onko muilla kokemusta tälläisesta? tilaa on nyt pidetty kohta 6 v ja ihan hyvin mielestäni... mutta mutta vanha pari joka valitettavasti jäi asumaan samaan pihapiiriin ei ole tyytyväinen mihinkään mitä me tehdään,aina löytyy valittamista ja varsin ikävään sävyyn,alkaa jo väsyä kun vuositolkulla samaa paskaa niskaan ilman syytä. tänään sitten räjähdin ja haukuin maan rakoon koko poppoon ja nyt on kuulemma sitten tehty se virhe että väärälle tila tuli annettua... perkeles kun korpee
vanhat isännät/emännät
Voi VIT....
193162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vielä hevos ajassa.
Kyllä on monta tilaa mennyt vasaran alle.kun nuoret eivät osaa suhtautua työhönsä tarpeeksi vakavasti.Eivätkä osaa ajatella raha-asioita tarpeeksi vakavasti.
Laita nyt tilastoa siitä kuinka moni tila on sen takia konkurssissa et vanhukset ovat jääneet asumaan samalle tilalle saadaan faktaa sinun väittämisellesi. Onneksi nykyään tuhon hommaan monet osaavatkin jo kiinnittää huomiota et eri asuntoihin kirkolle vaarit ja muorit tai "lähistölle" toiseen asuntoon.Mielestäni tämä kannattaaa ottaa ensimmäiseksi selvitykseen, silloin kuin tilanpitoa ollaan siirtämässä "lapselle" miniän jäädä tulematta jos ei .
Elleivät kokeneet anopit ja apet ole neuvomassa tuulihattunuoriaan.-Ja kaupunkeihinhan meidän ei ole pakko lähteä,mutta suosiolla toki muutamme omaan mökkiimme jonnekkin.
Ei vituta sitten-mutta kun rahat ovat kaikki,tullaan luimistellen ja mielistellen kylään...
Mutta vastaavasti moni tila on mennyt vasaran alle kun vanhukset on saaneet päättää asioista.
Harva eläkeläinen osaa mukautua nyky aikaan.
meidän vanhukset vastusti tilan laajennusta henkeen ja vereen. Jos olis toimittu niiden pään mukaan, olis tilanpito jo loppunut ja pellot kasvais pajua. Kylläpä liiketaloudellinen osaaminen on meillä ihan omissa käsissä.
Työntekoon suhtaudutaan meillä vakavasti, mutta myös järkevästi. Kaikki turha, vanhanaikainen ja aikansa elänyt tapa tehdä on karsittu pois.
suhtautuminen jälkikasvuusi. Vaikutat niiltä joilla sukupolvenvaihdos on tehty paperilla, mutta henkinen luopuminen on jäänyt tekemättä. Anna toki nuorten elää rauhassa.
Lapset ovat hakeutuneet muihin ammatteihin,mutta kuinkahan monta taloa on mennyt nurin,kun on yritetty aivan liian leveästi velkaantuen.
Joten sopii aina olla vähän "vanhanaikainen "
-vaikkapa vain varmuuden vuoksi,kun noista eu:n tukipolitiikasta sun muusta jatkuvuudestakaan ei tunnu olevan ollenkaan varmuutta.-Ovat kuin pahasia tuuliviirejä päätöksissään.
kysy ensin elääkö äitisi vielä ,jos myöntävä vastaus niin toiseksi asuuko 100 km säteellä jos myöntävä vastaus niin voi harkita mutta muuten ei.
Ainakaan eivät suoraan sinulle enää uskalla urputtaa tilan hoidosta, sinähän voit vaikka räjähtää uudelleen :o)
Mitäs siitä vaikka kylillä puhuisivat väärälle antaneensa? Kyllä muut näkevät kirkkaammin mitä te olette työllänne saaneet aikaan.
siinä teillä sietämistä... Tiedän kyllä tunteen. Valitettavasti et koskaan tule olemaan tarpeeksi hyvä, aina löytyy sanomista. Eli syy ei ole sinussa. Vanha pari on juuttunut menneeseen ja haluaa ajatella että kaikki pitää hoitaa kuin ennenkin. Mutta se ei ole mahdollista, te olette eri ihmisiä ja teette tavallanne. Muista että olet itse oman työsi pomo.
monessa paikassa vanhukset puuttuu nuorempien asioihin, vaikka ne ei niille enään kuulu.
Omalla kohdallani on tosin tilanne, että varmistin aikoinaan oman rauhan, kun vanhuksille rakennettiin talo etäämmälle. Meillä on perheeni kanssa oma rauha ja voimme tarvittaessa viedä lapsia mummolaan.
Yritimme asua vähän aikaa jopa samassa taloudessa, mutta se oli toivotonta. Jos tämä olisi jatkunut, ei minulla todennäköisesti olisi perhettä. Ei tänä päivänä voi vaatia, että nuori emäntä jää vanhemman emännän pompoteltavaksi.
Omat vanhempani osasivat tosin suhtautua asiaan varsin mallikkaasti, sillä jo tilakauppaa tehdessä he jättivät itselleen tontin tilan mailta ja sinne myös tuo talo rakennettiin.
Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi kannattanut tutkia muitakin vaihtoehtoja huolella. Olisiko kenties oamkotitalo kaupungista ollut parempi?
Meillä on myös tehty selväksi, tila on vaihtanut omistajaa ja vastuu on nyt meillä (vaimoni mielestä minulla...). Yhden kerran on ollut aika tiukka tilanne, kun laajensi tilaa aika rohkeasti (vielä poikamiehenä) ja ilmeisesti vanhempieni mielestä liikaa. Eivät he asiaan puuttuneet, mutta ilmeisesti mieli teki!
Neuvoksi teille antaisin, että keskustelette, että isännys on todella vaihtunut, voitte toki kysyä kohteliaasti mielipidettä johonkin asiaa vanhemmalta väeltä, mutta pitäkää ohjakset tiukasti omissa käsissänne.
Tiedän tapauksen,että eräs nousukas,nuori emäntä kaatoi vanhanemännän leivänjuuren vessan pytystä
korskisti alas!-No eipä monyakaan vuotta,kun nuorikko otti ja lähti,kolmen pienen lapsen kanssa.-Vaikka anoppi oli ihan muualla asumassa.
-Niin sai vanhaemäntä astua taas työremmiin-toivottuna.-Lienee laittanut uuden leivänjuurenkin...
mutta pompottelu on typerää ja ihmistä kuluttavaa. Jokaisella pitää olla oikeus omaan rauhaan ja omaan elämään. Yleensä montaa emäntää ja isäntää ei saman katon alle yhtaikaa mahdu. Eikä pidäkään. Joskus viileät ja etäiset välit on paremmat kuin liian tiiviit ja tuliset.
Se kulutta henkisesti ihmisen riekaleiksi, kun aina suunnittelet työt ja sitten pitäisi tehdä toisella tapaa, vaikka vanhukset eivät enää tiedä tilan byrokratiaa, taloutta, yms. seikkoja.
Niin niille vanhuksillekin on aikanaan sanottu, ettei tuosta mitään tule ja kyllä kohta talo kaatuu... vaan kuinkas kävi?
Vanhanemännän kuolemasta.-Ilmeisesti piti talon
asiat hanskassa.Nuorista ei siihen ollut.
Ihmettelen:ei tainnut se konkurssitalon emäntä pistää nokkaansa työhommiin navetalle.
Vastuuta yhteisestä talosta olisi pitänyt ottaa toisenkin osapuolen.
Ei kai kukaan noin ajattele? Kauhistus!
Samanlaista se meilläkin on tuon vanhan isännän kanssa. Itse olen tilan nuori-isäntä ja tila on vielä isäni hallussa. Asuu tosiaan vanha isäntä ja emäntä samassa pihapiirissä kuin perheeni. Kyllä siinä vaan on kaikilla välillä hermot kireellä, kun vanhaisäntä tuppaa aina jostain ilmestymään paikalle ja sitten alkaa ainainen valitus ja neuvominen siitä miten työt pitäisi tehdä. Tänäänkin tuli vanhaisäntä paikalle kun pesin kylvökonetta rasvauskuntoon ja talvivarastoa varten...kyllä siinä alko pinna kiristyä ja ärräpäitä lennellä, kun en ilmeisesti osaa edes painepesuria käyttää, kun siinäkin piti alkaa neuvomaan ja käskemään mistä pitäisi pestä! Sellainen asia on kyllä tullut opittua, että tilakauppoja tehdes pitää sanoa isännälle, että tekee eläketalonsa johonkin vähän kauemmas...ei tule samanmoista kinaamista ja kränäämistä sitten isäni kanssa, kun ei ole jatkuvasti touhussa mukana.
Hei!
Yhteentörmäykset on ihan luonnollisia silloin kun asutaan tiiviisti. Itse olen asunut minijänä useamman vuoden mieheni tilalla. Työt on onneksi tähän asti ollut muualla, mutta nyt jään tilalle töihin. Tarkoitus on että vanhempi isäntäväki muuttaa pois ja me alamme pitämään tilaa. Onhan siitä koko ajan kättä väännetty, haukkumiset on kuunneltu ja itkut itketty. Luopuminen on toisille raskasta ja meille oman elämän aloittaminen olisi tärkeää. Iso apu heistä kylläkin on ollut ja varmasti meillä tulee olemaan rankkaa kun kahdestaan siihen jäädään.
Mutta mikä hinta yksityisyydellä on? Anoppi koluaa salaa kaappejani ja meidän yksityiselämä on seinän takana. Oma koti on oma koti. Tervetulleita he ovat aina käymään. Heidän elämäntyönsä jäljet ovat siellä. Tämäkin seikka tulisi osata ymmärtää kuin sekin että elämä jatkuu.
Saa nähdä kuinka tässä vielä käy. Olen ottanut sen linjan, että teen oman osuuteni ja olen ottamatta liikaa kantaa. Mielipiteeni kyllä ilmaisen asiasta kuin asiasta. Otan vastaan turhatkin haukut - tiedän että tämä helpottaa tästä kyllä vielä.
Mitäänhän nuori sukupolvi ei osaa ja vanhempi tekisin asiat niin kuin ne on aina tehty. Kompromisseja harvoin tapahtuu.
Rankkaa aikaa tämä on parisuhteelle.