No otsikossahan tuo tuli jo kaikki sanotuksikin, että on se niin upeaa ja ihanaa tuo tanssi ... Siellä parkettien partaveitsenä ne arkihuolet haihtuu ja voi keskittyä vain omaan itseensä ja tanssipartneriinsa ...
Vähän tästä humpan hehkutuksen toisestakin puolesta valaisisin, että ei kaikki aina ole sitä, miltä näyttää ... joku jää kotiin joka tapauksessa aika usein jambaamaan harjanvarren kanssa, kun on pakko. Jäisi muuten lapset hoitamatta ja kotityöt tekemättä.
Vähän tästä humpan hehkutuksen toisestakin puolesta valaisisin, että ei kaikki aina ole sitä, miltä näyttää ... joku jää kotiin joka tapauksessa aika usein jambaamaan harjanvarren kanssa, kun on pakko. Jäisi muuten lapset hoitamatta ja kotityöt tekemättä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Valitettava tapaus, kun isä on tanssiharrastusta näin käyttänyt omaksi edukseen. Noin parinkymmenen vuoden seuratanssi/lavatanssiharrastuksen harrastelijana voin todeta, että valtaosa ohjatuissa illoissa käy tanssin vuoksi. Sitähän ei osaa kukaan sanoa, mitä tanssin jälkeen, mutta omasta aika vaikesta perhetilanteesta johtuen ei aina ole päästy vaimon kanssa yhtäaikaa harjoituksiin, mutta jompikumpi aina. Ken on paikalla ollut, kertoo mitä oli esillä ja niitä kerrataan. Mainos: Letkeästi Levillä: elokuu 2007, alkeistasosta huipulle jaksoja.
"Siellä parkettien partaveitsenä ne arkihuolet haihtuu ja voi keskittyä vain omaan itseensä ja tanssipartneriinsa ..."
Juuri tämän takia käynkin tanssimassa.
on kiinni ihmisistä itsestään millä mielllä on lähtenyt, tanssimaan vai iskemään...jokainen tietää rajansa mihin asti menee....
Rouva on hyvä ja menee itse tanssimaan vaikka vuoroviikoin. Ja silloin mies hoitaa lapset ja kotityöt. Jos ei herralle sovi, niin uusi herra hakuseen.
Tiedän monta parisuhdetta, joissa tavarat ovat menneet jakoon toisen puoliskon hurahdettua tanssiin.
Joskus ihmetyttää; toisissa perheissä kotona kakarat huutaa ja toinen puolisko käy tansseissa kaiket illat ?
Ettei vaimo saa miestään kuriin. Tee kostoksi pari kersaa lisää tai ala vaikka pihtaamaan niin hyytyy isännältä hymy.
ja mies tulee kursseille ja lavoille mukana. Hänellä on toki omat harrastuksensa ja intohimonsa myös, mutta pyörittää minua mielellään parketilla, kun siellä on aina hymy herkässä ja nainen parhaimmillaan. Hanki hoitaja lapsille ja mene mukaan. Naapuriapuun voi turvautua jos voi itse auttaa myös tarvittaessa ja ystäviä ja sukulaisiakin saa vaivata silloin tällöin.
Tanssi on tosiaan tanssi. On kamala määrä "syitä" miksi tansimassa käy itse kukin.
Mies,Nainen,sinkku,isä,äiti,parillinen,pariton,yksinäinen,humoristi,harrastaja,tavis,pro,nirppa,pyrkyri, ym ym.
Äiti jää "yksin" omasta mielestään ja syy on tanssin? Isät jää yksin aivan samasta syystä jos syy on tanssin!!
Vastuunkanto puolisoista, kumppaneista, ystävistä, lapsista, perheistä, arvoista ym on sitä elämän työtä jokoa on jokaisen vastuulla ja tanssinlumo on kai yksi sosiaalisuuden muoto ja keino musiikin ym ympärivuotiseen selityksiin johtava tekeminen ja oleminen.
Onhan toki vastuunkantoa oltava jokaisella joka osallistuu tanssin tekemiseen ja on siinä mukana niin miehet kuin naisetkin. Niin äidit kuin isätkin. Tanssi ei vie keneltäkään mitään pois mutta voi valtavasti antaa ymmärtääkseni.
Keskinäinen oleminen eri keinoin ja kyky jakaa sekä olla osana vastuullista elämäntialannetta on kai perimmäinen vaikkuttaja siihen mitä ja miten mikälin tuntee tanssinkin.
Erityinen mahdollisuus se kieltämättä on suhteessa esimerkiksi shakkiin, tai melontaan.
Ei myös mies jää yksin jos tanssinharrastuksen vuoksi joku päätyy uusiin suhteisiin.
Tanssi ei ole kai syypää eikä tanseissa olleet ihmiset vaan omasta "pesästä" ne syyt löytyy ja ovat varsin inhimillisiä.
Yksin et ole kunhan muistat pitää yhteyttä ja lähteä tanssimaan mahdollisimman pian.
t: ystävän ymmärtäjä
kun aviomies hiukan pääsee välillä irroittemaan, se saattaa näkyä myös positiivisesti makuuhuoneessa, kotitöissä, etc. Välttämättä seuraukset eivät ole kuten kirjoittajalla.
Tanssin ja harrastan myös seksiä satunnaisesti
varattujen naistanssituttujen kanssa. Turvallista, kun molemmat varattuja. Ei kiinnijäämispelkoa.
Piristää seksiä omankin kanssa.
Oonpa pitkälti toistakymmentä vuotta käynyt enimmäkseen ilman puolisoa tansseissa, eikä oo tullu mieleen moisia tilaisuuksia hyödyntää. En usko moisen pelin toimivan pitemmän päälle ellei se sitten oo sovittu pelisääntöihin puolin ja toisin. Ja kyllä tanssipiireissä tunnutaan tiedettävän asioista aika paljon, jotta ennemmin tai myöhemmin käry kävisi.
Vaimolla on omia menojaan aina silloin tällöin. Nytkin hän on laivalla. Häntä ei tanssi paljoakaan kiinnosta.
Viehän tanssi paljon yhteistä aikaa, mutta ei minulla sen huonompi omatunto ole kuin jospa harrastaisin vaikkapa metsästystä tai autojen rakentelua.
Kerrot "tansivasi" mutta harrastavan muutakin tuttujen varattujen naisten kanssa.
Mitähän nämä varatut naiset tekee sitten kumppaneilleen ja omasta tahdostaan sinun kanssa?
Varmaankin ovat vain tyttöporukalla "vain tansimassa" tai kennelkerhossa!
Piristää varmaan siheen saakka kunnes piristeet muuttuu eboksi tai sauva katkeaa kesken spurtin.
Tanseissa on voinut käydä, ja kyllähän se on tosi että vain osa on "vaintanssimassa". Se vaatii nimittäin enemmän kuin tämä "nygytanssi".
Tansipaikkojen /lavojen tämän päivän tanssi on ehkä moinille juuri tuota satunnaista harrastamista aivan muussa kuin tansimisessa.
Tanseissa on käyty vuosikaudet erillään ja onnistuu.
Jos ja kun vaimosi toimii omalla tahollaan samalla periaatteella, teidän suhde tuntuu olevan tasapainossa. En vain oikein ymmärrä, mihin tuota kiinnijäämispelkoa asiassa tarvitaan.
Samaa ihmettelin minäkin, jos luottamus on niin mistä sitten voi jäädä kiinni?
Vai eikö sittenkään "luista"
Lavoilla tietysti seuraillaan tuttujen tekemisiä ja tehdään erilaisia johtopäätöksiä. Joillekin tanssien lukumäärä kertoo jotain olevan 'vireillä' tms.
Itse tanssin näiden myös seksiystävänaisten kanssa korkeintaan kerran illassa. Usein en kertaakaan.
Hommat hoidetaan sivistyneesti ilman juoruilun aiheita.
Ja sitten heräsin päiväunilta...
Seksiystävänainen - vähän niin kuin halinalle ;)
ei ole nykymuotoisessa yhteisessä kunnassamme ainoastansa vanhaintanssin ongelma: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että itse petos on sinänsä toki hyvinkin juonikkaasti leviämässä vanhaintansseja joka puolelta ynpäröivään yhteiseen kuntaamme lavavanhaintanssin ja yhteisen kuntamme koskettelupintojen kuten esimerkiksi vanhaintanssilavojen kanttiinien ja ulkoilmagrillaamoitten kautta. Etenkin lavavanhaintanssijathan ovat jopa Suomi-Filmeissä kaikelle kansoille esitellyillä tavoillansa hyvinkin herkästi itsepetoksellisesti hetkellisiä onnen ja riemun sekä jännityksen tunteita etsiessään salarakkaittensa kanssa heinäladoissa ja -seipäissä hyppiessään vakuutelleet itsellensä, että kyllä se suhde vielä tämänkin kestää, mutta lopulta se ei kestänyt.
Tuollainen itsepetoksellisuus näissä vanhaintanssipiireissä kerrottuna ei lienee kellekään mikään varsinainen yllätys, mutta ainakin näitten vanhaintanssipiirien ulkopuolella useille tahoille tulee vanhaintanssipiirejä sivusta seuratessa jonkinlaisena yllätyksenä se, että himovanhintanssijoitten näkökannastojen mukaisesti jäitten ja lantrinkien sekä rasvaisten makkaroitten nautiskelu ei olisikaan haitaksi, mikäli se suoritetaan nimenomaisesti vanhaintanssilavoilla syntisiä vanhaintanssipakkanaalifantasioitaan salaa mielissään hautovien daamien ja herrojen keskellä. On tietenkin totta, että etenkin jäitten ja lantrinkien sekä makkaroitten yhtaikainen nautiskelu todellakin pienentää sydän- ja verisuonirikon riskiä, mutta eikö tällä logiikalla ajateltuna olisi vieläkin pienenpi riski saada sydän- ja verisuonirikko nautiskelemalla himovanhaintanssijan mielestä pahamainessa vanhaintanssiravintolassa, jossa enänpi mannermaiseen tyyliin saa näin sivumennen sanottuna janoa kiihottavia suolapähkinöitäkin eikä ollenkaan verisuonia tukkeuttavia rasvamakkaroita, pelkkiä jäitä ja lantrinkeja. Olisihan siinä tietenkin pienenä riskinä tuolla tavalla pelkkiin jäihin ja lantrinkeihin hurahdettaessa se, että maksa se sanoisi jopa nopeammin kuin ennenpitkää poks, mutta ainahan sitä voisi iloisena odotellessaan uskotella itselleen, että kyllä mummaksa ja mumparisuhde näin pienet nautiskelut kestää etenkin, kun "kukaan" ei koskaan toivottavasti saa tietää mitään.
Mutta kyllä se tiedetään: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että vaikka näissä vanhaintanssipiireissä ei enään vuosiin olla oltu selvillä siitä kuka ja missä ja kenen kanssa ja mistä syystä oli, niin se tiedetään melko varmasti että sillaihan nekin sitten oli. Hirmuinen häveliäisyys ja toinen toisillensa jopa täysin ventovieraiksi tekeytyminen on vallannut näitä vanhaintanssipiirejä, joissa piiriläiset epäluuloisina toinen toisiansa vahtivat kykenemättä kuitenkaan toistansa silmäkontakteja ottaa ja varsinaisesta vanhaintanssinautinnosta voida mitään heidän kesken puhua. Tämän vuoksi paatuneimmat vanhaintanssijat ovat alkaneet levittelemään vanhaintanssiravintoloita ja etenkin niitten asiakaskuntia halventelevaa disinformaatiota uutta verta vapaamielisemmille vanhaintanssilavoille saadakseen. Tässä mielessä he ovat valjastaneet koko perinteisen vanhaintanssilavainfrastruktuurin käsikassarakseen härskisti höystäen sitä nimenomaisesti uudella em rajapinnalla, jossa tuoksuvat makoisat rasvamakkarat ja houkutteleva tenttu. Tuon rajapinnan kautta nämä epäkurantit vanhaintanssitahot syövän lailla levittävät itsepetostaan kautta koko yhteisen, mitään pahaa vanhain lavatansseista aavistamattoman kuntamme, syösten perinteiset sekä raittius- että perhearvot eräitten vanhaintanssilavojen viereisiin, hajusta päätellen mitäilmeisimminkin kunnallisten jätevedenpuhdistamoitten sakeinpiin loka-altaisiin.
oireyhtymän varmin merkki ovat tuon nimenomaisesti ainoastansa vanhaintansseihin sinänsä omien sanojensa mukaisesti hurahtaneen henkilön käyttämät hämmästyttävänkin hatarat tekosyyt tukka hiuksen hienosti föönailtuna hyvinkin ajoissa menemisillensä ja niitä vastaaville tukka pystyssä helkkarinkin myöhään tulemisillensa: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että etenkin vanhain lavatansseista jokseenkin myöhäisesti kotiutuvalla taholla pitäisi olla sille ajallensa hyvinkin loistava syy, mutta ei hänellä sellaista koskaan ole, sillä kaikkihan tietävät sanomattakin, että puhtaasti vanhaintansseista kiinnostuneet tahothan eivät suostu edes vahän yli varttia vaille puolen yön vanhaintanssimaan, vaan ovat siinä vaiheessa sen artistin kenties jopa onneksi jo palanneet (huom kukin omiin) koteihinsa nukkumaan kauneusuniansa. Tuo on täysin empiirinen havainto ja perustuu siihen, että he alkavat yhdeltätoista yksi toisensa perään poistuilemaan niistä vanhaintansseista. Onhan sinänsä mielestäni suuri vahinko, sillä hämmästyttävänkin usein se orkesteri todellakin aloittaa varsinaisen vanhaintanssirytinänsä vasta puolen yön setiltänsä. Ja onhan se tietenkin turhankin monelle laatuvanhaintanssijalle täysin yltiöpäinen ajatus vetää ankarasti bailaten illasta aamuyöhön vanhaintansseja, mutta niille, keillä vanhaintanssikunto suinkinsa kestää, se on ihan ok ja suorastansa must-juttu, vaikka pakarat siinä tuppaavatkin sillä tavalla remutessa monsati liikaakin kireytymään.
Hämmästyttävintä tuossa petosyhtälössä on, että edes tultuaan siihen suosikkivanhaintanssilavaan nuo vanhaintanssiemme valkosipulimaiset henkilöt mitäilmeisimminkin kieltäytyvät kaikesta näkemästään todistusaineustosta huolimatta myöntämästä etenkin itsellensä, että nykyisillä vanhaintanssilavakonsepteilla toimittaessa he ovat siinä vaiheessa astuneet entistä suurenpaan ja rajunpaan vanhaintanssikapakkaan, joissa eräitä harvoja metallinpaljastimia lukuhihin ottamatta ollaan kaikilla vanhaintanssia sivuavilla osa-alueilla hyvinkin paljon vapaamielisenpiä kuin syntisinä näitten tahojen toimista julistetuissa, mutta käytännössä intiimeissä ja tiukasti valvotuissa, enänpi mannermaisissa vanhaintanssiravintoloissa, joista saa myös suolapähkinöitä.
On toki myönnettävä, että ainakin muutamat vanhaintanssitaivaitten ymmärrettävistä syistänsä matalaprofiilisimmista kiintotähdistä ovat melko salaa ainakin itselleen myöntäneet olevansa jopa kiitollisuuksiensa veloissa monille (minunkaan mielestäni niitä ei kaikesta huolimatta niin montaa ole ollut, että niistä sellaista numeroa taaskin pitäisi tehdä) vanhaintanssiravintoille käytyään niissä sekahakutansseissa ja etenkin noviiseja kieltämättä hurjan maineensa puolesta pelottavissa akkaintansseissa todella kovan, mutta etenkin pitkässä vanhaintanssiyöjuoksussa helkkarin palkitsevan vanhaintanssikoulunsa, tullen siten yhdiksi monessakin mielessä tavoitelluimmista vanhaintanssipartnereista, joille löytyy toki tilauksia monille vanhaintanssilavoillekin, koska heitä kaikesta päätellen ainakin joskus kaivataan etenkin vanhaintanssinautintojen edistämismielissä myöskin niillä.
kannssakäymiseen päästäkseen etenkään vähänkään komeamman herran ei tokikaan tarvitse aloittaa vanhaintanssiharrastusta, koska vaikka vanhaintanssiharrastus todellakin voi olla yksi ja sinänsäkin toki hyvinkin käyttökelpoinen väline em kanssakäymistilanteisiin sen herran toimesta hankkiuduttaessa, ei sen tarvitse läheskään ainoa olla: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että tarkoituksenani ei ole tässä alkaa kertoilemaan kilpaileville herroille kaikkia tietämiäni kikkoja, vaan ajattelin aivan yleisellä tasolla tähdentää, että mitä ja missä sekä milloin tahansa se herra tekeekin, tulee hänen tehdä se siten, että hän herra näyttää kokoajan helkkarin komealta, koska etenkään upeita daameja ei ylensä yhtään kiinnosta, mitä se herra tekee, vaan kiinnittävät he nimenomaisesti huomioitansa pääasiassa siihen helkkarin komeaan olemukseen ja tyyliin, jolla se herra sitä tekee. Näin toimimalla kuka tahansa herra voi kätevästi välttää vanhaintanssi-itsepetosta, koska hänen ei tarvitse vanhaintanssi-illasta toiseen uskotella itselleen ja kaikille muillekin, että ne upeat daamit joko ovat hyvin tahi eivät ole yhtään kiinnostuneita nimenomaisesti hänen vanhaintanssinsa vuoksi.
Ken myöskin vanhaintanssivista ja ainakin omasta mielestään helkkarin komeista herroista ei tätä väitettä usko, tiedustelkoon täysin vakavalla pärstäkertoimellaan seuraavan kerran upean daamin kannssakäymiseensä vaikkapa himoitsemansa vanhaintanssin muodossa päästyään tuolta daamilta, eikö hän, se herra sen daaminkin mielestä kaikenkaikkiaankin näytä sinä iltana jopa hämmästyttävänkin komealta. Mikäli sillä upealla daamilla ei ilmekään värähdä eikä juttu ala tuossa vaiheessa ollenkaan luistaa, kannattaisi sen herran pikimmiten käväistä saniteettitilassa tarkistamassa tilanteensa peilistä. Mikäli se daami ripset räpsyen heleästi kikattelee, että se herrahan on nyt aivan mahdoton ja eikö se herra siinä nyt luulekin itsestänsä vähän liikoja, ei tilanne ole sen herran kannalta katsoen läheskään yhtä menetetty kuin edellä: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että se daamikinhan oli salaa mielissään pannut sen herran helkkarin komean olemuksen ja vähintäänkin yhtä komeat elkeet merkille.
Tämä kikka on myöskinsä vakituisemman (vanhaintanssi)parisuhteen nykytilan tarkistuskeinona ihan must eli lyömätön eikä sitä käyttäen tarvitse yhdenkään herran turvautua parisuhdeterapiassa kalliksi tuleviin parisuhdekotalokkaisiin analyyseihin: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että sinä päivänä, jona se upea daami, jonka kanssa asustatte, lakkaa teille tuon kuultuaan teille kikattamasta, voitte turvallisin mielin kerätä kattilanne ja alkaa katsastaa itsellenne uutta keittäjää.
Muutoinkin etenkin helkkarin komeitten herrojen on syytä olla tyylinsä kanssa tarkkoina, sillä vaikka upeita daameja ei sillä hetkellä näköpiirissä näyttäisi oleilevankaan, niin hämmästyttävän monasti tuollaiset daamit kuitenkin paikasta ja harrastuksesta riippumatta nimenomaisesti helkkarin komeitten herrojen liepeille mystillisesti ja jollain tekosyyllä ilmaantuvat. Tuo johtuu mitäilmeisimminkin siitä, että sellaiset daamit ensin syrjemmältä tarkkailevat bongaamaansa helkkarin komeaa herraa varmistuakseen siitä, että sillä herralla riittää myöskin vastaavaa tyyliä ja vasta sitten tekevät ratkaisevia siirtojaan. Vaikka voihan olla, että se daami ei varsinaisesti älyllistä seuraa kaipaa, jolloin vähän toki blondimmallakin herralla saattaa käydä flaxi, mutta siinä on sillä herralla silloin suurena riskinä joutua kierrätykseen eli verrattaen yleisesti hyväksi käytetyksi.
poikanen kerran tosin sattui niinkin, että päiväkaudet siinä synkässä metsässä helkkarin komealla herra-porukalla haahuiltuamme, emme olleet edes näkevinämme ensimmäistäkään daamia, mutta silloinkin siinä kävi erittäinkin pitkälti nimenomaisesti allekirjoittaneelle eikä yhdellekään toiselle seurueemme herroista niin, että siihen asteli eräs suuri johtaja (sotilasarvo saattaa olla muutettu) ja aikansa allekirjoittanutta tiukasti silmäiltyään em allekirjoittaneelta tiukkasi koko silloisen seurueemme kuullen, vaikka toiset heistä olivat tuon suuren johtajan tulon kuullessaan yrittäneet sun päin maastoutua sen synkän metsän toiseen päähän saakka, jotta: "mikäs se on tällä miehellä taaskin mielessä?" Ja vaikka allekirjoittanut vannoi ja vakuutti, että varmana ei mielessä silläkään hetkellä ainakaan mistään sotialasasiasta poikkeavaa siviiliasiaa ollut, niin sehän siinä melko kevyellä konekiväärillä poikkisahaamani (voi olla, että tämä armeijamuisto on joltain toiselta reissulta, joten saattoi se kanto olla metsurinkin poikkisahaama, mutta hän oli yleensä palvelusaikaankin sellaisesa kunnossa, ettei hänelle kukaan tervejärkinen uskaltanut ihan kevyttäkään konekivääriä antaa ainakaan silloin, kun siinä oli kovat piipussa) kannon päässä johtaja karjui, että: "jumaliste...sehän taitaa taaskin olla tällä miehellä viina ja ***tu mielessä!" Eikä siinä kaikenkaikkiaankaan mitään: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että tuohan ei ollut läheskään ensimmäinen kerta, kun me hänen kanssaan sinänsä toki sulassa sovussa yhteistuumin mietiskelimme, että kuka saa ja mitä sekä mistä hyvästä, mutta sitä mä vaan ihmettelen, että mistä se silloinkin arvasi.
Mikäli joku siellä nyt aikoo käydä katselemassa erinäisiä arkistomateriaaleja, haluaisin tässä yhteydessä huomauttaa, että sain melkein kaikki allekirjoittanutta langettavat kenttäoikeudelliset päätökset puhutuksi siten, että niistä ei tehtäisi mihinkään arkistoihin ainakaan varsinaisia merkintöjä ja pari sellaista, joita en käsittääkseni millään olisi onnistunut puhumaan, katosi käsittämättömällä tavalla virkatien alkumetreillä, joten po arkistoista ei mitenkään voi päätellä, kuinka kauhea ihmisenä todellisuudessa olin jo silloin, sillä sieltä avautuu täysin nuhteettoman ja helkkarin pystyvän sekä ansioistaan runsain mitoin mitaloidun ja muistaakseni ainakin kerran, syistä, joita siinä siinä eikä tässäkään mainita, ylentämättä jätetyn nuoren, hurmahenkisen urhon kiiltokuvajainen.
poikkeuksetta protestoivat suuriin ääniinsä ihan kaikkia kuulemiaan sotajuttuja, koska he käsittääkseni tunsivat jäävänsä niitä toinen toisillensa kilvan kertoilevien helkkarin komeitten herrojen ulkopuolille, koska he eivät itse olleet mitään vastaavaa päässeet kokemaan. Tilanne kuitenkin kenties jopa herrojenkin onneksi muuttui, kun daamitkin pääsivät kokeilemaan eräitä vähemmän strategisia sotajuttuja käytännöllisissä toimintaynpäristöissä: nythän on erittäinkin pitkälti niin, että yhä vähemmässä ja vähemmässä määrinhän kadettikoulujenkaan vanhaintanssikursseilla tarvitsee herrojen täysin keskinänsä jaloilla koreasti panna ja sopii mielestäni etenkin maallisten puolustusvoimaimme sekä sisäisten että ulkoisten vanhaintanssimakunautintojen edistämismielissä vähintäänkin toivoa, ettei po voimain strategisten paraatien pidoissa ajauduta vastaavanlaisiin vastakkainaseteluihin kuten on laita taivaallisten puolustusvoimaimme sisällä.
päätti jo useanpaa kertaa lähteä pokkaamaan upeita daameja. Hän lähti matkaan komeilla elkeillään. Helkkarin komean herran exä, vanhaintanssibertta oli kanttiinissa pesemässä likapyykkejään ja näki herran elkeet. Herra yritti valehdella exälle, minne oli menossa, mutta akka sai totuuden selville. Herra jatkoi matkaansa ja exä juoksi nopeasti kertomaan lavakurkoille, mitä oli tekeillä: rytmitajuton oli tuonut vanhaintansseihin kinppakyydin, joten perinteinen hyppyhunppa oli pedattu hänen laahustettavakseen.
Exä lupasi rytmitajuttomalle samban ja teki koreografian ja valmisti aloitusaskeleen. Sillä aikaa rytmitajuton takoi nyrkillään pihtipieltä kiroillen. Muusta ja etenkin siitäkin hikeentynyt rytmitajuton oli tästä kaikesta niin hikinen, että häntä oli vaikea tunnistaa. Exä haki rytmitajuttomalle uuden, kuivan vanhaintanssipaidan ja norja lupasi hänelle seuraavan foxin. Rytmitajuton lähti matkaan kohti komeaa herraa.
Muutaman juoksuaskeleen kuluttua rytmitajuton tavoitti komean herran. Herrat sopivat hakevansa vastedes sovussa: upeat daamit saisivat itse päättää, kumman haluaa viejäkseen.
Naisten rivissä nähtiin jo kaukaa, keitä hunpalle oli tulossa. Komean herran exä neuvoi upeata daamia valitsemaan rytmitajuttoman, mutta daami ei halunnut laahustavan herran vietäväksi. Hän valitsi...niinjuuri...totta se hyvinkin pitkälti on...erään toisen helkkarin komealla tavalla ruman eikä niinkään rumalla tavalla melko komean herran, joka sattumoisin oli menossa siitä ohitse kohti kanttiinia suunnitelma ö mielessään.
Tuon tuntemattomaksi jääneen helkkarin komean herran ja daamin vanhaintansseista tuli suuret ja mahtavat. Herraa varten korkattiin jättiläispullo, avattiin tynnyreittäin olutta ja varattiin suuret annokset juhlajuomaa. Kekkereihin kutsuttiin kaikki muut paitsi rytmitajuton: daami oli varma, että rytmitajuton alkaisi tappelemaan.
Komea herra ja hänen daaminsa juotettiin ja ehkä vähän syötettiinkin ja Kääriäinen lauloi vanhaintanssiväelle. Sekä herra että daami saivat paljon hyviä ideoita tulevaan yöelämäänsä. Tuore vanhaintanssipari lähti pirssillä kohti tuntematonta osoitetta. Paljon myöhemmin he palasivat ja vanhaintanssisali otti heidät tahoillaan länpimästi vastaan ja vanhaintanssijuhlat jatkuivat. Jäitä ja lantrinkejakin riitti ja Kääriäinen oli taas laulajana. //Kalevala
Tanssi taitaa olla mm. yksi monista mahdollisuuksista tavata ihmisiä. Eiköhän se, että siinä tanssiessa rakastuu toiseen ole kuitenkin vain seuraus ihan jostain muusta parisuhteen tilaan liittyvästä. Ystäväperheeni, jossa 'tasapainoa' puolisoiden välillä kuvaa parhaiten sana 'vaimon tahto' tapahtui seuraavasti: Vaimo tietekin vallankäyttäjänä eleli tyytyväisenä, kun kiltti mies ahersi nöyrästi perheen eteen. Jossain vaiheessa mies kypsyi ja vaimon vastusteluista huolimatta päätti lähteä jatkamaan opiskelunsa yliopistossa loppuun. Opinnot kun olivat jääneet perheen perustamisen vuoksi kesken ja kun vaimon ura oli 'yllättäin' mennyt edelle. No kuinkas ollakkaan, mies tapasi opintojensa parissa toisen ihmisen huomioon ottavan naisen ja rakastui. Kertoi ryhdikkäästi asiasta heti vaimolle ja erosi. Vaimo teki kaikkensa, että lapset eivät voisi/haluaisi tavata isäänsä, jotta saa marttyyrinä itkeä kotona 'jambailemassa harjanvarren' kanssa katkeroituneena. Lapset valitsivat kuitenkin myös isänsä. Taitaa tämä 'vaimo' istua vieläkin kotona katkera ilme kasvoillaan tai puhua ex-miehestään pokkana paskaa pitkin kyliä. Mies harrastaa elämässään, jonka laadusta otti itse vastuun, kaikenlaista kivaa. Käsitääkseni myös tanssia.
Rakastua voi missä tahansa jos sille on tilaus.
Onko jotenkin jaloa elää toisen kanssa jos ei enää rakasta? Ympäritö sitä usein kyllä odottaa, vaikkei välttämättä tiedä kovin paljon toisten elämästä.
Oma mieheni rakastui toiseen ja halusi erota. Ensin oli vaikeaa. Uskon, että hänenkin rakastumiselleen oli tilaus, vaikka sitä ei ollut heti helppo myöntää. Erosimme kuitenkin aikuisina ja hyvää toisillemme toivoen. Näitä asenne asioita ja elämänlaadun vastuita tuli silloin mietittyä paljon. Kun katsoin kuinka onnelinen mieheni oli uudessa elämässään, en voinut muuta kuin todeta sen olleen parasta mitä hänelle olisi voinut tapahtua. Ja miten minä? Minullakin on uusi ihana elämä. Lapset voivat hyvin ja ovat ottaneet jo vastuun omasta elämästään.
ha ha ha
Tossun alla eläviä miehiä on yllättävän paljon. Jos mies yllättäen saakin tarpeekseen eikä enää alistu, suhteen balanssi muuttuu usein niin paljon, ettei yhteiselo enää onnistu. Vain jos nainen muuttuu samalla vastaavasti, uusi balanssi voi löytyä.
Tossa on perää, tulkinta "tossunalla elämisestä" voi olla myös toisinkin..
Mies kun oikeasti kantaa vastuuta myös suhteesta niin hän yrittää myös pitkään etsiä sitä luottamusta ja kunnioitusta millä suhteen voisi säilyttää mikäli rakastaa oikeasti. Siitä tulee helposti se vaikutelma että on tossun alla kun hakee valintoja ja jopa uhrautuu ajalle sekä keinoille miten nainen kykenisi toteuttamaan arvostuksen miehelle joka kantaa vastuun myös suhteesta, lasten ym perusturvan lisäksi.
Nainen pyrkii tunnetoiminnoillan aina valtaan ja vaikuttamaan määräävästi ja jopa vaihtoehdottomasti. Tunteet ja niiden rankkakin käsittely on keino millä sitä haetaan.
Paikka tosiaan voi olla mikä tahansa sitten mistä elämässä tulee eteen näkemys siitä miten mies ja nainen voi kohdella toisiaan ja usein jo ennestään "katkolla" olevat suhteet jäävät toiseksi. Kohteluun ja sen taitoihin kypsyneet yksilöt on myös usein jo yhden tai usemamman myrskynsilmän kohdanneet.
Tanssipaikka ei todellakaan tarjoa kovin suurta mahdollisuutta oppia tuntemaan ketään niin hyvin että, se voisi olla suhteen perustamisen perusta. Toki pikafiiliksiä ja toistuviakin sellasia mutta kun tanssii oikeesti niin kaikki muu tuttavuus sekä tunteminen on selvitettävä muualla ja silloin tanssi voi olla piankin liian vähäinen "eväs"..
Tanssifriikki on niin naimisissa tanssinsa kanssa ettei hän sitä "hevillä" vaihda parisuhteeseen vaikka kumpikin tanssisi. Sillä sehän jatkuu se sama "uhka" että pian sen parin vie kuitenkin joku?
Tuossa edellä on täysin totta se että kun mies alkaa käymään tanssimassa ja varsinkin jos käy pyrkiäkseen pois alistustunteesta. Ei yhteis elo enää suju "vaimo sanoo niin".
Mikäli muutos tulee tosiaan niin UUSI BALANSSI voi löytyä! se onkin sitten oikeesti tarpeen mikäli enää yrittää sillä siinä vaiheessa kun mies lähtee tansimaan on jo yleensä pitkään katsottu sitä alistamista.
On muutama juttu kuulunut että nainen on käynyt tansimassa vuosikaudet ja se on sitä "vain tanssimista". Kun sitten mies onkin lähtenyt niin se ei enää olekkaan sitä vaan mies tekee aivan muuta vaimon mielestä.
Miksiköhän mies ei ole voinut niissä suhteissa käydä "vaintanssimassa"?
Nimimerkki "kunnioittaa" kirjoitti: "On muutama juttu kuulunut että nainen on käynyt tansimassa vuosikaudet ja se on sitä "vain tanssimista". Kun sitten mies onkin lähtenyt niin se ei enää olekkaan sitä vaan mies tekee aivan muuta vaimon mielestä.
Miksiköhän mies ei ole voinut niissä suhteissa käydä "vaintanssimassa"? "
Hiukan tuosta poiketen, mutta sama asia kuitenkin muistui mieleeni oman tanssitaipaleeni alusta.
Tanssikurssille pariksi lupautumisestani alkaneen avoliiton viimeisinä kuukausina oli jo selvä, ettei liitto tule jatkumaan enää pitkään.
Avokin työ oli käynyt vaativammaksi, joten hän ei enää ehtinyt kanssani juuri koskaan treeneihin.
Harjoitusparikseni tarjoutunut (naimisissa oleva) nainen sitten kerran soitti ja pyysi, että lähtisin kanssaan tanssimaan Satulinnaan.
Avokkini suuttui tuon kuullessaan mahdottomasti, vaikka juuri edellisenä päivänä oli sopinut toisen miehen kanssa tanssi-illasta.
No, pelkäksi vaintanssimiseksi se ei meillä kummallakaan tahollamme sitten jäänyt. Kaikki mukana olleet liitot siinä särkyivät, vaikka eivät ihan heti ja samanaikaisesti, mutta kohta kuitenkin.
Silti en laittaisi pelkästään tanssin syyksi tuota. Jotakin oli takuulla kaikissakin suhteissa ollut vialla jo aiemmin.
Noinpahan se tuppaa olemaan.
Oikeastaan tätä aikaa seuratessa kun tansiharrastus nyt kuitenkin on laajentunut sekä sitä on kursitettu ja lähes kaikialla toivotaan nin kursseille kuin tansipaikoillekkin enemmän miehiä. Koska niistä on pula!
Jatkuva puheenaihe tansipaikoilla sekä kurssien suhteen.
Toistuvasti tulee juuri tuo tansiparikysymys esille ja sen puuttuminen, niin harjoituksiin kuin kilpailuihinkin. Myös tansipaikoille tunnuttaan "tarvittavan" tansiparia harjoitusmielessä.
Näyttää kovinkin totdennäköiseltä että, monet miehet vain ei voi edes harkita tanssia kun uhkana on nämä "ylireagtiot" ja suhtautuminen epäilevästi.
Onkohan minkä verran pareja siis puolisoita joille se tanseissa käynti on balansissa ja voi tanssia muidenkin parien kanssa vaikka kisoissa ja harjoiutksissa.
Vai onko se vain lopppupyristelyjä jo silloin?
Varmasti niitä pareja on paljonkin, jotka käyvät yhdessä tansseissa ja harjoituksissa ja jotka tanssivat osan illasta myös muiden kanssa ja joiden suhde on ihan tasapainossa.
Mielenkiintoisempaa olisi tietää kuinka hyvin sellaiset suhteet ovat balanssissa, joissa vain toinen harrastaa tanssia. Mulla on sellainen käsitys, että sellaisia suhteita on enemmän, jossa nainen käy yksin tanssimassa. Näissä voi suhde olla silti ihan hyvässä kunnossa. Luulisin kuitenkin, että jos tanssiva osapuoli onkin mies, nainen kokee tämän suuremmaksi uhaksi kuin jos tilanne on toisin päin.
Tämä naisten kokema "uhka" johtuu ehkä siitä
että "nainen naisen" tuntee, ja tämän takia eivät uskalla laskea miehiään vain tanssimaan.
Itse erosin vuosia takaperin, ja yksi monista syistä oli naisen ylivalta, vallan väärinkäyttö ja "vapauden riisto". Ei ollut asiaa tanssimaan, yksin eikä myöskään kaksin. Tälläinen suhde ei kanna pitkälle.
Sellaisia suhteita, jossa vaan toinen tanssii? Että toimiiko? Sanoisinpa ettei toimi, yleensä. Poikkeuksiakin on, mutta pidemmän päälle toisen poissaolo viikonloppuillat ja viikollakin rassaa varmasti suhdetta.
Olen sivusta seurannut näitä perheenäitien villiintymisiä, erohan siitä seurasi, kun löytyi uusi mieleisempi tanssittaja. Alettiin käydä tyttöporukalla 'viattomasti' tanssimassa, no, siinä meni kahdelta perheeltä hopeat jakoon.
Omakohtaisesti olen myös kokenut sen, että vaikka me molemmat tanssimme, ja sitten tuli sellainen tilanne, etten päässyt, niin toinen meni. En pitänyt pahana, miksi kahlita toinen kotiin, vaikkei itse päässyt. Mutta kun se viaton vaintanssiminen ei ollutkaan sitä vaintanssimista. Vaikka sitä yritettiin alkuun kovasti todistella.
Joskus kävimme vielä yhdessä tanssimassa, mutta tyylinä oli se, että mies lähti ovelta kuin leppäkeihäs tanssittelemaan nettituttujaan ja muita tanssiystäviään. Eräs tapaus oli, kun olin kahvilla, niin mies tuli 'sydänystäviensä' kanssa viereiseen pöytään, eikä ollut tuntevinaan...
Minua ei kukaan tuntenut, joten siellä istuin seinäkukkasena. Eipä mieskään ehtinyt kiireiltään tanssittamaan. Lopuksi sain tarpeekseni, miksi lähteä hakemaan mieliharmia.
Niin, miksi suurin osa sanoo menevänsä 'vaintanssimaan', vaikka haku on päällä. Naama punaisena intetään, että en minä. Minä haen vaan tanssin iloa... pöh!
Itsensä pettämistä se on.
Ei kai se lajista ole kiinni. Pelaahan miehet jääkiekkoa yms. ja vaikka eivät suoranaisesti ole niissä kontaktissa naisen kanssa niin kuitenkin kiertävät suomea ja käyvät saunailloissa ja majailevat hotelleissa jne..jne..
Jos parisuhde on kunnossa se kestää toisen puolison harrastukset, oli laji sitten mikä tahansa.
Jos molemmille osapuolille ei sovi tanssi, toinen voi harrastaa jotain muuta.
Itse tanssia harrasteneena on edes ikinä ajatellut "sillä silmällä" reeneissä pareistani. Meni täysin harrastuksen tasolla.
Tosin erosin harrastukseni aikana, mutta syyt olivat IHAN toiset.
Kyllä se on (myös) lajista kiinni. Ei aina ja kaikkialla ja jokaisella, mutta silti maastohiihtotreenireissu äijäporukassa on aivan eri kuin viikonlopun tanssitreeni mies-nais -ryhmässä. Ainakin itselle on, sattumalta kun harrastan molempia.
Moni harrastaa tanssia (vain) kuntoilun vuoksi - kunnia heidän valinnalleen :-). Minulle ja suurelle osalle tanssijoista se on vain kiva lisämauste, mutta varsinainen pihvi on aivan toisaalla. Läheisyys, flirtti, parin yhteistyö ja selvät sukupuoliroolit Mii Tarzan - juu Jane -tyyliin ovat keskeinen osa paritanssia, mutta yhdelläkään hiihtoreissulla en ole saanut niistä nauttia - onneksi :-).
Tanssissa on toki paljon muutakin kuin em. asioita, ja asioiden merkitykset ovat jokaisella omansa. En todellakaan väitä, että tanssireissut muun kuin oman parin kanssa vievät parisuhteen katkolle, mutta otollisempi tilanne on siihen on lavalla slovaria vääntäessä kuin jätkäporukassa murtsikkaladulla. Tilausuus tekee varkaan :-).
Väitän, että moni muu laji kuin tanssi on parisuhteen kannalta vaarallisempi.
Maastohiihdon aikana ei ehkä tee mieli riisua kalsareita, mutta tähän kuten moneen muuhunkin lajiin kuuluu reissuilla alkoholin käyttö itse suorituksen jälkeen ja sitten bilettämään lähtö. Siellä sitten sattuu ja tapahtuu...
Tanssijat ovat pääsääntöisesti selvin päin, jolloin kontrolli pelaa. Jos siitä lipeää vieraisiin, on se niin harkittu veto, että se tapahtuisi joka tapauksessa.
Minä taas väitän toisin :-)
Maastohiihtoleireillä naisia on keskimäärin yksi kymmentä miestä kohden, joten ei siinä todennäköisyyden mukaan kovin moni mies pääse hairahtamaan. Tanssilattialla naisia vuorostaan on meihiä enemmän, jolloin vaara vaanii... :-).
Sitä paitsi alkoholi sopii tanssin kanssa paljon paremmin yhteen kuin hiihdon kanssa.
Ehkä juuri tuo _sinun_ harrastuksesi ei ole niin riskialtis, mutta useimmiten muiden harrastuslajien jatkot pidetään julkisissa ravintoloissa. Joissa toki on niissäkin hieman miehiä enemmän kuin naisia, mutta alkoholi tekee kuitenkin tehtävänsä moraalin höllentäjänä, puolin ja toisin.
"mutta useimmiten muiden harrastuslajien jatkot pidetään julkisissa ravintoloissa"
...ja hyvässä lykyssä jopa tanssiravintolassa... :D
Mutta mitä ihmeen tekemistä jatkoilla on koko asian kanssa? Nyt puhutaan itse harrastuksista, ei siitä mitä tehdään niiden jälkeen. Yhtä lailla ompelukerhon päälle voidaan lähteä kapakkaan, jopa tanssikapakkaan, jatkoille.
No onhan sillä, jos reissuun lähdetään kyseisen harrastuksen merkeissä.
On todella harvoja aktiivitanssijoita, jotka luttaavat alkoholin kanssa. Useimmat suorastaan sylkevät lasiin.
Harrastus kun ei suju kännissä!
Hiihtoleiriltä lähdetään saunan jälkeen tanssimaan, mutta ensin pohjustetaan...
Kaikkein vaarallisin harrastus on ehdottomasti kotona oleminen. Kaljalle ja sitä kautta haureutta harrastamaan kun lähdetään kaikkein useimmiten juuri omasta pesästä. Siinä kalpenevat vaarallisuudessaan niin maastohiihdot kun tanssimisetkin.
Toiseksi vaarallisin harrastus on työ. Töiden jälkeen painetaan työporukan kanssa kaljalle ja vaarallisille poluille.
Jos oltaisiin Irlannissa niin kolmannelle tilalle tulisi kirkonmenot. Pyhäpäivien messujen jälkeen paikalliset pubithan pursuavat Jumalan sanaa kuunnelleita Guiness-tuoppiin kurkottavia pisamanaamoja. Suomessa kolmastilalla olisivat varmaan formula-harrastajat, jotka kansoittavat sprottibaarit viimeistään ajojen jälkeen. Voivat vieläpä ottaa hapanta ja joutua huonoille teille.
Loogista on että, vastuunkantoon kuuluu asioiden eroittaminen eikä sekoittaminen.
Syy/seuraus on silloin ilmiselvä kun toiminnoille jaetaan esiliinoja sekä sijaistoimintoja sekä mieltäsekoittavia päihteitä ja selityksiä. Ajaudutaan kuin ajopuu jolle selityksien peiteet rakennellaan erilaisilla hämäys ja peitetoiminnoilla.
"Tyttöporukat", "poikaporukat", kaljalle menot, ym peitenimitykset ovat jatkuvaa ja käytössä olevia keinoja
Ihmetyttää kyllä tuo kumma hehkuttelu, että minä käyn vaintanssimassa. Se on vaan mukava harrastus etc...
Meidän perheessä ei ikävä kyllä näin ollut: miehellä alkoi olla kummasti asiaa tanssimaan, oli Kilkkinen siellä ja Souvarit täällä. Hippulat vaan vinkui, kun herra lähti toteuttamaan itseään, harjoittamaan viatonta liikuntaa. Minä tanssin myös mielelläni, vaikka silloin oli sellainen ajankohta, etten särkyjeni takia jaksanut lähteä. Sitten tutustuttiin tähän autuaaksitekevään keskustelupalstaan ja hommattiin merkki paidankaulukseen. Ja sehän velvoitti sitten vaikka mihin. Piti istua illat koneella ja kirjoittaa ja lukea sitä vaintanssimisesta. Perhe sai olla oman onnensa nojassa kun isi harrasti. Ja pitihän sitä merkkiä lähteä "ulkoiluttamaan" ja näyttämään samanhenkisille vaintanssijoille. (josta ryhmästä tiedän ainakin kaksi avioeroa, kun vaintanssimasta onkin löytynyt se uusi tanssittaja)
Yritin joskus tarjoutua mukaan, muttei kelvannut. Sitten tuli viimeinen pisara, vaintanssimisreissu meni aamuun ynnä taskunpohjalta sattumalta pesussa löytyi sellaisia tarvikkeita, mitä meillä ei tarvittu. Tunnustusta ei herunut, ei hän ole tehnyt mitään, ei anteeksipyyntöä. Hyvällä omallatunnolla oli hyvä pötkähtää nukkumaan.
Ajattelin, että teen saman, mutta en viitsinyt. Miksi alentua samanlaiseksi pettäjäksi ja valehtelijaksi? Ei siitä pitkään olisi iloa ollut.
Ymmärrän hyvin sinua, olen itse läpikäynut saman.
Eikö ole kummallista, että kun mies menee, niin eihän se mitään. Mutta nainen jättää lapset ja perheen hunningolle, kun se helmat korvissa painelee tanssipaikalta toiselle. Selvä hutsuhan se.
Kaikki viisaathan on nyt neuvomassa ja olettamassa, että eihän se mies ilman syytä lähteny, vaimossahan se vika aina on ollut.
Olis tehny sille miehelleen sellaisen kodin, ettei olis tarve mennä mihinkään. Joopa joo. Samaa vanhaa hapatusta. Vielä nykyaikanakin. Ihmettelen kyllä. Eikö miehellä ole mitään vastuuta kodin ja perheen rakentamisessa ja siinä, että kaikilla olisi hyvä olla?
kortsuja
Tuo hehkutus minkä niin sanot on täysin "sinkkujen" ja yksilökeskeisten ajattelijoiden tukipilari itselle annettuun "lupaan" lähestyä tanssia pintapuolisesti.
Tansihan on oikeasti laaja ja syvä sekä myös kahdenvälisisä tunteita ja kemioita hoitava ja koskettava. (Joka on tosiasia ja hyvä sellainen)
"Vain tanssiminen" on sen asian pinnallistamista liikkunnan ja tansiopiskelun tarpeisiin ja kyllä minun mielestä on tansijoita joille se oikeesti on juuri vain tanssimista.
Mies on tansista kiinostunut siinä missä nainenkin ja on tosiasia myös. Lähtemisen esteet voi olla vastuissa mitä on, tai halussa joko oikessti olla haluton tai näytellä tansihalutonta ja osoittaa mieltä.
Pehheitä on pilvin pimein missä äiti harrastaa tanssia ja sen lisäksi siis vain tansimisen lisäksi aivan muita, kerhoja ja tyttöporukoita sekä käy taiteidenilloissa ja fanittaa karaokea ja rock bileitä siinä missä iskäkin.
Olen vastoin "tahtoasi" sitä mieltä että edelleen syyt on siinä kyvyssä ja jaksamisessa kantaa suhdevastuu muiden vastuiden lisäksi siinä parisuhteesa ja sen arjessa kotioloissa. Mikäli sen suhteen kuntoisuus on läsnä ja repussa mukana tansipaikalla niin on yhdentekevää onko siellä yksin tai kaksin, tai onko ajatus ja nimike tansiin menemiselle tai siellä olemiselle mikätahansa niin suhde jaksaa tansseissa käynnit ja kestää.
Rakastaminen toista osapuolta kohtaan tulee heidän itsensä väliltää eikä toisiin vertailemisesta ja se on taito ja aikuisuutta kun sen oivaltaa.
Myös tansiminen ei huonone tai tule syyllliseksi sillä että, on syntynyt avioeroja kun on käyty tansimassa. Erot syntyy suhteen sisältä ja kyvyistä/kyvyttömyyksistä.
Kertomuksestasi kuultaa se käsitys että, nainen on se pelon aiheuttaja ja se naisen herkkyys olla kohde kelle vaan, onko näin? Tanssipaikoilla on tansista suuresti nauttivia naisia ja daameja mutta onko he niin "heikkoja" että he ovat "sänkyporilaita" kaikki tarvittaessa kun ja jos perheen isä tansipaikalle pyörähtää? Mistä tämä suuri usko tulee että jokainen nainen on aina uhka suhteelle?
Tansseihin ei kannata pyrkiä mukaan vaan kannattaa mennä tanssimaan, sillä pian huomaat että voi tanssia ja kiinnittää siihen huomion miten paljon se voi antaa sinulle. Kun unohtaa ja luotaa pariin ja selvittää luottamuksen perusteet niin voi unohtaa miehen vahtimisen ja hyväksyy tanssinautinnon itselle ja toiselle.
Se olisikin taito että,voisi tanssia käyttää parisuhteen täydentäjänä ja luottamuksen lisääjänä myös niin että tanssii keskenään ja opiskelisi sitä yhteisellä päämäärällä. Tämä ei onnistu kovin usein! Erilaisista ajateluista jja mielipiteistä johtuen mutta myös tuosta mustis ym oikuttelusta johtuen.
Miehellä on vastuuta tai on oltava niinkuin toteat ja yleensä mies tekee kodin mutta se suhteen "koti" sydämmissä on luotava yhdessä vaikka kuinka lapset tai muu talous tai ulkonäkö ym keljuttaisi.
Asia on aika yksinkertainen: Jos nainen rakastaa, hän sen serauksena kunnioittaa/hellii ja osoittaa sen miehelle. Jos mies rakastaa, hän hellii ja kunnioitaa sekä osoittaa sen naiselle.
Mikäli kumpaakaan ei voi tehdä, on rakasamiselle luotava edellytykset ja se on tehtä kummankin ja kilpaa ja siihen voi juuri kuulua vapauden antaminen eikä rajoittaminen sillä kaukaa näkää selvemmin kuin siitä vierestä. Sillä se sinun kaipaamasi hyvä olo tulee siitä että hyväksyy elämän ja toisensa myös heikkouksineen mitä itsessäkin on aika paljon.
Vai pitää niitä kotitöitä tehdä juuri silloin tanssi-iltoina. Ja lapsiakaan ei saa koskaan mihinkään hoitoon, että voisi itsekin mennä tanssimaan? Merkillistä järjestelykyvyttömyyttä. Kyllä se ongelma taitaa olla parisuhteessa, eikä tanssiharrastuksessa.