Pienen heikkahyväsen,
suuressa - kaikeudessa.
Siipiä itsellekki jo
pienen pienenä janosin.
Kämmeneltäni lentoon pyrähti,
kaunis sateenkaaren väreissä,
säihkyvin siivin, sudenkorento.
Kivellä siinä kaislikossa,
käteni tyhjä - perääs ojentuneena jäi.
Lensit ylös kohti,auringon kimmallusta.
Allas järven sini,iloisena juoksi perääs.
Samalta kiveltä*_*_*_*
Sieltä kaislikosta,
itseni usein löydän.
Käteni ojentuneena,
sun perääs.
Sen kaipuun -
miks en saanu ,
kanssas kohota lentoon?
Sen lennon kanssas,
tahtoisin kokea,
sieltä samalta kiveltä,
yhdessä kohota.
Kohoanko nyt?
Olen taas sielä,
äärellä sinisen järven.
Hiekkamurunen,
suuressa - kaikkeudessa.
suuressa - kaikeudessa.
Siipiä itsellekki jo
pienen pienenä janosin.
Kämmeneltäni lentoon pyrähti,
kaunis sateenkaaren väreissä,
säihkyvin siivin, sudenkorento.
Kivellä siinä kaislikossa,
käteni tyhjä - perääs ojentuneena jäi.
Lensit ylös kohti,auringon kimmallusta.
Allas järven sini,iloisena juoksi perääs.
Samalta kiveltä*_*_*_*
Sieltä kaislikosta,
itseni usein löydän.
Käteni ojentuneena,
sun perääs.
Sen kaipuun -
miks en saanu ,
kanssas kohota lentoon?
Sen lennon kanssas,
tahtoisin kokea,
sieltä samalta kiveltä,
yhdessä kohota.
Kohoanko nyt?
Olen taas sielä,
äärellä sinisen järven.
Hiekkamurunen,
suuressa - kaikkeudessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meinaa mennä ihan sanattomaksi tästä...
Mielikuvat pyörivät päänupissa - muistan neitokorennon koboltinsiniset siivet ja miten kauniisti lensi joen yllä, laskeutui ihan lähelle, aurinko kimalsi siivissään...
Toivoin myös saavani lentää *huoks* - ihana runo!
PS: Anna vinkki =)
Niin, miten on jääny jokin?
Kuvana sileussa päilyy,
tulee lähelle,elää.
Hienoa,sinullaki ne siivet,
koboltinsiniset sielä muistoissa.
Toivotaas yhdessä, jos sais lentää.
PS.Vinkki,tulee vielä.
Kiitos matkasta ,jonka kanssani teit,
sudenkorentojen lentoon. Liisa
ajatuksia kirjoitat. Pidin.
Syviä vesiä niitä,
pohdintoja sieltä.
Ajatus miten se on levoton,
sen lentoa ei voita,mikään lintu?
Kunnes lennolta katkee siivet,
on laitettu syviä pohtimaan.
Vaikka tuon lapsuuden maiseman,
sen auringoisenki rannan nään.
Syvällisyys,varjoineen,
saapui suruviesteineen.
Kiitos *ilo-huilu* pidit.
Leppoisaa viikonloppua sinulle.Liisa
Hei Liisa!
Tässä runossasi on jotain herkkää, joka koskettaa minua. Kokoat palasista miniatyyrikuvan, joka niin pieneksi sisältää uskomattoman paljon värejä ja sävyjä. Kunhan vain katsoo läheltä, uppoutuu. Runon lukee mielellään moneen kertaan, jotta saisi tunnelmista kunnolla kiinni.
Pidän myös runon kokoavasta ajatuksesta, mitättömästä ihmisestä suuren kaikkeuden keskellä. Miten vaikeaa voikaan olla ulottaa ymmärryksensä matkojen päähän, niiden luo, jotka ovat lentäneet pois. Säkeittesi kaunis kaipaus leyhähtää myös ruudun tälle puolelle. Kiitän.
Rattoisaa päivän jatkoa!
Läpi kyynelten kiitän..Hessu-kissa.
Syvällä ymmärryksen kynällä kirjoitit.
Sydän siinä syvine tuntoineen mukana.
Pienuudessaan,ehkä näkee jotaki - silloin?
Hämärtyy rajat,olemme suuressa kaikkeudessa.
Lämmin kiitos,et teit matkan ajatuksiini.
Hyvää ja leppoisaa viikonloppua.Liisa
Pelästyitkö,
vai miksi hahmosi niin hätkähti
laskeutuessani olkapäällesi
herkin jaloin?
Olet ajatus
ikkunani kylmiä kasvoja vasten
kuvittelen kiven, sinut istumassa
sydän muistaa
vaikka mieli unohti.
Kuljen vierelläs myös tänään.
Kyyneleitäsi en tahdo nähdä.
_________________
Joskus on niin hyvä pysähtyä. Kerrankin oikein yrittää kurottautua toista vastaan. Jos vaikka jotain tavottaisi. Viikonloppua sinullekin!
Kiveltä sieltä,
ojennettu käteni
ojennettuna ootti sielä....
Oiii sää oot tunneihminen ,ihanaa Hessu-kissa.
Enhän mää pelästynny,mää niin herkkä.
Itku ja nauru sauva käytössäni.
Ahkeraan tarvin niitä molempia.
Meissä kuules Hessu on suunaton meri.
Miten syvä se on,seki,ihmeellistä,eikös?
Suuri lämmin aalto sydämelles,noin.
Kiitän ,sait jo minut hymyileen.Liisa
Usein aattelemme.
Miksi me ei lennetä.
Lailla kotkan.
Perhon ennätä.
Milloinkaan kohtaamaan.
Sitä joka iäks kadonnut.
Vaikko vain hetkeksi poistunut.
Lauantai-iltaa kaislikonsuhinaan.
Lentoa,irti siitä kiveltä.
Odotus, saapuuko enää,
on kevät ja kiirekki,
jos mielii rakentaa pesää.
Hymyy tässä,jos kaislikossa
sinne mahtuis monen monta pesää.
Kiitos runoaskelistas,pidin.
Hyvää viikonloppua.Liisa
Tuli mieleen runostasi kesäinen järvi
Kaisloissa kahlaan käsiäni nostaen
rakkauteni perään siivet kanna ei mua enää
Kaunista ja haikeaa ikävää rakkauden perään:)
Kaunis kuvaus,kesä jävi kaislat.
Niin tuossaki kivellä kaislikossa.
Lapsuudessa jo isän luovutus ja
myöhemmin mieheni,luovutus,pois
ovat lentäneet,muistot elää.
Koskettavasti kuvaat,siipes ei kanna.
Rakkauden perään,huokaan pitkään...
Ystävä särkyneellä sydämellä kirjoitit.
Mut tiedätkö,niin puhuttelevaa ja syvää.
Ovi vieressäni ulos auki,mustarastas sielä
viheltelee,sinullekki terveiset laittaa.
Lämmin kiitos ,voimia sinulle ,hyvää yötä.Liisa
Sieltä suoltahan
minä sinua huusin
et tullut
pesän hävittivät
ja tunteeni tuhosivat.
Kuurokos mää oonki,
kun en kuullu,huutoas?
Eii,tuntees oo tuhoutunnu,
paljastuu,tallella on.
Suolta...sieltä jota niin rakastan.
Toivotaas vielä,suo se kusuu meitä.
Hymy nyt herkässä,yön syliin,
hyvä mennä,kauniita unia ja kiitos.Liisa