Anna vaipua kyyneliin.
Itkeä pois tämä väsymys.
Tämä ääretön ikävä.
Ikävä ihmisen syliin.
Ikävä toisen luo.
Väsymys painaa.
Silmät painuu kiinni.
Kadotan minäni.
Vaivun uneeni.
Loputtomanpitkään tunneliin.
Itken.
En säälistä iteseäni.
Vaan väsymyksestä.
Odota.
Josko huomenna.
Kun kuu kiurusta kesään.
Niin kyyneleeni kuivaa.
Ja silloin nään.
On väsymys pois pyyhkäistynä.
Nauru palannut.
Hymy huulille hiipinyt.
Lämpö sylissä.
Kyyneleet pois pyyhityt.
Itkeä pois tämä väsymys.
Tämä ääretön ikävä.
Ikävä ihmisen syliin.
Ikävä toisen luo.
Väsymys painaa.
Silmät painuu kiinni.
Kadotan minäni.
Vaivun uneeni.
Loputtomanpitkään tunneliin.
Itken.
En säälistä iteseäni.
Vaan väsymyksestä.
Odota.
Josko huomenna.
Kun kuu kiurusta kesään.
Niin kyyneleeni kuivaa.
Ja silloin nään.
On väsymys pois pyyhkäistynä.
Nauru palannut.
Hymy huulille hiipinyt.
Lämpö sylissä.
Kyyneleet pois pyyhityt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luin muutamia runojasi. Osaat kirjoittaa koskettavasti. Tämäkin runo on tunnetta täynnä.
Kaunis on runosi ja kipeää tunnetta sisältävä.
Olisikohan sittenkin hiukan itsesääliäkin tässä runossa... kuitenkin HIENO runo.
Joskus sielä rankastikki sataa.
Itke pois ne pilvet,painostavat pilvet.
Sateen jälkeen,miten taas maa tuoksuu ja
aurinko hymyilee.
Itkuki on lahja,käyttöön.
Levollista viikon loppua ..Liisa
nosta pääsi, aurinko paistaa ulkona ja sydämeesi,
älä kyynelehdi.
Väsymme näillä elon poluilla joskus, mutta emme
saa painua murheen suolle.
Kauniisti kirjoitit Margitta, sydämestäsi tuli
sanat ja suru.
Parempaa iltaa sinulle,
t. äitee
Itke vaan *tarjoo nessua*
Pääskysetkin jo ovat täällä pian...
Kiitos taas runostasi.Jos runosi kertoo itsestäsi niin eipä ole ihme,jos sua väsyttää,
niin luomisvoimainen olet ollut. Hengähdä tok.Pidä vaikka luomispaussi.Juoksentele ihanassa keväisessä luonnossa,pilko vaikka puita.Kyllä se väsymys siitä helpottuu,saatpa nähdä.Kaikkea hyvää Margitill!!
Varmaan ikävää olla ikävissään. Siitä sinulle myötätuntoa.
Runona tuo oli täysin yllättämätön ja kankea.
Tällaisia tulee joka päivä tällekin palstalle monta.
Eli siis. Ymmärrän tunteesi ja tunnen myötätuntoa sinulle, mutta runona tuo kirjoituksesi ei ole kovin erikoinen.