10v. ja uhmaikä?

tosin mulla on 10v tyttö ja on tullut tosi mahdottomaks. Haukkuu tyhmäks, lehmäks ja joskus tulee juuri noita homo sanoja. Enimmäkseen hän käyttää näitä sanoja pikkuveljeensä joka on 8v. Alati ovat tappelemas, välillä ihan on likka hakannut poikaa selkään kyynärpäällään. Itse olen myös antanut selkää, arestia ja kaverikieltoja mutta ei auta. Eikä auta jos mieheni komentaa joka on sentään lasten isä.
Nyt hän on alkanut viimepäivinä sanomaan, että me tapetaan hänet kun me hänelle huudamme ja nappaamme niskavilloista kii ku tilanne menee todella huonoks.Ja sanoo, että hän ei jaksa elää tässä perheessä kun aina ollaan sanomas joka asiasta...siis ainoastaan me hänelle sanomme huoneen siivouksesta joka muistuttaa jo sikolättiä, tekemään koulutehtävät ennenku lähdetään kavereille, ja olemaan asiallisesti muiden ihmisten aikana. Nimittäin hän saattaa silloinkin saada niitä omia kohtauksiaan...eli sanoo mitä sylki suuhun tuo. En kans tie mitä tehdä kun ei mikään enää mene jakeluun eikä tunnu kiinnostavan. Sit vielä olettaa että annan hänelle viikkorahaa ja annan luvan mennä kavereil.....! Ja kyselee et miksei pääse.. ja kun selostan miksei niin kauhee meteli alkaa ja haukkuminen. Olen ihan toivottomas tilantees....ei oo tällä hetkel helppoo olla äiti. Monesti olen illalla itkenyt sängyssä ja sanonut miehelleni, et miks tuli tehtyä nuo lapset!!! Moni on sanonut, että hae apua, mutta en ole sitä tehnyt koska pelkään, että minut leimataan huonoksi äidiksi ja pelkään ennenkaikkea sitä, että jos tyttäreni joutuu johonkin puhutteluun niin kuin paljon hän sit siellä valehtelee koska hän nyt jo puhuu noinkin raakaa puhetta!!

kautta, meinaan kyselemällä, että "miltä susta tuntuu?" kun homottelu jne alkaa. Voi olla että lapsi on joko emotionaalisessa kehityksessä jäljessä, eikä osaa käsitellä tunteitaan (erityisesti jos isä näyttää huonoa esimerkkiä reagoimalla tunteettomasti ennen kuin tunteet ovat jo niin räjähtämässä, että sitten tulee ylitunteellinen purkaus), tai sitten alkamassa murrosikää, jolloin hormonit saavat aikaan tunnetiloja, joita lapsi ei omin avuin ymmärrä (tai opi ymmärtämään). Tällaista taktiikkaa voisi ainakin kokeilla, että yrittää auttaa lasta analysoimaan ja ymmärtämään fiilareitaan, ja katsoa sitten jos se johtaa mihinkään muutokseen parin kuukauden aikana.

Kyseessä ei ole uhmaikää vaan murkkuikää. Tämänikäiset lapset ovat jo esimurrosikäisiä ja homma senkun pahenee...

Oletteko kokeilleet lapsen kanssa keskustelemista? Siis ihan juttelemista, ajatusten vaihtoa, ei vain moitetta ja huutoa. Selittäkää lapselle, että kukaan ei saa nimitellä häntä eikä hän saa nimitellä ketään. Vihainen saa olla, mutta käytöksellä on rajat. Sanokaa, että homottelu tuntuu pahalta ja itkettävältä. Luvatkaa olla nimittelemättä häntä ja vaatikaa lupaus, ettei hän nimittele enää teitä. Lupauksen rikkomisesta sovitaan rangaistus, josta sitten myös pidetään kiinni! Ja muistakaa olla myös itse nimittelemästä ketään lapsen kuullen.

Toinen vaihe on, että isän on ryhdyttävä viettämään pojan kanssa aikaa. Heidän on löydettävä jotain kivaa yhteistä. Poika on tulossa murrosikään ja tarvitsee isäänsä. Pian on liian myöhäistä löytää yhteyttä, toimikaa pian! Lapsi, joka kokee, että hänet huomataan ihmisenä, kunnioittaa vanhempiaan.

Kun olette saaneet välinne normalisoiduksi, seuraa kolmas vaihe, eli se, että opetatte lapsen passaamaan itse itseään. Jos hän ei hoida hommiaan, hän menettää jonkin etuuden. Edelleen sovituista seuraamuksista on pidettävä kiinni!

Maalaisjärkeä peliin, lapsenne huutaa apua. Vielä ehtii, mutta älkää hukatko päivääkään. Pian on muuten tosi ongelmat edessä. Lasta ei tarvitse hakata, on muitakin keinoja. Olkaa johdonmukaisia ja rauhallisia, älkää antako periksi. Ja muistakaa positiivisen palautteen tärkeys. Viettäkää aikaa perheen kesken ja tehkää kivoja juttuja. Sitä poika kaipaa enemmän kuin mitään muuta.

Kunnon selkäsaunasta. Tuntuu uskomattomalta, että vanhemmat antaa 10-vuotiaan pikkulapsen käyttäytyä noin.

Viesti ketju 11vuotta vanha, mutta kommentoin sen verran että itsellä myös 10v tyttö kotona niiiiin pahassa uhmassa että ei kyllä kukaan. Kiukuttelee ja menee kiukuspäissään huoneeseen kädet puuskassa ovet paukkuen jos käsken siivota jälkensä tai hoitaa jonkin velvollisuuden kotona. Pikkusiskoa välillä kiukuspäissään näppää ohi mennen (6v). Tänä aamuna käskin siivota huoneensa ja siitä on saatu koko päivän kiukut aikaan. Sanoi että muuttaa mummolaan. Tälle hommalle on jo tullut niin immuuniksi että tuumasin tyttärelle vain jos hän ei auta kun äiti pyytää niin ei toteuta äitikään hänen toiveitaan/menojaan. Ja seuraavaksi menee puhelin viikoksi hyllylle. Tsemppiä muihinkin perheisiin joissa asuu tällaista uhmaikäistä nuorisoa. Ei olla asian kanssa yksin.