Meillä on jo nyt 9-10 vuotias suomenlapinkoira/labradorinnoutaja uros. Uskoisin ettäse tulisi toimeen paremmin pennun kanssa kuin aikuisen (luulisin koska ei "kiusaa" kaverini pentua vaan ovat kaverit). Olen 13 vuotias (juuri täyttänyt)ja intoa riittäisi kun pidän lenkkeilystäkin. Mutta mitenköhän on ajan kanssa sitten jatkossa kun koira kumminkin voi elää yli 20 vuotiaaksi? kun olisin sen eläessä n. 13:ta 33:seen jos en vanhemmaksikin? Miten aikaa jäisi esim.lukiolta tai ammattikoululta? Tarvitsen todellakin apua!
Mitenköhän aika riittää?
SµS
2231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä, kun mietit miten koiralle riittäisi aikaa, ja harkitset ottaisitko toista koiraa. Ehkä kannattaa lenkkeillä tuon teillä nyt olevan koiran kanssa, ja jättää pennun hankinta tulevaisuuteen. Koirat eivät kuitenkaan elä yli 20 vuotta, yleensä joitakin vuosia yli 10 vuotta on koiran normaalein ikä. Jotkut rodut elävät 14-16 vuotiaksi, mutta se ei ole kovinkaan yleistä. Itselläni on suomenlapinkoira/karjalankarhukoira, joka on nyt 10 vuotias, ja tosi nuoren oloinen vielä. Toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä.
Kaikkein eniten koira tarvitsee ja koulutusta pentuna, mutta myöhemmässäkin vaiheessa se on tekemistä vailla..
Niin, ja on mietittävä myös sitä, että jos otat pennun nyt, niin kun vanhemmasta koirasta aika jättää, pentu jää kaipaamaan kaveria ja voi masentua pahoin, eli joutuisit taas hankkimaan toisen koiran.
Mitä sitten lukioon tulee, niin se riippuu omasta opiskelumotivaatiosta. Itse otin koiran lukioaikana, ja sain ajan riittämään koska mies auttoi ulkoiluttamisissa, eikä minulla ollut muita harrastuksia kuin koira. En myöskään juossut älyttömästi koulukavereiden luona.
Niin ja (anteeks kun tuon kaikki huonot puolet esille) kun ottaa huomioon että yleensä 13 vuotiaana alkaa murrosikä, ja kaverit alkaa kiinnostaa enemmän kun kotona koiran kanssa nyhjääminen. Sukulaistyttö halus välttämättä koiran kun oli 10v ja nyt koira nököttää yksin kopissa ja pääsee muutaman kerran viikossa lenkille - parin kilsan.
Jos kuitenkin tunnet olevasi valmis sitoutumiseen niin voit koiran hankkia. Yksi ongelma on kuitenkin myös rahan puute opiskelun aikana. Itse käyn opiskelujen ohella töissä eikä rahat meinaa silti riittää, varsinkaan nyt kun koira on sairastellut. Ammattikorkeassa opintotuki on 213 euroa, ja sain palamaan 160 euroa viikossa koiran tutkimuksiin ja lääkkeisiin. Eli kannattaa miettiä aika tarkasti mihin lähtee. Aika usein nuoret vinkuvat itselleen lemmikkiä, ja ne jäävät vanhemmille kun lapsi lähtee opiskelemaan. Niin kävi minunkin kissalleni kun mies ei antanut ottaa sitä samaan asuntoon. Kissa ikävöi minua kauan, vaikka ne eivät sitoudu yhtä vahvasti kuin koirat. Ja haluavatko vanhempasi koiraa hoidettavakseen kun pääsevät lapsista eroon? Siinä vaiheessa aletaan yleensä matkustella, ja koirille voi olla vaikeaa saada hoitopaikkaa. Ja innostaako heitä muutenkaan lenkkeily? Itse en koiraani luovuttaisi äidille edes hoitoon, koska se syöttäisi kaiken mahdollisen mitä kaapista löytää ja käyttäisi vain pakolliset ulkoilulenkit.