on nyt kipeä. Eli 5-vuotias kollikissa Matti syö huonosti ja sillä on vaikea niellä ja se vääntää naamaansa kummasti niellessä. Kävin eläinlääkärillä sen kanssa ja diagnoosina oli tulehdus keuhkoissa ja kurkussa ja kurkku olikin kuulemma aivan punainen. Matti sai 12 pv:n pituisen antibioottihoidon. Nyt se onkin alkanut syömään vähän paremmin vaikkakin nieleminen ei ole vieläkään helppoa.Mutta nyt on toinen huoli , sillä se ontuu toista takajalkaansa ja se ei ole kyllä mitenkään loukannut sitä tietääkseni. Osaatteko sanoa mistä on kysymys?
Meidän Matti
Matin äiti
6413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
voihan olla kyse lääkeallergiasta.
Meidän isokokoinen Iipo,leikattu 9-vuotias poikakissumme tuli kummallisen oloiseksi maanantaina 23.04.07,saman viikon keskiviikkona 25 päivä mentiin sitten eläinklinikalle ja pojalta poistettiin huonoja hampaita 4 ja poistettiin hammaskiveä.Annettiin 14vrk vaikuttava antibiottipiikki ja 1vrk vaikuttava kipupiikki ja nestettä.Hetkiseksi piristyi,mut sit lauantaina Iipon kunto romahti aivan silmissä,taas päivystävälle eläinlääkärille lähtö,kuumetta oli 41,5 sai kipupiikin ja sanottiin,et kuumeen takia niin apaattinen.Koitti maanantaiaamu ja lähdin ajamaan eläinklinikalle,Iipo oli aina vaan huonommassa kunnossa,ei jaksanut enää paljon nousta ja huomasin et toinen takatassu oli aivan turvoksissa ja aristi sitä,vaikka ei ollut sitä mitenkään loukannut,klinikalla Iipo laitettiin heti nesteytykseen ja otettiin verikokeet,koska ei voinut enää johtua hampaista,että terve kissa menee näin nopeasti aivan kriittiseen tilaan.Iipo meni pian eläinlääkärissä tajuttomaksi ja kuoli, mitään ei ollut tehtävissä.verikokeissa todettiin, että afosarvo oli niin korkea,että lääkäri epäili jotain pahanlaatuista aivokasvainta. Suru on nyt hirveän suuri,kun yksi perheenjäsen on poissa, meille jäi vielä 2, 13-vuotiasta leikattua tyttökissua,jotka on ihan hyvässä kunnossa ja toivottavasti ovat vielä pitkään kanssamme! mut on vaan niin hirveä ikävä tätä poikua!!En osaa sanoa mistä sun kissulla on kysymys, toivottavasti ei kuitenkaan niin vakavasta asiasta,kuin meidän Iipolla,mutta jos ei Matti ole kunnossa vielä,niin kannattais ottaa verikokeita eläinlääkärissä, et jotain selviäis.
Tiedän itsekin miltä rakkaan kissan menettäminen tuntuu... Kunpa täälläkin paikkakunnalla olisi kunnon eläinlääkäreitä jotka tekisivät parhaansa lemmikkien eteen. Ehdottomasti kannattaa vaatia verikokeita jos vain eläinlääkäri niitä suostuu ottamaan!
Minun kissaltani ei otettu edes mitään verikokeita eikä muutenkaan tutkittu, kysyttiin vaan että pistetäänkö piikki saman tien. Enkä vieläkään tiedä mikä rakkaalla Amandalla oli... Kaikki alkoi siitä kun se ei syönyt eikä juonut mitään ja meni siis tosi heikkoon kuntoon. Sai kyllä antibioottikuurin ja nestehoitoa pari kertaa, mutta mitään ei tutkittu. Emme suostuneet piikkiin koska halusimme kokeilla antibioottikuuria. Loppu jäi meidän vastuullemme.
Annoimme ruiskulla vettä ja vitamiinia ( antibiootit) mutta raukka ei lopulta enää jaksanut vaan nukkui pois. Viimeiseen asti olin hänen vierellä ja silittelin... Ikävä jäi.
Kiitos osanotosta!osanottomme myös teille,kun ootte menettäneet rakkaan Amandanne.
Jotakin lohtua tuo myös se,että on muitakin ihmisiä jotka on kokeneet saman, kun on pitänyt luopua rakkaasta ystävästä.Juuri kävin viemässä kynttilän Iipo-kullan haudalle,Iipo haudattiin tähän omaan puutarhaan,maalla kun asutaan.Tsemppiä kaikille eläinten ystäville ja sinulle joka vastasit viestiini ja sain samalla lohtua.Kiitos!
Ja peukut pystyyn Matin puolesta.
Hei Iipon mamma,
No onpa teitä nyt kohdannut suuri suru, otan osaa. Siihen ei taida auttaa kuin aika, joka pikku hiljaa hellittää surua ja ikävää. Oli varmasti kova isku menettää kissa noin äkillisesti ja kuitenkin vielä alta kymmenen vuotias. Meidän Matti on nyt jo kyllä vähän parempi , se syö jo paremmin herkkuruokia ja kermaa, mutta ei vieläkään niin kuin aikaisemmin. Kävely on jo parempaa eikä se enää näytä ontuvan jalkaansa. Toivottavasti se nyt toipuu tästä, vaikka aina vaan sillä näyttää olevan vaikea niellä. Mutta kiitos Sinulle vastauksesta ja koettakaa pärjätä .
Kiitos osanotosta!Kyllä aika auttaa pikku hiljaa ja pintaan pulpahtavat hyvät muistot yhteisestä ajasta.
Ja onneksi on paljon valokuvia, tänään tuli just viikko Iipon kuolemasta.Mutta järkytys se oli kun meni niin nopeasti,eikä oikein tiedä mikä tuli.
Matti-kissulle pikaista paranemista ja kiva kuulla että on jo paremmassa kunnossa.Kaikkea hyvää teille!
Toivottaa:Iipon mamma