olisko ketään..

hei. olen omistanut kultsun 14 vuotta ja koiramme kuoli vasta. Hankin koiran kun olin vielä sinkku, mutta nyt olen jo naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Harkitsen myös uuden koiran ottoa, mutta TIEDÄN ETTÄ NOUTAJA VAATII KUNNON KASVATUKSEN JA AIKAA ERITYISESTI PENTUAIKANA RUNSAASTI!!! Joten tässä elämäntilanteessa joudun odottamaan koiran hankintaa, vaikka koirakuumeeni on kova. Sinulle suosittelen tätä ihanaa rotua, jos sinulla on AIKAA sille. Koira vaatii liikuntaa paljon ja toimintaa... Muuten se turhautuu... Mieti missä elämäntilanteessa olet, onko sulla sille aikaa varmasti. Ihana rotu se on ja niin viisas. Suosittelen.

löydät hyvin tietoa netistä ainakin rotujärjestön sivulta (googleta Golden Ring). Itselläni on kultsuista kokemusta yli 20 vuoden ajalta ja voin kyllä suositella.

Mutta muista: vaativat omistajaltaan paljon aikaa ja vaivaa. Rakastavat ulkoilua säällä kuin säällä (ja ulos on päästävä!!), uivat mutaojissa ja kaikissa mahdollisissa lätäköissä, kantavat tassuissaan kotiin erinomaisen määrän kuraa ja mutaa, vaikka suihkutat joka lenkin jälkeen. Urokset voivat olla oikeita jukuripäitä (vaikka eivät räyhääjiä) jne. Tarvitsevat kunnon koulutuksen, vaikka ovat pehmon maineessa. Kerrassaan valloittavia :-)

Jostain kumman syystä nykyään ihmisillä on käsitys, että kultsu on helppo koira, mutta ei se niin ole. Haastava rotu, joka tarvitsee ohjausta ja sääntöjä. Koirasta ei saa kultaista jos kasvatus on huono.

Harkitse 100 aikaisemmin ottamista

Itselläni meneillään kolmas kultsu-uros, eli 22 vuotta elämää takana kultaisen kanssa, enkä aio rotua vaihtaa tämänkään jälkeen. Kaikki ovat olleet persoonia, mutta yhteistä niille on ollut lempeys, iloisuus ja tottelevaisuus. Karvaa niistä lähtee aina, joten siivoushulluna ihmisenä saan sitten siivota lähes joka päivä. Asumme onneksi omakotitalossa, jossa nykyinen koirakin viettää suurimman osan ajastaan pihalla, vapaana aitaamattomalla tontilla, eikä sitä ole siihen erityisesti opetettu, on vaan oppinut pysymään omassa pihassa. Suosittelen siis rotua lämpimästi, tosin kannattaa ottaa koira tunnustetulta kasvattajalta. Liikkeellä on monensorttista pentuetta, joiden sukulinjoista ei voi tietää. Omat koiramme olleet suht terveitä, lonkat ja silmät olleet kunnossa. Kaikki eläneet vanhoiksi, edellinen veijari lopetettiin 13-vuotiaana, kun väsyi eikä enää nauttinut elämästään. Nykyinen uros nyt viisivuotias, leikkautimme sen kun naapurin nartut kävivät liian kiinnostaviksi. Ruoka, siis mikä vaan ruoka käy, maistuisi vähän liiankin kanssa, eli sen kanssa pitää olla tarkkana ettei syö itseään ihan tankiksi. Kultaiset ovat ihan ässä rotu, ihania nalleja jotka rakastavat lapsia ja tulevat toimeen kaikkien kanssa. Vahtikoiriksi niistä ei ole, mutta ne rodut ovatkin sitten erikseen. Tee hyviä päätöksiä!