Lapseni näkee painajaisia!

Voi pieniä. Kamalaa. Ja mikä äidin tuska sinulla kuulla lapsen painajaiskärsimyksistä.

Olen seurannut viestejäsi,enkä oikein jaksa käsittää tilannettanne.

Minusta tuntuu että teille riittäisi hyvin vain osa-aika apu lasten kanssa sairautesi takia. Vaikka ei sillä merkitystä olekaan mikä on mielipiteeni.

Ei tuollaista lasten riistoa kuin teille nyt tehdään.
Ei kai lasten nykyinen sijaishuoltopaikka nyt ole mikään lapsen edun mukainen, noinkin
pienten lasten pitkäaikainen, koti.

minun lapseni kotiutui, hän kärsi vaikeista painajaisista , jotka kaikki koskivat sijoituspaikkaa. Hänellä oli pelkoja muutenkin, ei meinannut uskaltaa liikkua yksin missään, ettei häntä vain tulla hakemaan takaisin hirveään sijoituspaikkaansa.

Alkuajat olivat melkoista lapsen terapiointia vaikeasta sijoituksesta toipumiseen. Painajaiset herättivät öisin, valvottiin, paijattiin, puhuttiin ja lohdutettiin. Ihan kotiutumisen alussa hän oli niin onnellinen kotiin pääsystä, että ei halunnut ikävistä asioista puhuakaan, mutta sitten kun puhumisvaihe alkoi, siitä ei meinannut loppua tullakaan. Toipuminen on vienyt kaiken kaikkiaan vuoden verran ja mistäs minä pystyn sanomaan, mitä kaikkea hänen sisimpäänsä on silti vielä huostaanoton kauhuista jäänyt.

Yritä saada lapsi vakuuttuneeksi, että sinä olet täysin turvassa ja pärjäät kyllä sossujakin vastaan taistellessa (vaikka se ei totta olisikaan sossujen kohdalla), mutta on tärkeää saada lapsi vakuuttuneeksi, ettei hänen tarvitse olle huolissaan siitäkään asiasta.

Voisi ajatella mustana huumorina suomalaisen lastensuojelun tasoa, että lapset näkevät painajaisia sossuista ja sijoituspaikoistaan. Mutta kun tuet kauhukokemuksista toipuvaa lasta, on tilanteesta leikki kaukana.

Lukijoille lohdutukseksi, että ei suinkaan lapsen toipumiseen sijoituksesta aina noin pitkään mene, jos sijoituspaikka on ollut edes suht siedettävä. Eivätkä kaikki lapset oirehdi niin voimakkaasti kuin jo pelkän vanhemmista erottamisen kokeva AS-lapsi.

Kaikille huostaanotto kuitenkin aina järkytys on ja siksi sitä ei tulisikaan käyttää muuta kuin äärimmäisenä toimenpiteenä, millaiseksi se on tarkoitettukin. Suuntaus on aivan älytön, että sitä suositellaan nykyisin lääkkeeksi melkein mihin tahansa ongelmaan.

Meidän tapauksessamme eivät sossut olleet pahimmat riivinraudat laittoman huostaanoton suunnittelussa, vaan lääkärit. Merkillepantavaa olikin, että kotiutumisen jälkeen traumoistaan toipuvan lapsen auttaminen ei kiinnostanut lääkäreitä pätkääkään, kaikki vastaanottoajat kiellettiin siihen yksikköön, josta lapsi oli lähetteen sijoituspaikkaansa saanut.

Näin kelvottomalle huostaanottoäidille jäi todella paljon tekemistä lapsen auttamisessa ja terapioinnissa. Että silleen se suomalainen lastensuojelu lasta vammauttaa...

seuraavana kotivkl vie lapsesi ensiapuun ja kerro tilanne ja pyydä lähete psykkalle ja mieluummin heti jos katsot että lapsesi terveys on vaarassa niin toimi heti jos et saa lähetettä kiireellisenä niin ainakin myöhemmin ja pyydät lähettämään lääkäri ajan sinulle ja ilmoitat ajan sitten sijareille ja sossuille.he eivät voi kieltäytyä hoidon aloittamisesta!pärjäile ja toimi se on lapsesi etu!!!

tarvitaan lapsia huostaanottoihin muuten sossuilta menee ruoka suusta. et silleen.

Rukoile Jumalaa kaikessa hädässä ja kärsimyksessä. Polta paljon kynttilöitä ja lue raamattua. Se auttaa pahimpiin hetkiin. Kerro lapsellesi että hän voi myös rukoilla ja että jokaisella lapsella on oma suojelusenkeli.
Tärkeintä on nyt että sinä äitinä pysyt järjissäsi taistelussa sossuja vastaan.
Suosittelen jotain hengellistä toimintaa elämässäsi. Niistä piireistä saatat löytää myös konkreettisia tukijoukkoja taisteluusi.