Tämä Jari Tervon kirjat ovat minulta jääneet vielä tähän päivään mennessä lukematta. Millainen kirjailija hän mielestänne on?? Ainakin uutisvuodossa hän on ilmiömäisen hauska ja onhan hän todistetusti fiksu. Ainakin joka puolelta hänen suuntaan tulee kyllä kehuja:
http://www.kookas.fi/forum/thread/10389
http://www.kookas.fi/forum/thread/10389
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä Rovaniemen lahja lukevalle Suomelle on läpikäynyt huikean kehityskaaren kerubimaisesta runoilijateinistä kyynisen toimittajan kautta merkittäväksi lähihistorian tulkiksi.
Alkupään romaanit pyörii saman porukan ympärillä, alamaailman tyypit huijaa toisiaan ja poliisia minkä kerkiää. Niistä pitää tai ei, kieli on niukan nokkelaa, ei todellakaan mitään päätalojaaritusta.
Aivan uudelle tasolle J T kohoaa ensin Myyrässä ja sitten Ohranassa. Poliittinen lähihistoria saa uutta valoa, hieman vinosti, hauskasti ja ajatuksella "näin olisi voinut tapahtua".
Myyrässä nautin suuresti kuviosta, miten Virolainen pelattiin ulos presidenttipelistä.
Ohranassa kuvataan eläytyvästi melko vähälle jäänyttä vaihetta rakkaan isänmaamme historiassa. Jatkosodan suurpommituksia ja nimenomaan helsinkilääisestä näkökulmasta. Ei mitään huumorikamaa, vaikka nimihenkilön loppuvaiheissa ylvästä tragikomiikkaa löytyykin.
Rohkenen suositella näitä kahta viimeisintä, ellet välttämättä halua kahlata koko tuotantoa läpi. Mitä enemmän tunnet maamme politiikkaa ja 1900-luvun historiaa, sitä enemmän saat irti kirjoista. Joka tapauksessa Tervo on julkisuuskuvaansa parempi kirjailija, nykyään.
Tervo on yksi suosikkejani.
Paras Tervon kirja on Minun sukuni tarina. Tapahtuu nykyajassa Suomessa, ja on käsittämättömän hauska. Kirjan lukeminen naurattaa vieläkin vaikka se onkin tullut jo kahlattua läpi muutamaan kertaan. Myös Tuulikaappimaa ja Rautapää on tullut luettua.
Uudemmasta ja "vakavammasta" tuotannosta Myyrä ja Ohrana ovat Suomen lähihistoriaan sijoittuvia ja tyyliltään aika lailla erilaista luettavaa - vaikka sisältävätkin samaa huumoria mitä Tervo viljelee uutisvuodossa.
Myyrä kertoo suojelupoliisin etsivästä, joka yrittää paljastaa huipputason vakoilijaa. Kirja on varsin raskas lukea, koska tarina hyppii vähän väliä useita vuosikymmeniä eteen- tai taaksepäin, ja varsinkin kirjan alku voi olla sen verran raskas että kirjan jättää kesken. Suosittelen kirjaa silti.
Ohrana taas on selkeämpi ja suoraviivaisempi. Suosittelen lukemaan Myyrän ensin - Ohranassa viitataan (muistaakseni?) pariinkin Myyrän kohtaan - mutta jos haluaa aloittaa näistä kevyemmin, aloita Ohranasta.