Rotikka uroksellani, S.96, oli lonkkassa ja silmissä vikaa ja se oksenteli usein.
Se suhtautui äreästi pieniin lapsiin jotka meillä on. Koira olisi voinut terveytensä puolesta kestää vielä kolme kuukautta, puoli vuotta tai vuoden. Who knows? Parin kuukauden päästä se olisi päässyt omakotitaloon, jossa sillä ja lapsilla olisi ollut riittävästi tilaa toisilleen.
Mutta aika loppui kesken, enkä enää uskaltanut ottaa riskiä että jos jotain kuitenkin tapahtuu.
Se tiesi olevansa viimeisellä matkalla kun astuimme lääkärin ovesta sisään. Vaikka en ole mikään tunteellinen ihminen, itkin kuin pieni lapsi kun se kuoli syliini.
Ikävintä mitä koiran kanssa on tapahtunut, oli siitä luopuminen.
Se suhtautui äreästi pieniin lapsiin jotka meillä on. Koira olisi voinut terveytensä puolesta kestää vielä kolme kuukautta, puoli vuotta tai vuoden. Who knows? Parin kuukauden päästä se olisi päässyt omakotitaloon, jossa sillä ja lapsilla olisi ollut riittävästi tilaa toisilleen.
Mutta aika loppui kesken, enkä enää uskaltanut ottaa riskiä että jos jotain kuitenkin tapahtuu.
Se tiesi olevansa viimeisellä matkalla kun astuimme lääkärin ovesta sisään. Vaikka en ole mikään tunteellinen ihminen, itkin kuin pieni lapsi kun se kuoli syliini.
Ikävintä mitä koiran kanssa on tapahtunut, oli siitä luopuminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pahoillani. Multa tuli itku kun luin juttus..en tiedä miten selviän kun meidän amstaffista joskus aika jättää. Tsemppiä ja jaksamista sulle!!
Väkisinkin itkettää, kun tilannettasi ajattelee. Lemmikistä luopuminen sattuu, vaikka kuvailemassasi tilanteessa vaihtoehtoja ei ollutkaan. Tee nyt rauhassa surutyösi, hyvät muistot ovat myös olemassa. Onneksi ne nousevat ajan kuluttua päällimmäiseksi pintaan. Voimia!
Otan osaa suruusi. Itse koin vastaavan viimeksi v. 2005 vanhan narttukoirani. Koira ei ollut rotikka, vaan isompirotuinen.
Siinäkin ajassa olet ehtinyt kokea koirasi kanssa kaikenlaista ja se on ollut turvanasi ja tukenasi ja on aina iloinnut kotiintulostasi.
Lodutuksen sanani: Nyt koiraasi ei ainakaan enää lonkat vaivaa.
Itkeminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta. Todistat sillä (itkemisellä) että olet ihminen jolla on tunteet. Jos ihminen ei osaa ollenkaan itkeä mistään, ei hänellä ole kaikki hyvin.
Koirallasi oli varmasti hyvä olla koiranasi, kun sitä sen viimeisellä matkalla surit.
Ihan ekaksi tosi syvä osan otto koiran menetyksen takia