Oma lapsi... Ah niin monen unelma! Mutta mikä se oikeastaan on? Miksi sitä halutaan? Miksei adoptiolapsi kelpaa?
Uskon, että syynä tähän neuroosiksi muodostuneeseen oman lapsen hankintaan on ensisijaisesti se, että biologia käskee jatkamaan nimenomaan omia geenejä, ei kenenkään muun. Tämä on nähtävissä monilla eläimillä; urosleijonat mm. voivat jopa tappaa tapaamansa naaraan pennut jatkaakseen tämän kanssa nimenomaan omaa sukuaan. Ihminen luulee olevansa vieraantunut luonnosta, mutta vaistot ohjaavat tätäkin lajia samankaltaisesti.
Mitä ihmiset sitten kuvittelevat jatkavansa jatkamalla omia geenejään? Jos ajatellaan "ihmisen" olevan nimenomaan pelkästään geenejä, lihaa ja verta, niin eikö suvun jatkamisessa silloin olekin mieltä? Puolet omaa ja puolet puolison fysiikkaa jatkavat elämäänsä meidän jälkeenkin, eli lapset ovat siis tavallaan turva niille, jotka uskovat ettei elämä jatku missään muussa muodossa enää kuoleman jälkeen.
Entäs jos me olemmekin kaikki yhtä ja samaa hengellistä energiaa, joka on täällä toteuttamassa elämäntehtäväänsä kehittymällä ja oppimalla? Jos olemmekin ennen kaikkea henkinen sielu, ja fyysinen ruumiimme on täällä vain lainassa, välineenä tuota oppimista varten?
Tässä tapauksessa en näkisi mitään syytä miksi minun itseni pitäisi välttämättä hankkia nimenomaan omia lapsia. En ensinnäkään tosiaankaan koe olevani äitini ja isäni kanssa yhtä, eli en koe että kun he ovat kuolleet, onneksi sentään minä jatkan "sukua". Olen aivan oma yksilöni, vaikka olenkin perinyt heiltä geenini (enkä pelkästään vaan heiltä vaan myös lukemattomilta muilta heidän sukulaisiltaan!). Geenit minussa ilmenevät vain siinä miltä näytän ja joissain ominaisuuksissani kenties.
Ai niin, mutta nythän unohdan sen perimmäisen totuuden mikä nyky (länsimaiselle) kulttuurille on niin ominaista: vain se mitä on päälle päin _nähtävissä_ on olennaista! Jos olen syntynyt "rumaksi" eli lyhyeksi, lihavaksi, tms. _ulkoapäin_ niin voi voi, ei ole mitään mahdollisuutta saada elämästä mitään irti koska vain _ulkonäkö_ on mikä merkitsee! Eikö niin?
Kunpa hyvät ihmiset tajuaisitte että koko maailma on harhaa! KAIKKI mitä te näette johtuu ainoastaan teidän omien aivojenne tulkinnasta! KAIKKI on energiaa, ja mikäli atomit pilkotaan tarpeeksi pitkälle puoliksi, ei ole MITÄÄN! Tämä on todistettu asia. Me olemme energiaa ja kaikki mikä meistä näkyy ulospäin on vain eri taajuuksilla säteilevää energiaa ja _tulkintakysymys_.
Mitenkä tässä valossa, tuntuuko _omien_ lasten saaminen vielä niin mahdottoman tärkeältä? Maailmassa on lukemattomia sieluparkoja, adoptiota odottavia hylättyjä lapsia jotka odottavat rakkautta -mutta ei, kun pitää saada niitä _"OMIA"_!
Uskon, että syynä tähän neuroosiksi muodostuneeseen oman lapsen hankintaan on ensisijaisesti se, että biologia käskee jatkamaan nimenomaan omia geenejä, ei kenenkään muun. Tämä on nähtävissä monilla eläimillä; urosleijonat mm. voivat jopa tappaa tapaamansa naaraan pennut jatkaakseen tämän kanssa nimenomaan omaa sukuaan. Ihminen luulee olevansa vieraantunut luonnosta, mutta vaistot ohjaavat tätäkin lajia samankaltaisesti.
Mitä ihmiset sitten kuvittelevat jatkavansa jatkamalla omia geenejään? Jos ajatellaan "ihmisen" olevan nimenomaan pelkästään geenejä, lihaa ja verta, niin eikö suvun jatkamisessa silloin olekin mieltä? Puolet omaa ja puolet puolison fysiikkaa jatkavat elämäänsä meidän jälkeenkin, eli lapset ovat siis tavallaan turva niille, jotka uskovat ettei elämä jatku missään muussa muodossa enää kuoleman jälkeen.
Entäs jos me olemmekin kaikki yhtä ja samaa hengellistä energiaa, joka on täällä toteuttamassa elämäntehtäväänsä kehittymällä ja oppimalla? Jos olemmekin ennen kaikkea henkinen sielu, ja fyysinen ruumiimme on täällä vain lainassa, välineenä tuota oppimista varten?
Tässä tapauksessa en näkisi mitään syytä miksi minun itseni pitäisi välttämättä hankkia nimenomaan omia lapsia. En ensinnäkään tosiaankaan koe olevani äitini ja isäni kanssa yhtä, eli en koe että kun he ovat kuolleet, onneksi sentään minä jatkan "sukua". Olen aivan oma yksilöni, vaikka olenkin perinyt heiltä geenini (enkä pelkästään vaan heiltä vaan myös lukemattomilta muilta heidän sukulaisiltaan!). Geenit minussa ilmenevät vain siinä miltä näytän ja joissain ominaisuuksissani kenties.
Ai niin, mutta nythän unohdan sen perimmäisen totuuden mikä nyky (länsimaiselle) kulttuurille on niin ominaista: vain se mitä on päälle päin _nähtävissä_ on olennaista! Jos olen syntynyt "rumaksi" eli lyhyeksi, lihavaksi, tms. _ulkoapäin_ niin voi voi, ei ole mitään mahdollisuutta saada elämästä mitään irti koska vain _ulkonäkö_ on mikä merkitsee! Eikö niin?
Kunpa hyvät ihmiset tajuaisitte että koko maailma on harhaa! KAIKKI mitä te näette johtuu ainoastaan teidän omien aivojenne tulkinnasta! KAIKKI on energiaa, ja mikäli atomit pilkotaan tarpeeksi pitkälle puoliksi, ei ole MITÄÄN! Tämä on todistettu asia. Me olemme energiaa ja kaikki mikä meistä näkyy ulospäin on vain eri taajuuksilla säteilevää energiaa ja _tulkintakysymys_.
Mitenkä tässä valossa, tuntuuko _omien_ lasten saaminen vielä niin mahdottoman tärkeältä? Maailmassa on lukemattomia sieluparkoja, adoptiota odottavia hylättyjä lapsia jotka odottavat rakkautta -mutta ei, kun pitää saada niitä _"OMIA"_!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen paljon miettinyt tätä asiaa, henkisen tien kulkija kun olen. Toisaalta epäilyttää ollenkaan ryhtyä lapsentekoon, sillä maailmassa on niin paljon sekä lapsia että aikuisia, jotka tarvitsevat rakkautta ja tukea. Kun on omia lapsia ei yksinkertaisesti riitä energiaa ja aikaa perheen ulkopuolisten ihmisten auttamiseen ja tukemiseen.
Toisaalta jos lapsia haluaa, siis haluaa tarjota lapselle rakastavan kodin, josta ponnistaa maailmaan, niin adoptio tuntuisi kaikkein järkevimmältä, sillä miksi synnyttää lisää lapsia maailmaan, joka pursuaa kodittomia lapsia jo nyt. Mutta Suomesta on vaikea adoptoida ja ulkomailta adoptoiminen kestää kauan ja maksaa, joten vain murto-osalla on mahdollisuus adoptioon. Synnyttäminen on näin ollen nopeampaa ja "helpompaa", silloin kun kaikki sujuu suht normaalisti.
Niin, sitähän me olemme valoa ja energiaa ja solumme uusiutuvat niin nopeasti ettei siitä vastasyntyneestä ole seitsemän vuoden jälkeen enää lähes mitään entistä jäljellä. Siis miksi takertua perimään, geeneihin, näkyvään, materiaan, suvun jatkumiseen?
useammat ihmiset pitäisivät adoptiota "normaalina" niin asiat hoidettaisiin aivan eri hengessä.Ja sujuvammin.
Nykyisin se tuntuu olevan vihonviimeinen vaihtoehto tai ei edes vaihtoehto.
Oletetaan,että pariskunta on yrittänyt omaa lasta kaikin keinoin ja kauan ja kaikki on dokumentoitu ja ollut lekurien valvonnan alla.
Mahtaneeko edes olla mahdollisuuksia adoptioon jos on lapseton eikä ole käyttänyt tuhansia euroja (omia ja yhteiskunnan) "oman" saamiseen ensin.
Adoptio on aivan mahdollista myös henkilöille (aviopareille tai yksinäisille), joilla ei ole lapsettomuusongelmaa tai lapsettomuushoitoja takanaan. Adoptoida voi siis ensijaisesti jos ei halua biologisia tai myös silloin, kun perheessä/henkilöllä on jo biologisia lapsia. Kansainväliseen adoptioon saa myös nykyään adoptioavustusta. Aina kansainväinen adoptio ei ole edes kovin kallista eikä vie kamalasti aikaa. Nyt on jonoa eteläisessä Suomessa adoptioneuvontaa (isot kaupungit ja Pela) eli jos adoptio kiinnostaa, kannattaa toimia pikaisesti, jotta prosessi lähtisi liikkeelle. Kotisivuilta www.interpedia.fi ja www.pela.fi löytyy perustietoja adoptiosta.