Miten tulkitaan ilmaisu ”jollakin on oikeus” johonkin.
Otan esimerkin: 18-vuotiaalla on oikeus äänestää. Mitä se tarkoittaa? – No: 18-vuotias saa äänestää, totta kai. – Mutta 18-vuotiaan ei ole pakko äänestää. Eli sanalla ”oikeus” on mielestäni tässä kaksi merkitystä: 1) oikeus siinä mielessä että saa äänestää tai
2) saa olla äänestämättä. Useimmiten hyväksytään ilmaisun ensimmäinen vaihtoehto, mutta ei huomata toista, vapaaehtoisuuteen perustuvaa puolta. – Keneltä saisi ”oikean”, virallisesti hyväksytyn määritelmän ilmaisuun, miten ”olla oikeus” (jollakin on oikeus johonkin) tulkataan? Onko olemassa jokin virallinen kielitoimisto tai henkilö tai lakimies, jota voisi pyytää antamaan vastauksen tähän kysymykseen? Tai voiko joku palstan lukijoista vastata tähän kysymykseen? Miten tulkitaan sama ilmaus juridisesti? Onko jokin ero juridisen ja tavallisen suomalaisen sanakirjan esittämän tulkinnan kohdalla? Jos on, niin kumpi on oikeassa?
Otan esimerkin: 18-vuotiaalla on oikeus äänestää. Mitä se tarkoittaa? – No: 18-vuotias saa äänestää, totta kai. – Mutta 18-vuotiaan ei ole pakko äänestää. Eli sanalla ”oikeus” on mielestäni tässä kaksi merkitystä: 1) oikeus siinä mielessä että saa äänestää tai
2) saa olla äänestämättä. Useimmiten hyväksytään ilmaisun ensimmäinen vaihtoehto, mutta ei huomata toista, vapaaehtoisuuteen perustuvaa puolta. – Keneltä saisi ”oikean”, virallisesti hyväksytyn määritelmän ilmaisuun, miten ”olla oikeus” (jollakin on oikeus johonkin) tulkataan? Onko olemassa jokin virallinen kielitoimisto tai henkilö tai lakimies, jota voisi pyytää antamaan vastauksen tähän kysymykseen? Tai voiko joku palstan lukijoista vastata tähän kysymykseen? Miten tulkitaan sama ilmaus juridisesti? Onko jokin ero juridisen ja tavallisen suomalaisen sanakirjan esittämän tulkinnan kohdalla? Jos on, niin kumpi on oikeassa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri niin, kaikki inisijät aina tietävät "oikeutensa" ja niitä kovasti peräävätkin joka tilanteessa. Mutta kun suomalaisella on myös VELVOLLISUUKSIA, niistähän ei inisijät koskaan tiedä mitään.
Esititpä todella mielenkiintoisen kysymyksen.
Minua on pitkään askarruttanut "lapsen oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa". Tuo oikeushan on itse asiassa pakko. Jos lapsi ei halua tavata etävanhempaansa niin lähivanhemmalle seuraa uhkasakko. Siis mistä "oikeudeta" tässä on kysymys?
Jos joskus löydät ns. virallisen vastauksen kysymykseesi, ninn viitsitkö laittaa sen tänne palstalle.
Hyvä Tulkintaa, riippuu asiayhteydestä (ja kielen ominaisuuksista) mitä tietty käsite tarkoittaa.
Sittenkin voi olla niin, että määrätty oikeus ilmenee vain likimääräisesti esim. lain sanamuodon perusteella; sillä on ehkä helposti havaittava ydinsisältö, mutta reuna-alueet ovat hämärämpiä, ja eri oikeuksien joutuessa ristiriitaan keskenään niitä joudutaan punnitsemaan vastakkain.
Terveisin
Ralf Grahn
Otetaan esimerkiksi seuraava keksitty laki, jossa käytetään sanaa "olla oikeus": "Työntekijällä on oikeus kolmen ja puolen kuukauden irtisanomisaikaan". (Laissa ei siis käytetä tätä sanaa eikä aikaa, mutta tutkistelkaamme, jos käytettäisiin).
Miten "olla oikeus" tulkattaisiin tässä esimerkkitapauksessa?
1. tulkkaus on tietysti että, työntekijä saa kolmen ja puolen kuukauden irtisanomisajan, hänellä on oikeus siihen.
2. tulkkaus on että työntekijä voi jättää käyttämättä tämän "oikeuden", jos ei välttämättä haluakaan kolmea ja puolta kuukautta, vaan ajattelee että yksi ja puoli kuukautta riittää. Jos pykälässä lukisi että "on oltava", niin silloin olisi pakko olla ne kolme ja puoli kuukautta, mutta kun ei lue. (Silloin ei olisi myöskään mitään reuna-aluetta, kun 1. on sanottu selvään että on oltava.)
Omasta mielestäni sekä 1. että 2. ovat oikein.
2. tulkkauksessa ei ole mielestäni myöskään reuna-aluetta, koska sana "olla oikeus" pitää mielestäni sisällään vapaa-ehtoisuus mahdollisuuden. "On oltava" on taas puolestaan selvä käsky.
Sitten tuleekin seuraava ongelma. Jos kielitieteilijä on samaa mieltä kuin minä sanan sisällösta (että sana "olla oikeus" sisältää myös vapaan valinnan mahdollisuuden) ja juristi sanoo että riippuu asiayhteydestä. Kumpi vetää pitemmän korren?
Eikö kuitenkin ole niin että kansalaisen pitäisi sallia noudattaa lakia juuri siten kuin se on kirjoitettu? (siis että "olla oikeus" on oikeus jota voi käyttää, mutta myös että se oikeus on vapaaehtoista ja ei siis tarvitse käyttää). Mitä tapahtuu, jos lainkirjoittaja onkin muotoillut lainpykälän epäselvästi? Onko joskus tapahtunut sellaista? Milloin?
Elikkä:
Jos 18-vuotiaalla "on oikeus" äänestää tai olla äänestämättä (vai mitä?), niin miksi toisessa tilanteessa prikulleen sama ilmaisu "olla oikeus" pitäisi tulkita toisin?
Kuka sen päättää kumpi on oikeassa? Se joka näkee vain 1. mahdollisuuden vai se joka näkee sekä 1. että 2. mahdollisuuden?
Hyvä Aivojumppaako, esimerkkisi konkretisoi jossain määrin tilannetta. Asiayhteys tarkoittaa muun muassa tätä.
Tietyillä oikeuden aloilla, kuten työlainsäädännössä, kuluttajansuojassa ja huoneenvuokrassa lainsäätäjä on lähtenyt ns. heikomman osapolen suojaamisesta.
Tällöin laki takaa tietyn suojan, jota ei saa vähentää edes osapuolten välisellä sopimuksella.
Voidaan siksi ajatella, että irtisanottu työntekijä olisi oikeutettu palkkaan irtisanomisajalta, mutta työnantaja voisi luopua hänen työpanoksensa käyttämisestä irtisanomisaikana.
Terveisin
Ralf Grahn
Mutta miksi lainkirjoittaja ei ole kirjoittanut selvästi sitten että "on oltava" tässä esimerkkipykälässä, jolloin hän olisi selvästi suojannut heikomman puolen ja eikä tarvitsisi jahkailla sen enempää. On käytetty kuitenkin sanaa "olla oikeus", minkä sisällön voi tulkata kahdella eri tavalla. Tämä kielellinen juttu ei ole vieläkään ratkaistu tässä. Kun on kyse pelkästä kielellisestä ja sisällöllisestä tulkinnasta niin ei ole heikompaa osapuolta vaan "raaka peli (ja veri vatiin)". Punainen tarkoittaa punaista. Punainen ei tarkoita sinistä, vaikka olisi heikompi puoli kyseessä.
Ajatellanpa edelleen että on kyseessä kaksi maahanmuuttajaa: työnantaja ja työntekijä. He vilkaisevat lakipykälää, missä lukee että "on oikeus" jne. Yhdessä sovitaan että irtisanomisaika on 1 kk, kun kerran vain "on oikeus", mutta ei pakko (näin molemmat ymmärtävät sanan, ja minunkin mielestä sisällöllisesti oikein). Tässä se juju onkin. Mitäs menee lainkirjoittaja kirjoittamaan epäselvästi! Sen jälkeen kun on kerran napsautettu paperille "on oikeus" niin kaikki mitä sen jälkeen siihen perään lisätään menettää merkityksen, koska "on oikeus" voidaan tulkata kahdella eri tavalla.
Kumpi vetää pitemmän korren: kielitieteilijä/moni muukin vai juristi?
Jos ei ole kyseessä työnantaja vaan työntekijä, niin pakotetaanko hänet käyttämään "oikeutta" vai voiko olla käyttämättä jos ei halua - nimenomaan sillä perusteella että lainkirjoittaja on antanut epäselvän ohjeen minkä voi tulkata toisellakin tavalla? Minusta tässä on kyseessä edelleenkin kielellinen ja looginen seuraus varsinaisen sanan sovellutuksesta.
Jos siis tässä esimerkkitapauksessa työsuojelulaillisesti olisi kirjoitettu "on oltava", niin asia olisi harvinaisen selvä. Mutta kun on "on oikeus", niin... ei ole edelleenkään selvä.
Mitäs nyt? Mistä me saadaan kielitieteilijä/muu loogikko tähän palaveriin?
Oikeus merkitsee ainakin jossakin mielessä valinnan vapautta.
Nyt "kielimiehet ja -naiset" määrittelemään oikeutta vastakäsitteiden ja muidenkin keinojen kautta. TOTUUS ESIIN!!!