"Pakkaa vielä vähän."
Kyllä minä sen kestän.
Paino lisääntyy ja korvat venyy.
Silti kaiken sisälläni kannan.
Lisää massaa mätät päälle.
Olen muovia, säälle kuin säälle.
Kasvan ja kannan kyllä.
Halvalla sait minut.
Olen käytännöllinen.
Viet minut kotiisi.
Sisälläni on jotain arvokasta.
Tyhjennät
ja täytät uudelleen.
Kun sitten heität pois,
olen täynnä roskaa.
Sisimpäni muuttuu maaksi
Toisten samanlaisten kanssa
samassa kasassa totean:
"Me ei maaduta.
Me ollaan muovia!"
Kyllä minä sen kestän.
Paino lisääntyy ja korvat venyy.
Silti kaiken sisälläni kannan.
Lisää massaa mätät päälle.
Olen muovia, säälle kuin säälle.
Kasvan ja kannan kyllä.
Halvalla sait minut.
Olen käytännöllinen.
Viet minut kotiisi.
Sisälläni on jotain arvokasta.
Tyhjennät
ja täytät uudelleen.
Kun sitten heität pois,
olen täynnä roskaa.
Sisimpäni muuttuu maaksi
Toisten samanlaisten kanssa
samassa kasassa totean:
"Me ei maaduta.
Me ollaan muovia!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tommosta kukaan täällä tajua.
Koita kirjoittaa hempeämmin niin joku saattaa jopa ymmärtääkin.
Et kai pistä pahaksesi, vaikka nauroinkin lukiessani hiukan? Sinulla on näemmä kyky virnuilla elämän kummallisuuksille. Pidän siitä. Osuvaa. Viimeinen säkeistö ei voisi mitenkään olla parempi. Kevyissä raameissa jotenkin todella kipeitä tunteita. Jep.
Pidän myös tästä runosta.
Riimitys ontuu, mutta ajatus on todella hieno.
"Muovikassejahan" meistä taitaa olla aika iso osa kun tarkemmin ajatellaan.
Viimeinen säkeistö kruunaa koko runon.
Älyttömän hienosti kerrottu miten pinnallisia ihmiset tahtovat olla nykyään.