Sielunsa hukuttaneet

osa 1

Silja oli jo herännyt, mutta ei viitsinyt vielä nousta ylös. Hän makoili sängyllään silmät suljettuina ja mietti, kuinka onnellinen hän oikeastaan oli. Siljalla oli kaikkea, mitä nainen tarvitsee: haasteellinen työ, rakastava aviomies ja taloudelliset edellytykset yltäkylläiseen elämään. Vaellusvuodet olivat onnellisesti takana päin ja edessä lasten hankkiminen ja perheen perustaminen.
Silja avasi silmänsä ja antoi katseensa vaellella ympäristössä. Ympärillä levittäytyi risteilyaluksen hienoin luksushytti. Tero oli yllättäen vienyt Siljan romanttiselle laivaristeilylle rentoutumaan ja nauttimaan. Ajatus oli ollut loistava. Pariskunnalla oli ollut viime aikoina aivan liian vähän aikaa toisilleen. Silja oli päättänyt, että tästä lähtien hän panostaisi enemmän suhteen vaalimiseen ja järjestäisi työnsä niin, että siihen olisi myös mahdollisuus.
Tero oli parasta, mitä Siljalle oli koskaan tapahtunut. Hän oli kaikkea, mitä Silja mieheltä toivoi: menestyvä, älykäs, urheilullinen ja komea. Lisäksi hän osasi pitää naisestaan huolta. Välillä Siljasta tuntui, että mies lellii hänet piloille.
He olivat tavanneet vuosi sitten jossain kuivassa seminaarissa. Seminaarin aihe oli jo ajat sitten unohtunut, ensitapaaminen ei. Se, jos mikä oli ollut molemmin puolin rakkautta ensisilmäyksellä. Suhde oli lähtenyt käyntiin intohimoisissa merkeissä ja edennyt nopeasti vakavalle pohjalle. Parin kuukauden seurustelun jälkeen he olivat jo muuttaneet asumaan saman katon alle. Suhde oli pysynyt tuoreena näihin päiviin saakka. Silja oli sanonut ystävilleenkin suhteen olevan yhtä alkuhuumaa.
Teron ajatteleminen sai Siljan ikävöimään tätä, vaikka mies oli ilmeisesti mennyt vain käymään wc:ssä. Silja huhuili Teroa, mutta tämä ei vastannut. Silja tunsi ikävän vihlaisun sydänalassaan, eikä tiennyt itsekään mistä se johtui. Hän nousi vuoteesta ja meni kylpyhuoneeseen. Tyhjä. Tero oli siis lähtenyt jonnekin. Silja hätääntyi, vaikka ymmärsi itsekin, ettei Tero kauas ollut mennyt. Miehen puhelin oli hytin pöydällä ja takkikin roikkui naulakossa.
Puoli tuntia turhaan odotettuaan, Silja soitti laivan infopisteeseen ja pyysi kuuluttamaan miestään. Hän alkoi olla jo todella huolissaan. Aika kului, mutta Tero ei palannut hyttiin.
Etsittyään miestään yli tunnin ajan laivahenkilökunnan avustuksella, Silja tajusi järkyttävän tosiasian: Tero oli kadonnut.