole kysellyt.
Isän vaimon kanssa ei ole edelleenkään mahdollista tulla toimeen, vaikka lasten synttäreillä käydään puolin ja toisin. Mutta parempi laiha sopu kuin lihava riita.
huonosti. Varsinkin,jos on laitanut jonkun muun lapsensa edelle! Minusta tuo on niin anteeksiantamatonta, että sietää todella miettiä.
Piditkö itse isääsi yhteyttä kun olit jo siinä iässä että siihen pystyit? Antoikos äitisi sun olla yhteydessä isääsi eron jälkeen? Elä kuule syyllistä isääsi ja sitä uutta. Syy voi olla siinä sun omassa ihkussa äiskässä joka ei ole antanut sun pitää yhteyttä silloin kun ero tuli. Jos silloin oli kovasti riitoja sinun äitisi ja isäsi välillä kun isäsi löysi yyden vaimon se saattaa olla syy ettei uusi vaimo halua/voi hyväksyä sinua. Syy ei ehkä ole sinussa vaan vanhempiesi eron aikaisissa asioissa. Olen ns uusperheen äitipuoli, lapset meillä joka toinen viikonloppu ja lomat. Olen heille kuin äiti, teemme kaikkea yhdessä ym. Mutta tiedän myös sen kuinka lapsille haukutaan minua, mutta ei mua haittaa kun tiedän kuka olen mitä teen, se ex on työtön alkoholisoitunut yh. Elä syytä itteäs! Voithan pitää isääs yhteyttä salaa eiiei uus tiedä. Se on sentään sun isä, eikä sen tarvi kertoa sille uudelle kaikkea!!! Voimia!
SAMASSA NUMEROSSA JA SAMASSA OSOITTEESSA! Hah..petyitkös pahasti, että meillä asiat ovat hyvin.
...mutta äitini ei ole kyllä ollut millään lailla esteenä yhteydenpidolle. Ottanut myös itse isäni uuteen naiseen ja isääni yhteyttä asian tiimoilta joskus minun ja siskoni ollessa nuorempia, kysellyt miksi uusi vaimo ei hyväksy meitä. Isäni tapasi uuden vaimonsa noin 8 vuotta sen jälkeen kun oli omasta äidistäni eronnut, että isäni ja äitini taannoinen ero ei liity tähän mitenkään. Jo on että asiat kummalliseksi ehtii vääntyä. Noh, asia on kuitenkin loppuunkäsitelty isäni ja minun välillä, ja niinkuin tuolla ylempänä kommentoitiin, ehkä aika parantaa haavat, sillä näillä näkymin en ole yhteydessä isääni millään lailla. Muista sukulaisuussuhteista sen verran, että lapsillani on kyllä mieheni (isänsä) puolelta sen verran parempi ukki, että uskon hänen korvaavan tämän toisenkin. Pikkuveljeeni haluaisin ehdottomasti pitää yhteyttä, ja olen kääntynyt tämän asian tiimoilta sosiaalityön puoleen.. Kiitos kommenteistanne!
"Sukulaisten luona tavatessamme tämä akka on jatkuvasti naama norsunv***lla, ja jos isäni yrittää jutella minulle ja siskolleni, akka pakkaa pennun autoon ja lähtee renkaat ulisten paikalta."
Näinkö toimii fiksu ja tasapainoinen ihminen joka hyväksyy miehen menneisyyden? Sinun mielestäsi exät ovat katkeria ja nyksät eivät! Kertoo paljon sinusta tuo yleistäminen ja toisen osapuolen mollaaminen ja toisen haukkuminen! Niin, nyt ei enää riitä se, että nyksää puolustetaan ja exää haukutaan, vaan vika on jo niissä lapsissakin.. eihän siinä uudessa voi mitään vikaa ikinä olla!
Tässä on nyt yksi kappale Lissua ja yksi kappale norsunvaginaa - pääsääntöisesti ihmiskunta on kuitenkin kohtalaisen tervettä :)
terveitten kirjoihin pääse =)
Oletkohan nyt aivan oikeassa ketjussa?
Voisin kuvitella että lapsipuoleni kirjoittaisi samanlaisen kirjeen kymmenen vuoden kuluttua. Tämä tytärpuoli ei kuitenkaan muista sitä, millaista elämä on alunperin ollut. En puolustele isäsi uutta puolisoa, kerron vain oman näkökantani:
Olen lapseton uusperheellinen, miehellä entisestä liitosta lapsi, josta välitin äärettömän paljon. Tytön äiti vain ei siedä minua silmissäänkään (vaikka itse petti miestäni ja lopetti avioliiton). Ensimmäiset vuodet siedin kaikkea mitä tämä äiti minulle suolsi. Ajattelin että jos minulle paasaa, jättää lapsensa ja lapsen isän rauhaan. Eihän siitä sitten mitään tullut. Äidin pääasiallisena tarkoituksena oli terrorisoida minun ja mieheni parisuhde kiville. Aseena oli milloin oikeustoimet, milloin tämä tyttö. Isä oli jo valmis luovuttamaan, minä sanoin että tytön vuoksi taistellaan, onhan hän osa meidänkin perhettä. Terrorisointi vain jatkui ja jatkui.
Tyttö kasvoi, häneen tarttui myös tuota äidin kasvatusta. Minä en ollut omassa kodissani mitään. Vihdoin tajusin että sota on ohi. Joko häivyn mieheni elämästä, tai alan elää sitä eri tavalla. Tyttöä en enää tapaa vapaaehtoisesti. En kyllä estä miestäni häntä tapaamasta, mutta minun kotiini tyttö ei tule. Olen miehelle sanonut, että jos meille tulee perheenlisäystä, niin minä jaan huomioni sille ainokaiselleni, hän on se joka pallottelee kahden lapsen välillä. Nyt kun tyttö vanhenee, hänen välinsä minuun ovat viilentyneet kummasti. Tottakai. Kyllähän lapsi sellaiseksi kasvaa, kuin hänet kasvatetaan.
Tämän tarinan pointti on se, että eronneet vanhemmat päättävät mitä lapsilleen haluavat. Tässä tilanteessa äidin itsetunnolle ei sopinut se, että lapsella on välittäviä aikuisia ja hyvä olla. Minä en asialle paljon voi, koska ei voi olla oikein sekään että vuositolkulla kuuntelen loukkauksia ja sättimistä ja yritän vastata siihen hyvällä. En voi tehdä niin edes lapsen vuoksi. Tytön puolesta harmittaa kovasti, pienenä hän oli kova touhuamaan kaikenlaista kanssani ja meillä oli kivaa. En olisi hänelle äidiksi koskaan ollut tarjoutumassakaan, mutta olisin ollut yksi välittävä aikuinen lisää.
No mitens kotona kuviot? Eikö sulla kotonakaan ole hyvä olla, kun pitää sitten siellä "iskin" tykönä niin vielä reissata?
Eivätkö he ole tehneet asioita sinun eteen?
..että isäni ja hänen poikansa ovat ainoat elossa olevat biologiset sukulaiseni siskoni lisäksi. Tässä siis syy että olisin halunnut häneen vielä yhteydessä olla. :)
Jätä rauhaan ja elä omaa elämääsi. Onkos ulla kotona asiat hyvin? vai miksi pitää iskin perään nuin olla? Eikö oma elämä ole kunnossa?
Onko isäpuoli huono kotona vai mikä mättäää?
Olen kahden lapsen äiti joten ei asu "isäpuolen" kanssa, vaan mieheni ja lasten. Kotona on meillä asiat hyvin. Sanoin jo aiemmassa viestissäni että isäni ei kuulu enää elämäämme ja asia on loppuunkäsitelty. Kiitos vastauksistanne.