Moi. Taas kerran tämä iän ikuinen kysymys: kannaattaako allergisen ottaa koiraa?
Itse en ole allerginen ,mutta kaipailisin tietoa aisiasta, koska tuttavamme ovat ottamassa koiraa ja perheessä on 1 allerginen.
vaikuttaako koira rotu asiaan? yleensä villakoiria,vehniksiä ja bichoneita "mainostetaan" "allergia-ystävällisiksi" roduiksi...Kaipailisin kokemuksia esim.Jos on allergiaa ja koira niin miten on tullut toimeen? Onko allergia pahentunut niin ,että olette joutunut luopumaan koirasta? Mielipiteet myös tervetulleita.
ps.allergiathan ovat yksilöllisiä.
Itse en ole allerginen ,mutta kaipailisin tietoa aisiasta, koska tuttavamme ovat ottamassa koiraa ja perheessä on 1 allerginen.
vaikuttaako koira rotu asiaan? yleensä villakoiria,vehniksiä ja bichoneita "mainostetaan" "allergia-ystävällisiksi" roduiksi...Kaipailisin kokemuksia esim.Jos on allergiaa ja koira niin miten on tullut toimeen? Onko allergia pahentunut niin ,että olette joutunut luopumaan koirasta? Mielipiteet myös tervetulleita.
ps.allergiathan ovat yksilöllisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnen _yhden_ pahasti kaikille muille karvaisille eläimille, myös koirille, allergisen, jonka perheessä on kääpiövillakoira, joka ei aiheuta mitään oireita.
Tiedän myös allergikon, joka taudistaan huolimatta piti koiria, ja kuoli lopulta astmakohtaukseen.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että koira-allergia puhkeaa keskimäärin kaksi (2) vuotta altistuksen alkamisesta. Eli, vaikka löytyisi rotu, joka ei aiheuta heti oireita, tilanne voi muuttua myöhemmin.
Olen omistanut kaksi koiraa 4 vuotta; lapsena olin allerginen mm. hevosille ja kissoille, mutta nuo allergiat menivät murrosiässä ohi.
Ihan äskettäin jouduin lääkäriin jatkuvien poskiontelontulehdusten takia. Syy: alkava koira-allergia. Nyt syön antihistamiinia päivittäin, ja toivon, ettei allergia tästä pahene (nyt on 'vaan' heinänuhatyyppisiä oireita, mutta jos menee hengitysteihin, joudun luopumaan koiristani!)
Koira pitää mielestäni ottaa periaatteella, että siitä pitää huolen koko sen elinajan: jos etukäteen tietää mahdollisen riskin olemassaolosta, ei missään nimessä kannata ottaa koiraa. Viaton luontokappale vaan joutisi kärsimään ihmisen itsekkyyden edessä!
Tässäpä minun kokemukseni.
Pahat eläin-, ja siitelyallergiat ovat vaivanneet minua vauvast alkaen. 5-vuotiaana puhkesi astma, mikä tosin oli odotettavaa, koska niin mummoni, äitini kuin veljenikin ovat astmaatikkoja.
18-vuotiaana koirakuume iski minuun pahasti ja koska muutin kotoa pois, menin myös allergiatesteihin siinä toivossa, että tilanteeni olisi lapsuusvuosista jotenkin parantunut. No, ei ollut. Lääkärit teilasivat koirahaaveeni siltä seisomalta.
Jääräpäisenä en luovuttanut, vaan vuoden verran etsin tietoa sopivammasta rodusta, pentueista jne. Lopulta päädyin kiinanharjakoiraan (nakuun versioon). Kävin katsomassa erästä pentuetta ja oireita ei tullut. Sain koirakuumeelleni lisää intoa. Lopulta tein ratkaisun (jota kaikki vastustivat perhettäni ja lääkäreitäni myöten) ja hankin kiiniksen pennun. Tein kasvattajan kanssa sopimuksen, että saan palauttaa pennun mikäli jotain odottamatonta (tai ehkä tässä tapauksessa odotettavaa) sattuisi allergioideni kanssa.
Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin. Loistavasti. En ole oireillut koiralleni ollenkaan, hän jopa nukkuukin vieressäni (samalla tyynyllä). Koskaan en ole mitään oireita koirastani saanut. Mitään erityistoimenpiteitä en ole kodissani tehnyt, ilmanpuhdistaja meillä kuitenkin on.
Pelkäsin hiukan siitepölyaikoja, koska olisin saattanut herkistyä koiralleni kun kehossa muutenkin jylläävät allergiaoireet esim. koivulle, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.
Nyttemmin lääkärini ovat myöntäneet, etten ole suinkaan ainoa tällainen tapaus. Muutkaan astmaattiset perheenjäseneni eivät ole saaneet koirastani oireita, joten perhepiirissä on monta hoitopaikkaa, jossa koiraani aina innolla odotetaan :) (ja tulevaa pentuetta).
Näin kävi minulla, mutta kaikki on toki yksilöllistä. Minä en halunnut heittää pyyhettä kehään ja olin asiassa ehkä liiankin jääräpäinen. En ole kuitenkaan katunut päivääkään, koska koirasta unelmoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Ja siltikään unelmani eivät vastanneet sitä todellista ihanuutta, kun kotiin tullessani hännänheiluttaja juoksee eteisessä vastaan...
Kuinka kauan sinulla on ollut koira?
Itse luulin myös välttäneeni tuon koiralle allergisoitumisen-- onhan mulla sentään kaksi koiraa (boksuja) ja ovat vieläpä olleet luonani NELJÄ VUOTTA. Allergialääkärikin ihmetteli, kuinka allergiani puhkesi näin pitkällä viiveellä... Tasan ei käy onnen lahjat; toivottavasti saan edes pitää nämä karvakuonolaiset itelläni niiden eliniän loppuun asti! (Toinen koirani on jo kerran vaihtanut perhettä, ja niin leimautunut minuun, ettei se enää millään sopeutuisi kolmanteen perheeseen-- ja toki tämä toinenkin tuhisko kaipaisi varmasti koirakaveria, vaikkakin ehkä uuden perheen kelpuuttaisikin...:´(