Miksi rippijuhliin kutsutaan, kun se nuorelle itselleen tuntuu olevan vain keino rahastaa vanhempien tuttuja. Mitään todellista syvempää merkitystä konfirmaatiolla ei tunnu useimmille olevan. Sama rahastusmentaliteetti pätee yo-juhliinkin. Vanhemmat voisivat edes harkita kutsussa toivetta lahjarahan antamisesta hyväntekeväisyyteen, joulunahan oli hitti ostaa kana tai vuohi kehitysmaihin.
rippijuhlat
tätönen
81710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tai ainahan sä voit laittaa ne lahjarahat hyväntekeväisyyteen. Olisinpa näkemässä lahjan saajan ilmeen kun sanot sille että "ostin sulle mosambikilaisen kanan." Kaipa se mutuperhe sentään lähettää kuvia siitä, että näkee miten se voi.
Itse suosittelen tätä sivustoa. Tarjolla on monen moista "lahjaa" kanasta lehmään.
http://www.rootswithoutend.org/emporium/sacrifice.html
useimmiten käy myös niin, ettei "sankaria" itseään paljon edes juhlissa näy tai hän kavereineen vetäytyy huoneeseensa.
Meidän suvussa nuorille on opetettu, että "sankari", oli hän minkäikäinen tahansa, seurustelee vieraiden kanssa.
Kyllä näin on: juhlittava ihminen (nuori tai vanha) seurustelee tasapuolisesti kaikkien vieraitten kanssa. Jokaiselle sopii sanoa jotakin kohteliasta ja mukavaa, vaikka sitten että kiva kun pääsitte tulemaan. Nuorilta puuttuu valitettavan usein tänä päivänä alkeellisimmatkin käytöstavat tässä suhteessa. Ja kun vanhemmat eivät mitään odota, niin eivät myöskään mitään saa.
Sitten vielä muistuttaisin tällaisesta asiasta: muistattehan ylioppilaat ja rippilapset KIITTÄÄ saamistanne lahjoista? Olen itse kummi ja minua on suoraan sanoen aina ärsyttänyt se, kun minkäänlaista kiitosta ei KOSKAAN ole joulu- syntymäpäivä yms-lahjoista saanut. Ei soittoa, ei korttia, ei tekstiviestiä. Ei edes ilmoitusta, että paketti on tullut perille. Tällainen on todella tylyä ja huonoa käytöstä.
...jos nuori esimerkiksi ilmoittaa, ettei halua koko rippijuhlia? Siinä on varmasti mummit ja vaarit sydänkohtauksen partaalla. Minä en ainakaan aikanaan itse ollut mitenkään se innokkain konfirmaatioon menijä, juhlan järjestäjä tai lahjojen vaatija, vaan ne olivat ne sukulaiset, jotka itse sitä epäsuorasti vaativat.
Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni, mitä lahjaksi antaa. Jos sinä haluat antaa lahjaksi vuohen, niin mikäs siinä. Se on sinun valintasi ja muut tekevät omansa. Kumpikaan ei ole minusta yhtään huonompi. Ja jos rahan menoa ajattelee, niin ihan yhtä paljon se kustantaa lahjan antajalle, jos ostaa vuohen tai jos antaa sen 20 € käteisenä esim. yo-juhlijalle ajokortin hankintaa varten.
Rahastustuntuman saa kyllä itse luotua itselleen, mikäli siihen antautuu. Kesällä kahdet rippijuhlat, yhdet häät ja kolmet yo-juhlat, kaikille vähintään se 100 € niin johan tulee hintaa. Monella tuntuu olevan sellainen harhakäsitys, että on pakko antaa suuri (raha/tavara)lahja, ennenkuin se on riittävä. Mistä tällainen on kotoisin?!
Itse olen aina silmät pyöreänä esim. pikkulasten synttäreillä. Lajoina on mitä kalliimpia leluja ym ym mitä lapset ovat vaatineet. Kyllä minä itsekin halusin pienen pienenä tyttönä oikean ponin, mutta en sitä saanut eikä traumoja jäänyt. Eiköhän se ole ihan vanhempien/sukulaiten oma moka jos rahaa laitetaan menemään tukuttain lahjoihin. Vähän järkeä peliin! Kuka tässä nyt loppupeleissä määrää, aikuiset vai lapset?
Ja juhliinkutsumisista vielä... Omiin ylioppilasjuhliini kutsuttuun pari vuotta sitten noin 15-20 henkilöä eli vain oma lähin suku paras ystävä. Loppujen lopuksi porukkaa tuli reilut 80 henkilöä. Osa oli sellaisia, joita en edes tuntenut (tai tunnistin nimen kortista, mutta en kasvoja eli olivat vanhempien tuttuja/kaukaisia sukulaisia, joita en ole vuosikausiin nähnyt). Itse voisinkin kysyä, että miksi ihmiset tuppaantuvat varsinkin ylioppilasjuhliin, jos heitä ei ole kutsuttu esim. yleisellä kutsulla lehdessä?! Omat vanhempanikin olivat ihmeissään suurimmasta osasta vieraista.
Itsellä aikoinaan oli TÄYSIN ainoa syy mennä rippikouluun rippijuhlissa saatavat rahalahjat. Jos niitä ei olisi ollut, ei olisi tullut mieleenkään mennä.
Kirkosta erosin välittömästi 18-vuotiaana, kun homma onnistui ilman vanhempien vaivaamista.
Hei kuule, mikään PAKKO ei ole antaa rahalahjaa! Täytyy sanoa, että itse miettisin kahteen kertaan ennen kuin antaisin 15-vuotiaalle rippilapselle 50 euroa käteen jonkun kunnon lahjan sijasta. Nuori voi itse kuvitella, että raha on "kuulia" ja sitten voi pussikaljoitella paremmin.. mutta itse asiassa moni alkaa myöhemmin antaa arvoa niille lahjoille, joista jää pysyvä muisto.
Anna lahjakortti kirjakauppaan, käytös- tai tapatietokirja (yleensä ovat aika suosittuja lahjoja omaa elämää aloitteleville nuorille), tai kaunis koru. Kalevalakorut esimerkiksi ovat sellaisia, että niissä viihtyy niin 18-kesäinen kuin 8-kymppinenkin.
Rahalahja on minun mielestäni yliarvostettua. Kertoo kai ajastamme jotakin sekin.
Oikeesti, tekstari riittää.