En koskaan tullut ajatelleeksi, että koiran omistaminen vaatii Suomen lakien tarkkaan tuntemisen.
Itse olen vähän vanhempi ihminen ja muistelen aikoja, jolloin olin nuori ja meillä oli koiria.
Koirat koulutettiin kotona itse, ja kaikki olivat erittäin hyvin koulutettuja, johtajuusongelmia ei ollut, eikä koiramme koskaan olleet aggressiivisia ihmisille, eikä toisille koirille.
Kun mentiin metsään samoilemaan koirien kanssa, koirat olivat irti, eikä tullut edes mieleenkään miettiä, onko se sallittua vai ei.
Jopa taajaamissa koirat olivat vapaana, tänne-käsky oli ehdoton ja toiset ihmiset ja koirat saattoivat vaikka heittää kolmoisvoltin takaperin sisäfileepihvi suussaan, käsky voitti.
Ei silloin ollut koirapuistoja, mihin mentiin sosiaalisoitumaan, ei ollut pentukursseja, eikä koirapsykologeja.
Eikä meidän historiassa ollut kuin kaksi oikeasti aggressiivista koiraa, jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun, jolloin tuli lopetuskäsky.
Nykyään tuntuu, että joka toinen kadulla vastaan tuleva koira rähisee, näyttää hampaitaan ja kiskoo omistajaansa.
On tarkat säännöt, missä voi pitää koiraansa vapaana, koiran jätöksistä käydään kiivasta keskustelua ja koirapuistojen villin lännen meininki saa hämilleen.
Ennen jos oltiin laitamilla, kakat jätettiin siihen maatumaan. Biojätettä, kuten linnunkakat, näin aateltiin.
Nykyään kun menee koirapuistoon, siellä on väistämättä yksi tai kaksi terroristia, jotka murisee, hyökkäilee, nylkyttää ja alistaa toisia koiria, omistajalla on täysin haussa koiran kontrolli.
Minäkin pikkuipanana olin kuuden vanha, kun koiriamme opetin tanssimaan, touhusin niiden kanssa, isompana koulutin isäni avuksi ja murkkuikäisenä koiramme olivat täysin minun valvonnassani.
Koskaan ei ole koira minua purrut, koirat yleensä kunnioittavat minua.
Ei kai jutussani mitään sanomaa tai järkeä ole, kunhan pohdin yleisellä tasolla, miten maailma muuttuu.
Koiramaista kesää kaikille.
Itse olen vähän vanhempi ihminen ja muistelen aikoja, jolloin olin nuori ja meillä oli koiria.
Koirat koulutettiin kotona itse, ja kaikki olivat erittäin hyvin koulutettuja, johtajuusongelmia ei ollut, eikä koiramme koskaan olleet aggressiivisia ihmisille, eikä toisille koirille.
Kun mentiin metsään samoilemaan koirien kanssa, koirat olivat irti, eikä tullut edes mieleenkään miettiä, onko se sallittua vai ei.
Jopa taajaamissa koirat olivat vapaana, tänne-käsky oli ehdoton ja toiset ihmiset ja koirat saattoivat vaikka heittää kolmoisvoltin takaperin sisäfileepihvi suussaan, käsky voitti.
Ei silloin ollut koirapuistoja, mihin mentiin sosiaalisoitumaan, ei ollut pentukursseja, eikä koirapsykologeja.
Eikä meidän historiassa ollut kuin kaksi oikeasti aggressiivista koiraa, jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun, jolloin tuli lopetuskäsky.
Nykyään tuntuu, että joka toinen kadulla vastaan tuleva koira rähisee, näyttää hampaitaan ja kiskoo omistajaansa.
On tarkat säännöt, missä voi pitää koiraansa vapaana, koiran jätöksistä käydään kiivasta keskustelua ja koirapuistojen villin lännen meininki saa hämilleen.
Ennen jos oltiin laitamilla, kakat jätettiin siihen maatumaan. Biojätettä, kuten linnunkakat, näin aateltiin.
Nykyään kun menee koirapuistoon, siellä on väistämättä yksi tai kaksi terroristia, jotka murisee, hyökkäilee, nylkyttää ja alistaa toisia koiria, omistajalla on täysin haussa koiran kontrolli.
Minäkin pikkuipanana olin kuuden vanha, kun koiriamme opetin tanssimaan, touhusin niiden kanssa, isompana koulutin isäni avuksi ja murkkuikäisenä koiramme olivat täysin minun valvonnassani.
Koskaan ei ole koira minua purrut, koirat yleensä kunnioittavat minua.
Ei kai jutussani mitään sanomaa tai järkeä ole, kunhan pohdin yleisellä tasolla, miten maailma muuttuu.
Koiramaista kesää kaikille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Nykyään tuntuu, että joka toinen kadulla vastaan tuleva koira rähisee, näyttää hampaitaan ja kiskoo omistajaansa.
On tarkat säännöt, missä voi pitää koiraansa vapaana, koiran jätöksistä käydään kiivasta keskustelua ja koirapuistojen villin lännen meininki saa hämilleen. "
Samaa ihmettelen minäkin, varsinkin tuota, että niin moni koira rähisee, näyttää hampaita ja omistajaa ei usko.
Itselläni on kaksi koiraa, uros ja narttu. Urokselle saa rähistä pitkän matkan takaa, ärähtää toiselle yleensä sitten, kun toinen tulee ihan iholle ärhentelemään, nartulla ei tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, näkyvillä olevia hampaita varmaan menisi nuolemaan, jos päästäisin.
"Jopa taajaamissa koirat olivat vapaana, tänne-käsky oli ehdoton ja toiset ihmiset ja koirat saattoivat vaikka heittää kolmoisvoltin takaperin sisäfileepihvi suussaan, käsky voitti. "
Urosta voisin pitää vapaana näin, narttua taas en. Narttu ei ole mitenkään aggressiivinen, päinvastoin. Luulee, että koko maailma rakastaa sitä ja narttu rakastaa koko maailmaa. Luoksetulossa ja muutenkin vapaana ulkona tottelemisessa on paljon parantamisen varaa, joten koira pysyy hihnassa.
"Nykyään kun menee koirapuistoon, siellä on väistämättä yksi tai kaksi terroristia, jotka murisee, hyökkäilee, nylkyttää ja alistaa toisia koiria, omistajalla on täysin haussa koiran kontrolli."
Ennen vein urosta koirapuistoon, tulee toimeen ystävällisten urosten kanssa (haasteeseen kyllä vastaa, muttei itse pahemmin haasta riitaa), nartuista puhumattakaan. Uroksen kanssa koirapuistoileminen loppui, kun ihmiset alkoivat tuoda ärhenteleviä, jopa vihaisia koiria puistoon. Silloin kun puisto on tyhjä, menen sinne koirieni kanssa ja sitten kun sinne tulee muita ihmisiä koirineen, lähden omieni kanssa pois (tarkoitus ei ole siis valloittaa puistoa omaan käyttööni).
Ennen oli niitä luonnevikaisa mitkä vietiin lopetettavaksi, vaikka tosiasiassa olisikin ollut vain väärä koira väärällä ihmisellä.
Ennen niin hyvistä työkoirista on eriytynyt omat näyttelylinjaiset, "kauniit" ja ulkomuodoltaan kenen lie käsitystä vastaavat, mutta luonnepuoli on sitten tainnut unohtua, kun on näitä arkoja, helposti paineistuvia koiria.
Ennen ei otettu työkoiran kotia koristamaan tai isännän egon jatkeeksi, vai otettiinko?
Kyllähän niistä luonnevikaisista saksanpaimenista oli paljon enemmän juttuja ennen kuin nyt, vaikka taisi silloin olla enemmän vika isännässä kuin koirassa.
Joistakin on hienoa kun iso koira rähjää sehän näyttää luonteensa (pelkonsa?, arkuutensa?)
Taitaa niitä koiriakin olla nykyään kaupunkilaisilla enemmän kuin ennen, eikä ne oli näitä kotimaisia pystykorvia, mitä meillä on aina ollut, vaan ulkomaan tuonteja, jostain kaukaa, joiden käyttötarkoituksesta ei omistajalla ehkä ole harmainta hajuakaan, saati että osaisi kasvattaa koiraansa oikein.
Ulkonäkö ehkä tänäpäivänä merkitsee koiranhankintatilanteessa enemmän kuin sen käyttötarkoitus tai luonne. Halutaan joku söpö tai sohvan väriin sopiva otus, ja sitten ihmetellään miksi se vartioi ja haukkuu kaikki vieraat, miksi se noutaa sukkia, miksi se repii listoja (eihän siellä voi rottia olla, eihän?).
Ennen ei otettu työkoiran kotia koristamaan tai isännän egon jatkeeksi, vai otettiinko?
Noh, minäpä muista tiedä, ei meillä ainakaan. Metsäkoiria, lintukoiria, noutajia, seisojia, haukkujia olivat.
Minä en ymmärrä enää tämän maailman koira- ja lapsikasvatusta.
En nyt tarkoita, että huonosti käyttäytyvä lapsi viedään saunan taakse lopetettavaksi, vaan että kurittomia lapsia ja kurittomia koiria.
Oletettavasti joku älähtää, että tarkoitat pieksämistä.
En tarkoita, älä edes aloita. Meillä ei koiria piesty, toisista en tiedä.
Syvä ja raskas huokaus on päässyt itseltänikin moneen kertaan vuosien kuluessa: eivät olleet ennen maailmassa yhteiskunnan isoimpana ongelmana koirat ja lapset. Ne kun pidettiin alkaapäältä kurissa ja nuhteessa, ainakin aina tarvittaessa.
Eikä puhdasta kakkaa ikinä ennenmuinoin pidetty ongelmajätteenä: noita kemiallisia tuotteita pikemminkin. Ja jos nykytietämykselläkin katsellaan ekokakan ja keinolannoitteen eroja, niin sellaista tutkimusta ei kyllä löydä, että oikea kakka aiheuttaisi syöpää tai juopaa, ja keinolannoite ei muka aiheuttaisi. Asia kun on oikeasti tasan päinvastoin... Niin juu, keinolannoite tietysti ei tartu yhtä terhakkaasti vaatteisiin ja kenkiin, eikä haise samalta. Haisee eriltä. So what? Haluatko ... mitä siis?
Mitä tulee tuohon koirien rähisemiseen vastaantullessa, niin varmaan siihen voi etsiä syitä näistä tätänykyä vallalla olevista pehmokoulutusnäkemyksistä: toki alkukantainen elukka pyrkii määräämään jopa heikompaansa, jos kerran saa siihen luvan... Niin kovin usein kun se heikompi on valitettavasti kuitenkin siellä talutushihnan niinsanotussa yläpäässä.
Ei saisi maailma kuitenkaan niin paljon muuttua, että koira alkaa sanelemaan, jotta leikataanko sen kynnet tänään vai ei. Vai ei ikinä? Tai jotta kiljuvatko samaisen koiraperheen ihmislapset Prisman kassalla kurkku suorana karkkia tai lelua vaatien, ja saavatko ne(kin aina) tahtonsa perille. Siitähän tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse.
Minusta vanha ja perinteinen elukkasysteemi on kyllä ihan toimiva: se joka maksaa viulut selkänahastaan ja on tarpeeksi vahva määräilemään, ja on siis porukan vahvin, myös määrää tahdin, eli sanelee säännöt.
Lieneekö järkeä tai sanomaa tässäkään kirjoitelmassa, vaan sainpahan kuitenkin sanoa mielipiteeni. Minäkin. Kiitos siitä ja iso kumarrus vielä päälle.
Siis miksei muka koiralle voi sanoa "ei"?
Oottekos kuulleet siitä ideologiasta, että koiraa ei kielletä?
Minä hämmästelin naama pitkällä kun kuulin ettei koiraa saa kieltää.
Ja miten niin ei saa?
Mikä näissä nykyajan kasvatusmetodeissa on, kun ei kielletä lapsia, eikä koiria.
Katukuvassa se näkyy sitten.