No niin, lukuvuosi lähestyy loppuaan ja kesälomakin alkaa uhkaavasti lähestyä. Eikö nyt alkais olla hyvä aika aktivoida sisäinen alfauroksesi / naispuolisten vastaava?
Mää oon ainaki pannu ny joulun jälkeen tohinaksi ja oon... kehittyny. Aluksi oli hyvä, että uskalsin mitään sanoa sille, mutta nyt ollaan jo hyvissä puheväleissä ja saan kuulla siltä juttuja, joita se ei kyllä ihan heti oo muille kertomassa. Kait musta näkee, et mää en oo puhumasa niistä eteenpäin. Kuulin muunmuassa sen, että se on muuttamassa, nii oli pakko ottaa itteä niskasta kii.
Aiemmin ku oon ollu ihastuneena, oon vaan jääny haaveilee, mutta nyt mää oon menny portaan kerrallaan eteenpäin ja oon saanu sille lähetettyä jopa tekstiviestinkin.
Varmaan näyttää et ei täs mitään ihmeellisempää oo tapahtunu, mut mun kaikki toimet on niin läpinäkyviä, että aika varmasti se tietää mun aikeista. Ainaski oon saanu kuulla vittuilua meiän välisestä pelailusta. Mut se on vaan hyvä. :D Ku en minä jaksa välittää siitä mitä tuoki musta aattelee. Se riittää, kuhan on pari hyvää kaveria.
Mun taktiikkana on ollu ujouden voittamiseksi kaiken tekeminen mun mielestä mahollisimman vähän epäilyttävästi. Oon ainaki päässy eteenpäin, enkä oo vaan jääny haaveilee.
Mää en oikein tiiä mikä mun pointtina on tänne kirjoittamiseen, tuli vaa semmone olo. Voisitte vaikka kertoa omasta tilanteestanne tai vaikka antaa vinkkejä ;)
Mää oon ainaki pannu ny joulun jälkeen tohinaksi ja oon... kehittyny. Aluksi oli hyvä, että uskalsin mitään sanoa sille, mutta nyt ollaan jo hyvissä puheväleissä ja saan kuulla siltä juttuja, joita se ei kyllä ihan heti oo muille kertomassa. Kait musta näkee, et mää en oo puhumasa niistä eteenpäin. Kuulin muunmuassa sen, että se on muuttamassa, nii oli pakko ottaa itteä niskasta kii.
Aiemmin ku oon ollu ihastuneena, oon vaan jääny haaveilee, mutta nyt mää oon menny portaan kerrallaan eteenpäin ja oon saanu sille lähetettyä jopa tekstiviestinkin.
Varmaan näyttää et ei täs mitään ihmeellisempää oo tapahtunu, mut mun kaikki toimet on niin läpinäkyviä, että aika varmasti se tietää mun aikeista. Ainaski oon saanu kuulla vittuilua meiän välisestä pelailusta. Mut se on vaan hyvä. :D Ku en minä jaksa välittää siitä mitä tuoki musta aattelee. Se riittää, kuhan on pari hyvää kaveria.
Mun taktiikkana on ollu ujouden voittamiseksi kaiken tekeminen mun mielestä mahollisimman vähän epäilyttävästi. Oon ainaki päässy eteenpäin, enkä oo vaan jääny haaveilee.
Mää en oikein tiiä mikä mun pointtina on tänne kirjoittamiseen, tuli vaa semmone olo. Voisitte vaikka kertoa omasta tilanteestanne tai vaikka antaa vinkkejä ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ei hyvältä näytä :(
Pahalta näyttää, luultavasti ilman tyttöstä tämäkin kesä menee. :S
Haaveiluksi se jäänee tälläkin kertaa. En edes tiedä tytöstä oikeastaan mitään, saati sitten että juttelisin hänelle.
En edes täysin tiedä miksi ihastuin juuri häneen. Ulkopuolisen mielestä hän tuskin näyttää mitenkään erikoiselta, mutta hän vain vaikuttaa olevan jotenkin niin mukava persoona ja hänen hymynsä näkeminen saa minut täysin sekaisin, kuten kävi kerran ennen koetta.. :)
No, eipä kuitenkaan riitä itseluottamus siihen että menisin juttelemaan. Menisin varmaan sanoissa sekaisin tai jäätyisin täysin, enkä edes tiedä mitä sanoisin tai milloin saisin mahdollisuuden puhua.
Kaikkia varmaan kiinnosti, purkaan tässä vain itseäni.
niille tytöille!! Hyvin se menee, ettekai haluu sinkuiks jäädä.. :P
Haaveilua tähän väliin: Kuinkakohan moni täälläkin seurustelisi jos uskaltaisi tehdä vain aloitteen tai tunnustaa,että on ihastunut?
Eiköhän laiteta kaikki ihan ranttaliks ja oikeesti ttehään jotain asian eteen?
Juu ihan varmaan.:P
Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
en olis alkan varmaan vieläkään seurustelee jos mun poikkis ei olis tullu pyytää mua ulos.. (en mää uskaltanut :P)
Mut hyvä näin, kerrankii tuurii jossaa.. Pyytäkää ihastuksianne vaik ulos, ei siinä menetä mitää vaikka saiskin kieltävän vastauksen :)