Valkoinen valhe

Tuttava on ostanut uuden vaatteen ja iloissaan pyörähtelee edessäni se päällä. -Mitäs pidät, sopiiko tämä minulle? Ei minulla ole sydäntä sanoa, ettei se mielestäni sovi hänelle ollenkaan. -Ihan mukavahan se on, saan puristettua vastaukseksi, vaikka vaate olisi ihan väärän värinen, väärän kokoinen tai muuta kamalaa mielestäni.

narraus on, samaa, kuin joku pilailee, esim, lastenleikit, aprillipila, joka oikaistaan heti.
Valkoinen valhe taas tulee lausuttua, kun esimerkiksi joku haluaa sinun tekevän jotain,
mitä itse et halua, ja keksit "verukkeen" miksi se ei sinulle sovi.
Vaheella onkin jo sitten pitkät jäljet, sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Tämä on minun näkemykseni?

on laihdutuskuurilla, ja kehuu tuloksia.

Kun hän kysyy, huomaanko minä niitä, en varmasti kiellä, vaikken huomaa mitään muutosta.

Olen muutaman (en hirveän monasti...vai onko tämäkin valkoinen valhe?) kerran, luvattuani esim. mennä vierailulle jonnekin tai joku on ollut tulossa minulle vierailulle, perunut, kertoen keksityn esteen.
On vain ollut sellainen olo, että ei huvita ja sitä on vaikea toiselle suoraan sanoa.

on jo lueteltu yleisimmät valkoiset valheet.
Juuri nämä kun keksii jonkun tekosyyn kun ei viitsi tehdä jotain tai kun ystävä ehdottaa vaikka lenkille lähtöä. Sekä kehuminen jonkun vaatekappaletta, joka omasta mielestä on ihan karsea.

Valkoinen valhe on mielestäni harmiton juttu, joka ei vahingoita ketään.

kai siksi,kun oikein ruma valhe kai on musta!Oisko näin?
Narraus on mielestäni jekutusta,jonka voi perua heti tai vähän myöhemmin,mutta jonka kai kuitenkin tunnustaa.
Itse olen hyvin innostuva asioista ja kuitenkin lyhytjännitteinen lupaan ja tarkoitan,,,sitten yhtäkkiä en jaksakaan ajatusta esim.juuri mennä kaupungille tapamaan tuttuja.Peruumisessa käytän toisinaan sitä valkoista valhetta.Kerron sen kuitenkin myöhemmin ao.lle!:)
Myös kohteliaisuusvalhe on mielestäni valkoinen,noita juuri mistä kerroitte.
Onko niin,että valkoinen valhe on pehmeämpi kuin totuus joskus.?

koska arvostan rehellisyyttä. Jos kysyn ihmiseltä mielipidettä jostain asiasta, haluan kuulla rehellisen mielipiteen - en valheita. En kysy, ellen halua tietää, enkä ymmärrä miksi ihmisten pitää esittää valheellisia kohteliaisuuksia tai arvioita asioista, joista ei mielipidettä ole kysytty. Jos haluaa lausua kohteliaisuuden, ei mielestäni tarvitse keksiä valheita.
Kuinka moni onkaan kokenut, että saa vastaansa omien valheellisten kehujen vuoksi erilaisia asioita, vaikkapa syödä joka vierailulla inhoamaansa ruokaa ym. ym.

Kysyttäessä omaa mielipidettäni jostain makuasiasta, yritän löytää jotain positiivista, rehellistä sanottavaa ja kääntää keskustelun muihin asioihin. Läheiseni nauravat ja ovat oppineet tarkistamaan asian, jos käytän sanoja: erikoinen, ihmeellinen, omaperäinen, uudenlainen jne.

Ellen halua/ehdi/jaksa vastata johonkin kutsuun myöntävästi, sanon ilman muita selityksiä, että minulla on valitettavasti este. Oman halun puuttuminenkin käy mielestäni esteestä.
Jos joku kysyy, mitä minulla on tiettynä päivänä ohjelmassa, olen oppinut vastaamaan kysymyksellä: "Mitä sinulla on mielessäsi". Perustelen asian sillä, että haluan pitää itselläni oikeuden valita, vaikka olisinkin jo ehtinyt suunnitella muuta ohjelmaa samalle hetkelle.

Turhat selittelyt ja vuolaat valkoiset valheet ovat mielestäni vastenmielisiä - varsinkin jos niistä jää kiinni ja menettää uskottavuutensa. Miksi siis valehdella?

PS: Pari kertaa olen saanut itseni kiinni jonkin "valkoisen valheen" käyttämisestä (asioita en muista), joten pitänee rehellisyyden nimessä todeta poikkeuksen vahvistavan säännön. ;))