Nii, mulla on sellanen ongelma. Tai oikeestaan mulla ja mun kaverilla. Hänen perheessä on tapana että vieraalle tarjotaan jotain ja annetaan ruokaa jos hänellä on nälkä. Meillä taas äiti on sanonut periaatteekseen että jokainen syököön kotonaan. Kun tämä kaverini tulee kylään, joka oi suht usein, hän olettaa saavansa ruokaa ja pyytääkin sitä melkein aina. Minä ahdistun tästä ja sanon ettei meillä ole oikein mitään ruokaa. Kyllähän mä monosti jotain annan mutta se tuntuu jotenkin ahdistavalta ja kaveri loukkaantuu kun joutuu pyytämään ja vaatimaan sitä ruokaa. Me ollaan kyllä juteltu asiasta muttei se tunnu parantuvan. Mitä tässä pitäisi tehdä? Asia häiritsee ja loukkaa meitä molempia. Kiitos vinkeistä ja mielipiteistä!
ongelma!
tyttö.
81013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No onpa sulla epäkohtelias äiti! Sanopa ensin sille sun äidilles, että kyllä vaan muiden perheissä tarjotaan ihan vierailleki ruokaa. Eihän meille enää kukaan halua tulla, kun joutuu kärsimään nälässä! Ja aina kavereiden luona niiden vanhemmat kysyy, haluunko mäki syödä, mutta meillä ei anneta vaikka vaadittaisiinki!
Jos puhe ei äitiis tehoa, niin kerro ihan suoraan sun kaverilles, et miksi teillä ei tarjota vieraille ruokaa, eli sun äitis takia. Kannattaa kertoa, sillä muute ystäväsi kyllä ihmettelee, miksei teillä saa syödäkseen koskaan. Kyllä mäki tunnen yhen mun lapsuudenystäväni perheen, jossa ei myöskään ikinä tarjottu kavereille ruokaa. Kun lapsia kututtiin syömään, niin kaverit vaan jätettiin huoneeseen, eikä kysytty, haluakko sieki syödä tai kututtu pöytään. Siinä sitä sitten luuli, että mulla on tosi inhottava kaveri, vaikka vika oli oikeesti sen vanhemmissa.. Kyllä sun ystävä ymmärtää, jos vain kerrot! :)
Joooo-o meidänkin äiti on vähän samanlainen. Tai oikeastaan se menee niin, että äiti ei tykkää, että minä syön vieraissa. Mutta ei meillä kyllä ruokaa kavereille tuputeta, ellei ole jokin erikoistapaus, esim. kaveri yötä meillä, tms. Musta se on jotenkin ihan luonnollista, eikä kaverinikaan tietääkseni pahemmin ihmettele. Eri perheissä on eri sääntöjä, eikä siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä.
Me nyt vaan ei olla mitään rikkaita ja en mä usko, että kaverit mitään nakkisoppaa haluaisikaan. Mutta herkut on sitten eri asia, niitä heruu kyllä kavereillekin.
Mä en lähtis syyttämään ihan heti äitiäsi. Ainakin omassa tapauksessani mä kyllä ymmärrän äitiäni. Pikemminkin minua ihmetyttää kaverisi käytös.. Hän ei ilmeisestikään ole sisäistänyt sitä minkä jo mainitsinkin, että eri perheissä on erilaiset säännöt & tavat hoitaa asiat. Hänen perheessään on eri tapa kuin teillä, eikä siinä sitten pitäisi enää olla mitään ihmettelemistä. Musta se on ainakin ihan luonnollista, että kaveri käy kotona syömässä tai oottaa mua jos mä käyn.. Vai olenko outo?
Sitten tosin herää kysymys, kuinka oikeudenmukaista se on, että sinä nautit heidän vieraanvaraisuuttaan, mutta oman perheesi tavan mukaan kaverisi ei saa teiltä mitään.. Niin, sehän ei oikein passaa. Siispä sinun asemassasi tekisin niin, että kun huomaat kaverisi ruoka-ajan lähestyvän, niin sanot vain, että "joo-o, mäkin tässä taidan kävästä kotona syömässä.." tai muuta vastaavaa. Jos kaveri vielä senkin jälkeen tuputtaa ruokaa, niin tuskinpa hänellä sitä epäoikeudenmukaisuutta on mitään vastaan..
no jo on outoo. :OO toi on ihan ymmärrettävää, jos oikeesti elää niin pussista suuhun -periaatteella, ettei ole rahaa ruokkia oman perheensä lisäksi joskus lapsien kavereita, mutta jos raha-asiat on ok, niin en näe tohon kyllä enää mitään järkevää syytä.
huh, oon kyllä onnellinen, että mun äiti oikein tuputtaa ruokaa mun kavereille ja maksaa, jos mennään esim. pizzalle. ja mun yhen kaverinkin äiti on koko aika maksamassa, jos mennään jonnekin syömään ja sen takia meillä on aina kauheet showt menossa, että kuka maksaa tai tarjoo ruoan, kun kaikki on valmiina lompsat ojossa, että miinä tarjoon! :DD
tällaisena suurena kulinaristina en voi tajuta tota pihistelyä ruoassa. :)
eihän se kivalle kuulosta tollanen meno, mutta siihenkin varmasti on omat syynsä: äitisi on ehkä "nuuka" eikä halua tarjota kenellekään mitään ruokaa tms tai ehkä äitiäsi on myös opetettu aina samalla tavalla ettei tarjota mitään vieraille. tistysti sinusta se on ikävää kun kaverilasi taas toinen tapa (kuten meilläkin tapana) että tarjotaan vieraille ruoka ja kahvit tms sillon kun mat porukakin syö. tapoja on monenlaisia, mutta ikävyyksiltä välttyy kun ei veraile ruoka-aikina toisten luona tai poistuu kun toiset alkavat ruokalilemaan. toinen hyvä taa voisi olla, se etti mennä syömään kummankaan luona vaikka kutsuttaisiinkin, perusteluna voisitte sanoa kauniisti ettei teillä tarjota vieraille ruokaa joten en halua sitä terjootavan muuallakaan. on aika tyhmää sanoa ettei meillä ole mitään ruokaa tms..siitä saa käsityksen että ollaan niin köyhiä ettei sen vuoksi tarjota mitään. parempi siis sanoa että meillä tälläinen tapa ettei yleensä tarjota vieraalle ruokaa.
voiH. ihan kun muka PITÄIS aina tarjota ruokaa kun käy kaverin luona. jos on nälkä niin syö kotonas, tai lähde kotiin syömään.
miksi kaverin perheen PITÄISI tarjota sinullekin ruokaa?
jotkut voivat haluta syödä ruoan PERHEEN KESKEN, eikä niin että pöydässä häärää kaikki lapsien kaverit. hei HALOO.
meillä ainakin on aina kaverit odottanu mun huoneessa kun olen syömässä, samoin itse olen odottanut jos toinen on mennyt syömään. miksi pitäisi itse tunkeutua toisen perheen ruokapöytään?
mieti nyt vähän mitä oikeen kysyit. onhan se kiva, jos toisten luona ruokaa saa, mutta miksi sitä pitäisi vaatia?
ja voithan SINÄ puhua KAVERILLES miten asiat on, miksi sun äitiäs pitäismennä muuttamaan. jos ei haluu ruokaa toisille jaksaa, niin ei sitten jakaa. äitishän ne teidän ruoat kustantaa.
onneks mulla ei oo noin itsekkäitä kavereita eikä kavereilla noin itsekkäitä vanhempia.
meillä on kavereiden kanssa avoimet välit ja ne kuuluu melkein osaksi meidän perhettä. senku ovat meillä kuin kotonaan. vähän törkeetä jättää jonnekin huoneeseen kaveri nysvää ku toiset syö.
toi sun tekstis kuulostaa ihan siltä, että jokainen huolehtii vaan omista tarpeistaan ja siitä, että saa tarpeeks ruokaa ja muuta välttämätöntä. meillä huolehditaan kaikista lähimmäisistä eikä vain ajatella omaa etua. tervetuloa ruokapöytään
onhan se ihan hyvä, jos toisten luona voi syödä. mutta mitä siitä valittamaan, jos EI sitä ruokaa siellä saa?
ei kaikki tykkää siitä että jotkut toiset kakarat tunkee ruokapöytään, ruokailuhan voi olla myös perheen yhteinen ja oma hetki.
eli ihan turhaa haloota jos ei ruokaa toisten luona saisikaan. miksei ole syönyt kotona (varsinkin jos tietää että tulee nälkä!)?
eri asia on joku pieni välipala.
kun kaverilla sattuu olemaan ruoka, voi toinen ihan hyvin odottaa (voi vaikka tehdä jotakin yksinään sillä välin) kaverin huoneessa tai ulkona tms.
Meillä ruokittiin aina kaverit (ja vähän enemmänkin), mutta harvemmin sain itse kavereilla ruokaa. Tuloerosta johtui ja siitä, että muut vanhemmat katsoivat minua pitkin nokkaansa (siis minä olin se "rikas pentu", kun meillä ihan ruokaakin sai), eivät tykänneet yhtään. Nyt tulevana vanhempana ajattelisin näin, että kenenkään talous ei voi kaatua satunnaiseen vieraanvaraisuuteen- ei aina tarvitse tarjota ruokaa, vieraalle voi viedä välipalaa tms. Olen kyllä tavannut ihmisiä joiden verenpaine nousee jo siitä että kerran vuodessa lapsen kaveri olisi tulossa yökylään ja voisin kuvitella, ettei ole kivaa viettää iltaansa tuiman katseen alla.
Perimmillään tuossa aloittajan tapauksessa taitaa olla kyse oikeudenmukaisuudesta; vuoroin vieraissa. Tietääköhän äiti sitä, että aloittaja syö usein kaverillaan? Jos ei tiedä, hän tuskin ymmärtää kaverin ruoan "kärttämistä" (joka on muuten pahatapaista, mutta hieman ymmärrettävää, jos aloittaja ruokailee usein heillä).