Tarvitsen apua

Taidat tietää sen sanomattakin..

Toisella työpaikallani oli todella pomottava vanhempi työntekijä (ei esimies vaan samassa asemassa kuin muutkin). Tämä työntekijä mm. haukkui jatkuvasti, heitteli esineillä, solvasi, kieltäytyi yhteistyöstä, vaikka esimies oli käskenyt. Aluksi yritin olla mieliksi, heitin tämän työntekijän pari kertaa kotiinkin, kun mulla oli auto ja sillä ei. Mutta kun käytös ei parantunut, annoin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos tämä työntekijä alkoi puhua, kävelin pois kuuntelematta.

Ensimmäisessä työpaikassa muistan ikuisesti pari hetkeä, jotka esimies aiheutti. Ensinnäkin minun piti kiivetä irrottamaan ritilöitä (lyhyemmätkin tytöt kuulemma saivat ne irti) ja ne raapivat käsini verille. Esimies alkoi huutaa tästä aiheesta. Kerran sitten olin tullut ajoissa työpaikalle ja esimies kysyi, voisinko aloittaa kymmenen minuuttia etuajassa, kun oli kiirettä. Sanoin, että tulen heti, kun saan vaatteet vaihdettua. Koko sen ajan, kun vaihdoin vaatteita, esimies hakkasi oveen ja huusi, että pitää jo tulla, enkä minä oikeasti ole mitenkään hidas vaatteita vaihtamaan. Sitten työsopimukseni purettiin koeajan viimeisen päivän jälkeen (näin oli tapana ko. paikassa, koska sama tehtiin usealle muullekin), soitin kuitenkin esimiehelle ja halusin tietää syyn irtisanomiseeni. Tämä löi luurin korvaan.

Paskoja paikkoja mahtuu maailmaan. Noissa hommissa opin, että tärkeintä on pitää suunsa supussa ja tehdä oma työnsä hyvin. Ja keneltäkään en nalkuttamista kuuntele, jos se on aiheetonta. Aiheelliset kommentit otan aina vastaan ja yritän niistä oppia. Ja seuraavat työpaikat ovat olleet mahtavia. Esim. viimekesäinen kesätyöpaikka oli unelma, työntekijät pitivät minusta niin paljon, että olivat tänä vuonna vaatineet työnantajalta, että minun pitäisi tulla taas. Ja minähän tulen :)

Yhteen huonoon kokemukseen ei kannata kaataa kaikkia maailman työpaikkoja. Ja itse voi vaikuttaa kohteluunsa paljon; älä alistu kynnysmatoksi, sano mielipiteesi selvästi ja tee työsi hyvin. Jos jotain ei osaa, kysy.

Ja mitä pelkäämistä vastakkaisessa sukupuolessa on? Eihän sinun tarvitse kaikkia iskeä, kaikkiin ihastua ja vielä mennä naimisiin kaikkien kanssa! Seurustelu voi olla ihan kaveripohjalta, jolloin tavallaan saat jalan tyttöjen oven väliin ja saat rohkeutta olla oma itsesi. Pelothan voi voittaa vain kohtaamalla ne.

Myönnän, että itsekin välillä kammoan miehiä. En kaikkia tietenkään, mutta esim. kerran kun istuin töissä hiljaa itsekseni (ihana työ, saa olla vain itsekseen ja tehdä, mitä tahtoo) tuli huoneeseeni mies kyselemään kaikenlaisia asioita. Neuvoin siinä tietysti, se kun on osa työtä, kunnes mies pyysi minua kahville. Se oli todella viaton ja hyvätapainen pyyntö, mutta mies oli huomattavasti minua vanhempi ja olen varattu. Siinä tilanteessa ei karkuun päässyt, joten oli pakko selittää tilanne. Ja katsoa sitä miestä silmiin kerran viikossa ja hymyillä. Joku toinen tyttö olisi ehkä ollut otettu, niin minäkin tahtoisin olla ja yritän :)

Ja neuvoja yleisesti: telkkari ja kone kiinni. Mene ulos ja aloita vaikkapa jokin harrastus. Harrastuksen ei tarvitse olla mitään tyyliin kuviokelluntaa tai muutenkaan ohjattua vaan voit vaikka joka päivä kävellä reippaasti jonkun tietyn lenkin ja samalla pohtia elämää ja asioita. Puhu ihmisille, tervehdi naapureita, pysähdy puhumaan säästä. Aiheita keksii nyt mistä vain: esim. itse talvella meinasin vetää lipat kaupan edessä ja siinä heiluttelin käsiäni pysäkseni tasapainossa. Paikalle tulleiden vanhusten kanssa sitten höpistiin siitä, kuinka liukasta oli :)

Ja minäkin vasta harjoittelen sosiaalista olemassaoloani. Olen kyllästynyt olemaan yksin ja hiljaa (tosin onhan mulla mies ja muutamia kavereita, mutta ei ihan omia kavereita, ei hei-hei-tuttuja muualla kuin töissä), ja olen päättänyt ennen kaikkea olla iloinen ja onnellinen :) Olen elossa, olen terve, mulla on koti. Nuo jo riittäisivät illakointiin.

Valitettava tosiasia on että ihmiset ei osaa katsoa pintaa syvemmälle. Sorrutaan tuomitsemaan ulkonäön perusteella. Itsekin teen tätä mutta pyrin antamaan aina mahdollisuuden korjata ja muuttaa tätä käsitystä. Anna siis mahdollisuus.

Aina uudessa paikassa katsotaan ensin hiukan varautuneesti. Tahtovat tietää millainen olet. Mutta jos alkavat sinusta syntipukkia tehdä, on parempi avata suu ja sanoa asiat niinkuin ne on. Ei kaikissa paikoissa yhtä huonosti uusia kohdella. Rohkeasti eteenpäin. :)

Pieni sana anteeksi auttaa usein jos on toiselle syyttä suotta mennyt rähjäämään.. Itsekin hermostun välillä pienestä mutta osaan rauhottua ja vaihtaa aihetta. Ei niitä tunteita tarvitse heti kaikelle kansalle näyttää. Itse en vieläkään kaikkea muille näytä vaikka pitkäaikaisia ystäviä on. Yksityisyys on mielestäni oikeus jota ei saa rikkoa.

Ehkäpä tohtori tarkoitti että jos puhuisit meille huomaisit ettemme ole niin pelottavia kuin miltä näyttää. Olettaen että tohtori oikeassa oli... Mielestäni luottamus pitää ansaita eikä vain saada yhtäkkiä. Yritä tututua ensin ja tutki ja harkitse onko luottamuksen arvoinen vai ei.

Sinun kannattaisi käydä enemmän siellä sinun asuntosi ulkopuolella, enkä nyt tarkoita että sinun pitäisi lähteä baareihin kiertämään ja etsimään uusia ihmisiä vaan tehdä jotain mistä itse pidät. Mennä jonnekin missä viihdyt (kirjasto, puisto, mikä vaan). Siellä on todennäköistä tavata samantyylisiä ihmisiä kuin itse on...

Untasi en niin pelkäisi. Unet ovat unia. Tuskinpa katsoisit vierestä hereillä ollessasi kun joku toinen hukkuu...

"eilen illalla näin unta missä minulle täysin tuntematon henkilö hukkui silmieni edessä, en tehnyt elettäkään ja seisoin paikallani liikkumatta. näin unessa omat kasvoni. niistä näkyi välinpitämättömyys ja tyhjyys. Tarkemmin mietittyäni untani tajusin ellen tee jotain, minä todellakin muutun uneni minuksi. "

Niin, unilla voi välillä olla tärkeää sanomista, sellaista minkä ehkä alitajunnassa tietää, muttei sitä päivisin tule ajateltua.

Minä kohtasin itseni puolivuota sitten unessa. Aluksi vain yritin päästä karkuun ja juoksin, kun joku seurasi kannoillani puukko kädessä ja jahtasi minua. Kaikki muut ihmiset seisoivat kauempana, eikä se pitkän puukon kanssa liikkuva edes yrittänyt niiden luokse, niitä tappamaan. Eikä kukaan tehnyt yhtään mitään minun hyväkseni. Sitten se puukko ihminen saavutti minut, enkä enää päässy karkuun. Katsoin vain sitä silmiin ja kasvoihin. Sillä ei ollut oikein mitään ilmettä. Se oli sellaisen oloinen, että sillä ei ollut vihaa, eikä muuakaan. Ihan kuin se ei tiennyt, miksi jahtasi minua. Siinä sitten heräsin.

Unen jälkeen tuli sellainen olo, että se, joka minua jahtaa, oli minä. Minä tyhjinen katseineni. Minä jahtasin oikeassakin elämässä tavallaan itseäni, syystä mistä?

Katsoin itseäni päivittän peilistä enkä voinut muuta kuin haukkua sitä idioottia, joka siitä näkyi. Yritin välillä pistää muiden syyksi, että muut eivät pidä minusta ja he ajattelevat että olen idiootti. Mutta oikeasti minä se olin, joka ei minusta pitänyt. Oikeasti se olin minä, joka elämäni pilasi. Se olin minä, joka vuosia eniten minua haukkui ja kiusasi ja nimitteli. Ne pienet muiden sanomiset ja pari kertaa nimittelyä eivät oikeasti olleet se syy. Jotenkin vain tajusin, että minä se itseäni aina huonona pidän ja oikein yritän etsiä muiden käytöksestä merkkiä, että he ajattelisivat samoin.

Ja jonkun huolimattomasta lausahduksesta ajatelin, että se inhoaa minua. Ja vielä, kun puhuin jollekkin ja se lyhyesti minulle vastasi, keksin siitä, että se ei pidä seurastani. Ja voi kun ihmiset inhosivat minua, olin varma siitä. Jokaisesta tilanteesta yritin vakuuttua siitä, että muut eivät minusta pidä ja että maailma on niin epäoikeuden mukainen. Mutta se olinkin minä, joka minua jahtasi ja kiusasi, suurenteli ja vääristeli asioita, jotta minulle tulisi vielä pahempi olo. Mieleni käänsi jopa muiden ystävällisistä sanoista jotain pilkkaavaa itseäni kohtaan. Miten olinkaan taitava siinä. Ja luulin aina ennen, että muut ne ilkeitä minulle olivat. Miten ne ihmiset saattoivatkaan sellaisia olla. Mutta minä se olin elämäni pahis ja kiusaaja, enkä mikään kiltti hymytyttö itseäni kohtaan.

Unet voivat oikeasti olla välillä tosi tärkeitä ja merkityksellisiä. Ehkä sinulle tuli nyt se joku tärkeä uni havahduttamaan.