Pistin hakupaperit teknilliseen, mutta on alkanut mietityttää olenko sittenkään sopiva henkilö alalle.
Muutamia kysymyksiä jos jotakuta kiinnostaisi vastata:
1. Onko DI:n työkuva kovinkin vastuullista ja vaativaa? Tarvitaanko hyvää paineen- ja stressinsietokykyä ja venyvätkö päivät useinkin kohtuuttoman pitkiksi?
2. Pitääkö DI:n olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ns. johtajatyyppiä, vai pärjääkö näiden ominaisuuksien heikommallakin hallinnalla?
3. Kuinka paljon DI:n ja amk-insinöörin työt eroavat toisistaan, sanotaan nyt esimerkiksi jos erikoistuu suunnittelupuolelle?
4. Onko koulutusohjelman vaihto kovinkin hankalaa jos huomaa valinneensa 'väärän alan'?
Kiitos.
Muutamia kysymyksiä jos jotakuta kiinnostaisi vastata:
1. Onko DI:n työkuva kovinkin vastuullista ja vaativaa? Tarvitaanko hyvää paineen- ja stressinsietokykyä ja venyvätkö päivät useinkin kohtuuttoman pitkiksi?
2. Pitääkö DI:n olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ns. johtajatyyppiä, vai pärjääkö näiden ominaisuuksien heikommallakin hallinnalla?
3. Kuinka paljon DI:n ja amk-insinöörin työt eroavat toisistaan, sanotaan nyt esimerkiksi jos erikoistuu suunnittelupuolelle?
4. Onko koulutusohjelman vaihto kovinkin hankalaa jos huomaa valinneensa 'väärän alan'?
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1) Vaihtelee tehtävittäin (DI:t työskentelevät monenlaisissa tehtävissä)
2) kts. vastaus 1
3) Ei välttämättä yhtään, voivat olla tasan samantyyppisessä tehtävässä. Tämäkin vaihtelee.
4) Ei välttämättä. Osaa perusopinnoista, kieliopinnoista ym. voinee suoraan hyödyntää uudessa pääaineessa.
Neloskohtaan osaan kertoa omakohtaisia kokemuksia. Koulutusohjelman vaihtoon suhtaudutaan nykyään jokseenkin vihamielisesti teknillisessä, johtuen siitä, että halukkaita siihen on käsittämättömän paljon. Nykyään ainut realistinen tapa vaihtaa koulutusohjelmaa on käydä pääsykokeissa seuraavana keväänä uudestaan.
Näin asiaan liittyen: Teknillinen saisi painaa uudet esitteet ja abi-infot ym. Ainakin itse sain niistä täysin erilaisen (tai suorastaan valheellisen) käsityksen siitä koulutusohjelmasta, jossa aloitin.
Toisaalta eihän tänne kukaan pyrkisikään, jos jostain olisi mahdollista saada totuutta vastaava kuva opinnoista :)
Yksi kaverini on jo vaihtanut kahdesti koulutusohjelmaa/osastoa, eikä hänen ole täytynyt käydä pääsykokeissa, koska hänen pääsykokeissa saamansa pisteet riittivät pääsyyn näihin toisiin koulutusohjelmiin. Pitää vaan osata esittää asiansa vakuuttavasti professoreille, niin vaihtaminen onnistuu.
Vaihtaminen onnistuu, mikäli haluaa vaihtaa helpommalle linjalle. Mikäli taas haluaa vaikeammalle, niin sitten pääsääntöisesti pääsykokeen kautta.
Tämä on fiksua ja oikeudenmukaista kaikkia kohtaan, koska suoritetut opinnot saa lukea hyväksi. Kyllähän vuoden opiskellut pääsee aina kokeiden kautta, pääseehän... :D
Omat kokemukset:
1) Jos haluaa edetä ja "menestyä" niin vastaus kaikkiin kohtiin on kyllä. Jos haluaa perusduunin peruspalkalla, sekin onnistuu.
2)Auttaa edellisessä kohdassa - hyvä ulosanti korvaa paljon osaamisen puutteita.
3)Todella paljon vaihtelua. Konservatiivisemmilla aloilla (perusteollisuus jne.) inssi ei etene, mutta DI voi päästä hallitukseen saakka. Uusaloilla oma tekeminen ratkaiseee paljon enemmän kuin koulutuspohja.
4)VOit aika vapaasti opiskella eri koulutusohelmien kursseja ristiin. Helpoin tapa vaihtaa linjaa on pääsykokeet ja ekan vuoden menestyksellisen suorittamisen jälkeen pääsykokeiden läpäisyn ei pitäis olla juttu eikä mikään.
Kolmoseen heitän vielä, että DI voi saada tavan inssin työn ja tehdä sitä samalla palkalla. Järkeä? Ei. Ja tämä on aika yleinen skenaario, jos työt ovat alueella vähissä.
Eipä kyllä tule mieleen tapauksia, joissa olisi DI mennyt muihin hommiin kun ei PYSTY olemaan DI. Eppujen Syrjä, sähköteekkari, lienee DI-puolelta ainoita tietämiäni...ja sillä oli hyvät syyt.
DI:n työnkuva on leveä kuin Volga. Jos ei paukut huipulle riitä, niin kyllä parin tonnin luuseri-DI:täkin aina tarvitaan !
8 tunnin työpäivä ei kyllä toteudu.