kerrankin pari kaveria lähtivät muka Tenolle lohen kalastukseen, ensin pakattiin autoon kalastusvälineet ym, sitten Alkosta pari kassillista viinaa ja Kauppahallista pari suurinta lohta, sanoivat että pitää olla kalaa jos iltanuotiolle sattuu tulemaan muitakin kalamiehiä niin saadaan"elvistellä",että on kalaa saatu.
Olihan se kerran yksikin kaveri ollu samanlaisella reissulla ja kotia tultuaan valittanu vaimolle,että kun et pakannu mukaan partakonetta niin vaimo vastasi,että laitoinhan minä, se oli siellä viehe laatikossa ;)
Olihan se kerran yksikin kaveri ollu samanlaisella reissulla ja kotia tultuaan valittanu vaimolle,että kun et pakannu mukaan partakonetta niin vaimo vastasi,että laitoinhan minä, se oli siellä viehe laatikossa ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
voihan niitä olla sellaisiakin
yksi tuttu mies lähti yhden porukan mukaa mukamas Lappiin hillareissulle, juoppo kun oli niin tietäähän sen miten siinä kävi.Kotimatkalla ajoivat Ranuan kautta kun siellä oli just hillamarkkinat tää osti hillat sieltä,että uskalsi mennä kotia jossa vaimo odotteli. Vaimo vähän oli ihmetelly kun hillat olikin jo valmiina pakasterasioihin laitettu.
kalareissusta, ja menenkin joskus yksin jonkun joen varteen Lapissa ja uistelen uistelen ja uistelen viikon, - siis perhostelen..*huoks.*
Palautu tässä nuoruusvuosilta minunkin mieleen.
Oltiin liikkeellä poika porukalla kesälomalla ja oikein kalavälineet mukana.
Satuttiin siinä eräässä kuppilassa matkalla,juttusille puheissaan innokkaan ja tietävän kalamiehen kanssa.
Tovin siinä turistiin ja hän tarjoutui meille oppaaksi hänen hyviksi kokemilleen onki ja uisteluvesille.
Kaupathan siitä syntyi ja pitkäripasen eväillä varustettuna lähdettiin ajelemaan kohti uusia seikkailuja.
Aikamme ajeltuaan hänen ohjeitten mukaisesti ja aikamme harhailtuamme pitkin ja poikin.
Tulimme siihen tulokseen että nyt on paras pistää seuraavan vastaan tulevan vesistön rannalle leiri pystyyn.
Siinä sitten tehtiin kaikki tarvittavat toimet ja nuotiot ja välillä uisteltiin ja ongittiin innokkaasti,ei mitään tulosta ei nykyn nykyä eikä näppiä,sammakot vain loikkivat ympärillä uteliaana ihan kuin ilkkuen.
Tulihan se sitten aamukin ja herättiin kuka mistäkin pöpeliköstä,kun opas valtasi teltan heti alkuun kuorsauksellaan.(onneksi oli hyvin lämmin yö)
Vielä yritettiin kalastaa samoin olemattomin tuloksin.
Siihen sitten saapasteli polkua pitkin joku paikallinen vaeltelija ja naureskellen katseli meidän touhuja.
Tarjottiin siinä sitten kulkijalle kahvitkin,sitten lähtiessään siinä niin kuin ohi mennen virkkoi.
-Saattehan te pojat kalastaa siinä hänen lammellaan,muttei siinä koskaan ole kaloja ollut.
-Sammakkolammeksi sitä on kutsuttu kun ei siinä muuta ole.
Mitäs siinä sitten muuta kun opas ja välineet äkkiä kyytiin ja takaisin n.100:n km:n päähän omille kylilleen.
Matkalla ilmeni sitten pieni ongelma,mitä hän sanoo vaimolleen kun "unohti"ilmoittaa lähdöstään kotiinsa.Eikä hänellä ole edes kalan kalaa viemisinä.
Hyväksi onneksi huomattiin siinä kylän lähettyvillä miehen kokemassa katiskojaan,pysähdyttiin siihen sitten odottamaan ja viittilöimään häntä rantaan.
Sieltä hän sitten tulikin ja myi meille arviolta parikiloa ahvenia ja särkiä.Maksun saatuaan hänkin sitten totesi.
-Reinolla sitä ei tuaskaan ollu kallaa.
Vietiin Reino sitten kotiovelle ja emännän murhaavan katseen alle jouduttiin mekin tuntemattomat kalakaverit.Eikä paljon pitkitetty erojaisia oppaastamme.Mahdollisimman pian luovutettiin rapulainen isäntä ja ahvenet kotiportailla ja häivyttiin näkyvistä.
Kyllä meilläkin oli sen jälkeen hauskaa ja varmaan oli siellä kylän baarissakin kun opas kertoi reissustaan.:)))
tansseissa,ihan tavallisissa tansseissa. Hain erästä tyttöstä tanssimaan, olin silloin kolmikymppinen, siinä tanssittuamme kysyin häneltä,että lähtisitkö mun kans kalalle, hän silmät pyöreenä sanoi,,kalalle,, minä että niin niin ,ensikesänä ongelle, heitin ihan vain vitsinä ja huumorina moisen jutun,, niin siinä kävi,että talvi odoteltiin kesää ja kalareissua ja niin sitä sitten mentiin ja nyt pian kun ollaan kuusikymppisiä niin kalareissuja on mahtunut monia.
Veljeni pyysi taasen minua soutamaan venettä, mentiin verkkoja nostamaan.
Oli hyvin tuulinen ilma. Veljelläni, joka yleensä oli ja on vieläkin hyväntuulinen
sattui olemaan ns. känkkäränkkä päivä. Tuntui siltä että en osannut soutaa
hänen mielikseen, vaan hän koko ajan sanoi "älä souda sinne, huopaa vähän,
souda vähän,pidä paikallaan"ym. Lopulta paloi minultakin pinna ja riuhtasin
venettä niin, että veljeni joka sattui sillä hetkellä seisomaan veneessä
tippui järveen. Aikansa kun räpiköi, niin pääsihän hän sieltä ylös. Onneksi ei
sotkeutunut verkkoon. No sen jälkeen nostimme verkot hiljaisuuden vallitessa.
Kalaakin tuli ihan mukavasti. Minulla oli huono-omatunto sen jälkeen.
Veli joutui olemaan märillä vaatteilla kovassa tuulessa. Veljeni nauroi koko jutulle,
kun oli saanut kuivat vaatteet ylleen ja keskustellut kanssani asiasta.
Jostain kumman syystä hän tahtoi aina minut soutamaan venettä, eikä sisartani,
joka oli muutaman vuoden minua vanhempi. Tämän jälkeen sousin aina nätisti,
eikä hänkään minulle kiukutellut.