Päevee!
Mie muestan omasta nuorruuvestani ku
tiesin yhen rikkaan miehen miun kotipaekkakunnalta.
Ja mie olin nuor sälli sillon
ollunna ja minä tykkäsin, voe mahotonta ku mie tykkäsin
siitä rikkaasta miehestä ku hiän ol korree ja rikas ja
mie halusin olla semmonen ku se.
mie mänin sen ovelle koputtammaan ja kysyin
sitä kaveriks korttija pelloomaan miun kanssa.
Mutta ei lähtennä rikas mies vanahan väenön
kanssa korttija pelloomaan, tai enhä mie vanaha ollu sillon
vuan nuor väenö olin sillon. Mutta hiän sano, että on hirmu
kiireinen eikä hiän jouvva miun kanssa pelloomaan.
Mie olin kovasti sen miehen perrään ja se ol minnuu
kolomekymmentä vuotta vanahempi ja piti minnuu
lapsellisena koltiaesena. mie olin 24 ja se ol 54 vuotta.
Sitten mie tulin vihaseks ku se ei pelloo
korttija miun kanssa ja otin puukon ja rupesin
jyskyttämmään sen seinee puukolla ja sanoin että
kumma ku et pelloo miun kanssa korttija. Ja sitten hiän
viskas ikkunasta kylymee vettä miun niskaan ja sen jäläkeen
en oo ennee sen ukon nurkilla lymynnä. Sain semmosen
opetuksen siitä sällistä.
Se ol Enska se ukko jota mie ihhaelin nuorena.
Enska oli hyvä äijä.
Mie vuan olin liikoo Enskan perrään.
Enska ei siitä tykänny.
ja mie halusin olla Enskan kaver.
Mutta Enska uatttelj että ei
hiän halluu olla Väenön kaver
jotta ku Väenö on nii outo
immeinen. Hiän alako karsastee
minnuu. Mutta en mie väetä ettäkö
mie Enskoo sen takija vihhaesin.
Päen vaston. Enska ol mukava sälli.
Vuan hiän ol tok aeka korskee
ja ylypee ja omapäene sälli
ja hiän tek minnuun kovasti
vaekutuksen.
Enska ol oman tiensä kulukija
jo syntymästään asti. Enska
tykkäs pittee semmossii silimälaseja
joissa ol punaset linssit ja hiän
ol aeka hieno tyyppi ylleisesti
ottaen. Mutta Enska ol
Enska, ei maha mittää.
Mie näin Enskoo ussein ku se
pihassaan istu ja puhu itekseen
ja nauro. Se höpötti ihan mitä
sattuu ja mie mänin kysymmään, että
mitteepä Enska höpisööp.
Ja Enska sano siihen vuan, että
hiän puhhuu tärkeistä asijoesta,
joesta ei Väenö ymmärrä mittää
ku on niin nuor vielä. Ja mie sanoin
että mitenkäs mie liian nuor oon
ku oonha mie jo kakskytä nelejä
vuotta täyttännä. Enska sano
siihen, että jotku asijat aukivvaa
immeisen ymmärrykselle vasta
sitten ku immeinen täyttää viiskyt
vuotta. Ja hiän läht sissään
talloonsa ja mie jäin pihalle
ihmettelemmään Enskan juttuja.
Kerra mie sanoin kyläkaupan
myyjälle, että viepi Enskalle
maetoo ja leipee ku Enskalta
kuol ommaenen eikä Enska
ite jaksa sitä leipee ja maetova
käyvvä ostamassa. Ja myyjä
lupas viijjä ja mie olin seuroomassa
tilannetta ku se vei ja Enska ilahtu
ku sai kotiovelleen maetoo ja leipee.
Semmosen laupeuvven työn tein
Enskalle sillon.
Kerran kylällä järjestettiin joku
tillaesuus missä mie näin ku
Enska laulo siellä vanahoja
iskelmiä. Enska ol laulaja
ja hiän laulo vaikka mittee
kommeita lauluja ja mie mänin
sen esityksen jäläkeen juttelemmaan Enskalle
ja mie sanoin että kommeesti lauloet Enska.
Ja Enska vuan sano, että hyvä
ku ees tuommonen räkänokka tykkevvää
niistä lauluista. Ja mie vähän loukkaannuin
ku Enska nii sano.
T: Vanaha Väenö
Mie muestan omasta nuorruuvestani ku
tiesin yhen rikkaan miehen miun kotipaekkakunnalta.
Ja mie olin nuor sälli sillon
ollunna ja minä tykkäsin, voe mahotonta ku mie tykkäsin
siitä rikkaasta miehestä ku hiän ol korree ja rikas ja
mie halusin olla semmonen ku se.
mie mänin sen ovelle koputtammaan ja kysyin
sitä kaveriks korttija pelloomaan miun kanssa.
Mutta ei lähtennä rikas mies vanahan väenön
kanssa korttija pelloomaan, tai enhä mie vanaha ollu sillon
vuan nuor väenö olin sillon. Mutta hiän sano, että on hirmu
kiireinen eikä hiän jouvva miun kanssa pelloomaan.
Mie olin kovasti sen miehen perrään ja se ol minnuu
kolomekymmentä vuotta vanahempi ja piti minnuu
lapsellisena koltiaesena. mie olin 24 ja se ol 54 vuotta.
Sitten mie tulin vihaseks ku se ei pelloo
korttija miun kanssa ja otin puukon ja rupesin
jyskyttämmään sen seinee puukolla ja sanoin että
kumma ku et pelloo miun kanssa korttija. Ja sitten hiän
viskas ikkunasta kylymee vettä miun niskaan ja sen jäläkeen
en oo ennee sen ukon nurkilla lymynnä. Sain semmosen
opetuksen siitä sällistä.
Se ol Enska se ukko jota mie ihhaelin nuorena.
Enska oli hyvä äijä.
Mie vuan olin liikoo Enskan perrään.
Enska ei siitä tykänny.
ja mie halusin olla Enskan kaver.
Mutta Enska uatttelj että ei
hiän halluu olla Väenön kaver
jotta ku Väenö on nii outo
immeinen. Hiän alako karsastee
minnuu. Mutta en mie väetä ettäkö
mie Enskoo sen takija vihhaesin.
Päen vaston. Enska ol mukava sälli.
Vuan hiän ol tok aeka korskee
ja ylypee ja omapäene sälli
ja hiän tek minnuun kovasti
vaekutuksen.
Enska ol oman tiensä kulukija
jo syntymästään asti. Enska
tykkäs pittee semmossii silimälaseja
joissa ol punaset linssit ja hiän
ol aeka hieno tyyppi ylleisesti
ottaen. Mutta Enska ol
Enska, ei maha mittää.
Mie näin Enskoo ussein ku se
pihassaan istu ja puhu itekseen
ja nauro. Se höpötti ihan mitä
sattuu ja mie mänin kysymmään, että
mitteepä Enska höpisööp.
Ja Enska sano siihen vuan, että
hiän puhhuu tärkeistä asijoesta,
joesta ei Väenö ymmärrä mittää
ku on niin nuor vielä. Ja mie sanoin
että mitenkäs mie liian nuor oon
ku oonha mie jo kakskytä nelejä
vuotta täyttännä. Enska sano
siihen, että jotku asijat aukivvaa
immeisen ymmärrykselle vasta
sitten ku immeinen täyttää viiskyt
vuotta. Ja hiän läht sissään
talloonsa ja mie jäin pihalle
ihmettelemmään Enskan juttuja.
Kerra mie sanoin kyläkaupan
myyjälle, että viepi Enskalle
maetoo ja leipee ku Enskalta
kuol ommaenen eikä Enska
ite jaksa sitä leipee ja maetova
käyvvä ostamassa. Ja myyjä
lupas viijjä ja mie olin seuroomassa
tilannetta ku se vei ja Enska ilahtu
ku sai kotiovelleen maetoo ja leipee.
Semmosen laupeuvven työn tein
Enskalle sillon.
Kerran kylällä järjestettiin joku
tillaesuus missä mie näin ku
Enska laulo siellä vanahoja
iskelmiä. Enska ol laulaja
ja hiän laulo vaikka mittee
kommeita lauluja ja mie mänin
sen esityksen jäläkeen juttelemmaan Enskalle
ja mie sanoin että kommeesti lauloet Enska.
Ja Enska vuan sano, että hyvä
ku ees tuommonen räkänokka tykkevvää
niistä lauluista. Ja mie vähän loukkaannuin
ku Enska nii sano.
T: Vanaha Väenö
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mie kuitenki ihhailin sitä Enskoo.
Eikä Enskakkaan minnuu inhonnu
hiän vaan ol kiusaantunna eikä
osanna minnuun suhtautuu
eikä tienny miten puhhuu
miulle ja miten olla
miun kanssa.
Ja sen takia hiän osittain
rasittuki miusta.
Enska silti ol miun idol
ja mie hommasin itelleni semmoset lasitki
mitkä on Enskalla. semmoset missä on oranssit
linssit. Ja ne ol hienot lasit.
Mie hommasin ne ku miun
piti matkii Enskoo.
Ja kerran sattu niinki
että Enskalta kuol ommaenen
ja hiän alako lehissä puhhuu julukisesti
siitä ku terveyvvenhuolto on retuperällä
ja että koerooki pietään immeistä
tärkeempänä. Ja mieki rupesin
sanomaan, että terveyvven huolto on
retuperällä. sanoin niin ku Enskakin
niin sannoo ja mie rupesin poliitikkoja
haukkummaan asijasta ja kovistelemmaan
niitä ja sanoin että on poliitikkojen vika
ku Enskalta kuol ommaenen.
Enska ei aenakkaan julukisesti miulle sanonna
mittää. ku hiän ujostel miulle puhumista
muitten immeisten kuullen. Hiän
uattelj, että immeiset pittäät
Enskoo taetamattomana erilaesuuvven
kohtaajana. Ja Enska kiusaantu
ku mie sen perrään olin ja olin
sille aekamoenen piina.
Sen takija Enska sitä vettäki
sillon heittel ku hiän ei osanna miulle
sannoo että hiän ei tykkee ku mie
sen luona käyn. Ei ollunna suuta sannoo asijasta
miulle.
Kerran mie pelastin Enskan hengen
ku Enska ol tipahtanu jokkeen joltaki
sillalta ku jotkut häeriköt olvat
tönässy sen sinne kiusallaan.
Enska huus appuu joessa ja mie
mänin uemaan sinne ja hinasin
Enskan rantaan.
Enska kiitti minnuu ja sano,
että mie oon sittenki sen mielestä
ihana. Oon kuulemma aena ollu
kiva nuor immeinen sen mielestä
ja hiän on ollunna miun asijoesta
kiinnostunna mutta vuan teoreettisella
tasolla ku ei käytännössä miun kanssa
osanna mistään puhhuu.
Hiän sano, että hiän arvostaa minnuu
ku mie oon nii ilonen ja elämänmyönteinen
ja oon nii nuor ja lapsekas ja hiän tykkevvää
lapsista ja nuorista omalla tavallaan.
on kuulemma aena tykännä.
Mutta hiän ei niitten kanssa käytännössä
oo kovin hyvä ollunna muuten ku sillon
jos ne on sattunna sen sukulaesii olemmaan.
ja tämmöstä erilaesta nuorta immeistä
joka on kakskytnelejä vuotta vanaha
mutta monessa asijassa silti vielä
lapsen olonen hiän ei oo ennen kohannu
eikä sen takija osanna suhtautuu.
No mie sanoen sille sitten että
hiän voe ihan rohkeesti miulle
puhhuu eikä jännittöö tarvihe ku
en mie sille mittään pahhoo
ees tee. Ja hiän aluks ol arka mutta
ku mie aloin käymään sen keikoillaki
ku se essiinty nii kyllä se minnuu
moikkas ja siltä löyty miulle joskus
suklaapatukka. ja mie otin tavaks käyvvä
hihasta vetäsemässä ja kysymässä että
onko karkkii. ja kyllä hällä ol.
Enska omalla tavallaan tykkäski
tämmösestä isosta immeisestä
joka on silti mieleltään pikkunen
laps vielä. Ja mie halusin
auttoo sitä Enskoo ja mie
mänin sen kottiin haravoemaan sen pihhoo
ja mie imuroen sen mattoja ja lattijjoo
ja pesin pyykkijä sen puolesta ja hiän
sano, että on hirmu mukavvoo ku
on apulaenen, semmonen nuor apulaenen
joka tykkevvää semmosesta raehnasesta
ja vanahasta immeisestä huolta pittee.
Enska ol tyytyväenen ku sille hommia
tehtiin ja kerran hiän pyyti minnuu
käymään kaupassa sen puolesta.
ja mie kävin kaupassa sen puolesta
ja se anto rahan. se laetto miut kerran
jonku viinapullonki ostammaan mutta mie ku oon
uskovaenen nii mie en viinoo osta. Enkä
ostanna sillonkaan. mie ostin sille Muumilimun
ja sitten tyrkkäsin sen muumilimpparin sille
pöytään ja sanoin että tämä suap luvan kelevata,
mie en viinova ostele siulle. Enkä sen koommin
mittään joutunukkaan sille ostelemmaan
ku hiän ei ennee minnuu pyytännä käymään
sille kaupassa.
T: Vanaha Väenö