Lapsuudenystävä raiskasi minut n.10 vuotta sitten. Aika on pitkä ja varmasti moni ajattelee, mitä noin vanhoja suremaan. Mutta asia painaa minua edelleen. Suurin osa ajasta menee hyvin, eikä asiaa ajattele. Sitten näkee jonkun painajaisen tai tämän ihmisen tms ja tulee niin ahdistava olo.
Asiaa ei kai koskaan kunnolla selvitetty, enkä asiasta monelle ole puhunut.
Itse tilannekin oli sellanen, että olin itse aivan kaatokännissä ja vasta itse tapahtuman aikaan tajusin mitä oli tapahtumassa.
Miten saan tämän asian mielestäni? Miten kukaan mies koskaan ymmärtää, jos asiasta kerron? Ja varsinkin kun asia on niin vanha.. Mutta silti se vaivaa välillä niin paljon, että tuntuu, etten pysty olemaan..
Asiaa ei kai koskaan kunnolla selvitetty, enkä asiasta monelle ole puhunut.
Itse tilannekin oli sellanen, että olin itse aivan kaatokännissä ja vasta itse tapahtuman aikaan tajusin mitä oli tapahtumassa.
Miten saan tämän asian mielestäni? Miten kukaan mies koskaan ymmärtää, jos asiasta kerron? Ja varsinkin kun asia on niin vanha.. Mutta silti se vaivaa välillä niin paljon, että tuntuu, etten pysty olemaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulle tapahtui kamala asia, jota et ole koskaan kunnolla käsitellyt tai päässyt siitä yli. Kysyt, miten saisit asian mielestäsi. Ensimmäiseksi haluan sanoa, että sinun ei tosiaankaan tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että asia yhä vaivaa sinua. Tuollainen tapahtuma ei häviä mielestä itsestään, vaan siihen liittyviä tunteita täytyy käydä läpi niin kauan että ne eivät enää haittaa elämääsi. Olet ehkä yrittänyt vain unohtaa ne ja työntää ne sivuun. Silloin ne eivät kuitenkaan häviä. Parasta olisi jos nyt heti päättäisit, että oikeasti selvität asian. Jos sinun on vaikea puhua siitä läheistesi kanssa, hakeudu vaikka terapeutille. Ulkopuolisen henkilön kanssa puhuminen auttaa varmasti. Kysyt myös miten kukaan mies voisi ymmärtää sinua jos kerrot asiasta. Aivan varmasti sellainen mies joka välittää sinusta myös ymmärtää ja haluaa olla tukenasi. Muunlaisten miesten (tai naisten) mielipiteistä sinun ei kannata välittää. Sillä, että asia on vanha, ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä on väliä, miltä sinusta tuntuu nyt.
ammattiapua, sillä tapahtumaa on varmasti vaikeaa käsitellä yksin.
Olin kaatokännissä ja meni neitsyys niin, etten voinut vanhemman miehen käsissä oikeen edes laittaa vastaan. Olin niin perseissä, että vain makasin paikoillani.
Neitsyet kaverit kyselivät perään hirveästi, että "no millasta se oli" ja kaikki mahdolliset likaiset yksityiskohdat oli heti kerrottava. Minulla on silti sellainen fiilis ,että se oli raiskaus, en vaan saa sanotuksi sitä ääneen. Pelkään aiheuttavani suuren haloon, sillä en kuitenkaan missään vaiheessa sanonut EI. Silloin kun tapahtumasta oli alle 2 kk, pystyin unohtamaan tilanteen hyvin ja nauttimaan elämästä. Juttu on ahdistanut minua viime aikoina enemmänkin, jotenkin on vaan niin perkeleen paha olo. ( ps. täytin viime viikolla 15, mies on 22.)
Illasta muistuu aina yksittäisiä kohtauksia ja alkaa kuvottaa. Niin perkeleen hyväksikäytetty olo, eikä kellekkään voi puhua. Olen jo esittänyt olevani sujut, porukat pitäisivät typeränä ja jos siitä yhtäkkiä muuttuisikin raiskaus. Vieraille en puhu, ei lähde vaan ääntä ulos.
Ehkä tästä pääsee joskus yli.