Mieheni veljen vaimo ei ole käynyt meillä pariin vuoteen. Minä tai mieheni emme tiedä syytä moiseen, sillä emme ole tietääksemme loukanneet häntä mitenkään. Kuitenkin, kun kutsumme kylään, kutsusta joko kieltäydytään tai mieheni veli tulee yksin jälkikasvun kera. Itse olemme käyneet tästä huolimatta kylässä muutamia kertoja - kutsumattakin - mutta nyt minulla tuntuu tulleen mitta täyteen. Mieheni mielestä olen typerä, ja hänestä kylässä pitäisi käydä siitä huolimatta, että veljen vaimo ei saavu vastavierailulle. Riitelenkö vai annanko periksi?
Vuoroin vierailulle?
Äkäpussi?
91317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan sama tilanne! Veljeni kanssa en tietääkseni ole missään riidoissa, asuu 5 km päässä eikä sitä heppua ole täällä näkynyt, kutsuttu on useinkin, mutta ei kun ei.
Anna olla tuollaisten, keskity oikeisiin ystäviin ja unohda pakkopulla sukulaisvieraat.
Kaikki eivät erityisesti pidä kyläilystä, etenkään jotakuinkin tuntemattomien ihmisten luona. Taidan itsekin olla ns. miehesi veljen vaimo. On vain muita juttuja, ei ole tarkoitus loukata ketään.
Kannattaako tuota nyt miettiä, jos kerran mitään riitaa ei ole? Ihmiset ovat erilaisia.
sinua, jos et saa perhettä (tai ainakaan minua äkäpussia) myöskään vastavierailulle? Minun mielestäni ongelmaa ei ole, jos minunkaan ei ole pakko käydä kylässä. Eli jos veljen vaimon mielestä ei ole tarvetta pitää yhteyttä, niin se sopii minulle. Valitettavasti vaan aviomies on eri mieltä! Ja se hiertää!!!
niin kaukana kaikista sukulaisistani, että hyvä jos kerran kahdessa vuodessa vaivautuvat käymään. Inhoan kaikenlaista "pakko"kyläilyä. Yhteyksiä voidaan pitää muutenkin.
Onneksi mies ja minä ollaan tässä suhteessa samanlaisia. Teidän täytyy varmaan yrittää tehdä tässä asiassa jokin kompromissi. Mutta sitä kälyä ette voi oman mieleiseksenne pakottaa, hän kun on aikuinen ihminen, joka päättä itse vierailuistaan.
ku tatti jossakin ja puhua joutavaa,kukista ja ruuista. Ei kaikilla ole samat kiinnostuksen kohteet.
Mun mielestä hän on kohtelias kun ei tule istumaan nyrpeänä sohvan nurkkaan.
Olen joskus poikennut ohikulkumatkalla jonkun puolitutun luona ja kauhistunut komentoa. Vieraan on ehdottomasti ensin syötävä. No joo, ruokaa vasta ruvetaan valmistamaan. Yritä siinä sitten tappaa aikaasi, kun puoliso ilmoittaa että isäntäväki loukkaantuu verisesti, jos emme jää syömään.
Kun on vihdoin syöty ja yritän valmistella matkan jatkamista, niin "ei tule kysymykseenkään vielä. Kahville on ehdottomasti jäätävä". Ja siinä vaiheessa vasta ruvetaan tiskaamaan äskeisen ruokailun lautasia sun muita. Ja taas isäntäväki loukkaantuu, jos emme jää vielä kahvillekin.
Aikaa on kulunut jo 4-5 tuntia siitä parituntisesta, jonka alunperin arvelin riittävän vierailuun. Vaan eipä mitään: "Nyt on jo niin myöhä, että vieraiden on ehdottomasti jäätävä yöksi."
Tässä vaihessa pinnani on palanut ja olen päättäväisesti lähtenyt, puolison vastustuksesta huolimatta.
Jos isäntäväet eivät satunnaisten vierailujeni aikana olisi niin ylenpalttisen vieraanvaraisia, voisin käydä useammin. Mutta luulisi jo rahaakin menevän tällaiseen kestitsemiseen. Ja sitten muka loukkaannutaan, jos vieras ei viihdy kauemmin tai peräti jää yöksi (tai pariksi lisäpäiväksi).
En ymmärrä tällaista. Kuten en myöskään ymmärrä sitä, että jos vain pistäydyn naapurin ulko-ovella toimittamassa jotakin asiaa, niin heti ruvetaan lataamaan kahvinkeitintä. Ja pois ei pääse ellei ole juonut vähintään kolmea kuppia kahvia.
Ja sitten lopuksi ihmetellään, miksi en käy useammin kylässä. Isäntäväki loukkaantuu siitäkin.
edelliselle: oletko liian kiltti? Itse ainakin ilmoitan tomerasti, etten ole nyt jäämässä, jos en jaksa jäädä juttusille. Samoin lähden kylästä, jos alkaa tuntua siltä, että mieluummin olisin kotona. Kyllä normaaliälyisten, itsenäisten ihmisten täytyy se ymmärtää, ettei ihmisillä ole rajattomasti aikaa.
Itselläni on tilanne, etten halua vierailla siskoni luona yleensä lainkaan. Hän on suuren osan ajastaan humalassa ja loput ajasta krapulassa (näin kärjistetysti ilmaistuna).
Mihinkään yleisiin juhlatilaisuuksiin en hänen luokseen mene, koska minusta tuntuu niin pahalta nähdä mitä hän tekee itselleen. Hänen näkemisensä humalassa tekee minulle fyysisesti huonon olon. Kyse ei nyt ole siitä, että itse en käyttäisi alkoholia. Toisinaan humalaan asti. Mutta siskoni kohdalla on kyse pitkään jatkuneesta alkoholismista.
Joskus päivällä saatan käydä pistäytymässä, mutta jo etukäteen jännitän, onko hän selvin päin ja kykeneekö ajatusten vaihtoon. Hänen ulkomuodostaan (ja valitettavasti myös järjenjuoksustaan) näkee nykyään hyvin selvästi, että viinaa kuluu, joten vaikka hän olisi selväkin, tulee silti huono mieli siitä, mihin kuntoon hän on itsensä saattanut.
Kylmää asennettani selventääkseni: Olen yrittänyt häntä alkoholismin alkuvuosina tukea ja ymmärtää. Mutta jossain tulee raja vastaan. ALkoholismi ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, mutta se vain on aika rankkaa katsoa vierestä, kun rakas ihminen tuhoaa määrätietoisesti oman elämänsä. Alkoholismista seuraa läheisille jatkuvia pettymyksiä, kun viina menee kaiken edelle.
Puolisoni on aina isäntäväen puolella, kun olemme kylässä ("isäntäväki loukkaantuu") tai vieraiden puolella, kun sellaisia on meillä kylässä. Mutta ei koskaan minun puolellani. Hän on lapsuudenkodissaan tottunut "avoimiin oviin", minä taas en.
Kenelle olen liian kiltti? En haluaisi nostaa riitaa siinä tilanteessa isäntäväen/vieraiden kuin puolisonikaan kanssa, mutta jälkeenpäin on tiedossa jäkätystä.
..jokaisella pitäisi olla oikeus olla omassa kodissaan rauhassa. en itse ymmärrä ihmisiä, jotka tulevat ilmoittamatta kylään aivan kuin kotiinsa. mieheni on taas aina kyläillyt sillä tavalla, että ei tarvitse edes soittamalla ilmoittaa mieheni olevan tulossa, ja tietysti sukulaiset odottavat sitä samaa myös meiltä.
tottakai toivon, että vieraani viihtyvät ja tunnelma on mukava, mutta "asumaan" jääminen on raivostuttavaa. ja mieheni vain toteaa "miksi et sanonut heille sitä?" minusta se on epäkohteliasta jäädä norkoilemaan nurkkiin vaikka miten koitan miljoonalla eri tavalla hienotunteisesti ilmoittaa, että nyt olisi aika lähteä..
yleensä vierailijamme sanoo tulevansa kahville, ja jossain vaiheessa ilmoittaa jäävänsä yöksi. sitten huomaan että seuraavana päivänä teen hänelle ruokaa ja istun itse toimistossani yrittäen tehdä töitä.