Uudessa ajolinjassa oli juttu uniapneasta, eli silminnähden reilusti ylipainoinen viisikymppinen kaveri valitti kun ei silmä pysy auki. Koko jutussa ei missään kohtaa kyseenalaistettu herran ruokailutottumuksia, vaikka hän itse myönsi, että "pysyäkseen hereillä on pakko koko ajan puputtaa jotakin."
Itse olen 29v., kohta kymmenen vuotta ajanut ja olen tässä vaiheessa elämää herännyt siihen että jotain on tehtävä jos meinaa vanhaksi elää. Ajan nykyään runkolinjaa, jossa on 3-4 purku/lastauspaikkaa päivässä ja kuormaa käsitellään koneilla eli ei paljon kalori pala. Olenkin pyrkinyt käymään tunnin parin lenkillä 3-4
kertaa viikossa ja valitsemaan joskus sopan sen leikkeen sijaan.
Mitenkäs muut ammattiveljet hoidatte kuntoanne vai hoidatteko ja olenko aivan väärillä jäljillä jorinoineni??
Itse olen 29v., kohta kymmenen vuotta ajanut ja olen tässä vaiheessa elämää herännyt siihen että jotain on tehtävä jos meinaa vanhaksi elää. Ajan nykyään runkolinjaa, jossa on 3-4 purku/lastauspaikkaa päivässä ja kuormaa käsitellään koneilla eli ei paljon kalori pala. Olenkin pyrkinyt käymään tunnin parin lenkillä 3-4
kertaa viikossa ja valitsemaan joskus sopan sen leikkeen sijaan.
Mitenkäs muut ammattiveljet hoidatte kuntoanne vai hoidatteko ja olenko aivan väärillä jäljillä jorinoineni??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en asiasta tehden lähde lenkille mutta työmatkat kulkee lähes aina polkupyörällä. Runkolinjalla kone tosiaan hoitaa purku/lastaushommat mutta kyllä siinä jaloiteltua tulee pitkin terminaalia kulkiessa. Olen lopettanut "läskien" syönnin tyystin, seisovan pöydän antimia nautin niin että lastaan ison lautasen puolilleen salaattia sun muuta vihannesta ja toinen puolikas lämmintä ruokaa sen minkä mahtuu. Lisäksi autoahan ei tarvitse siihen oven eteen saati piikkipaikalle saada, sieltä pihan takakulmastakin pääsee jalkaisin mukavasti.
Nyt on paino pysynyt mukavasti paikallaan, aiemmin se heitteli hyvinkin paljon lyhyellä aikavälillä. Enkä sen kummemmin tosiaan ole itseeni panostanut. Juon viinaa edelleen kuten suomalainen juo, ja tupakka on toinen paha tapa.
Hereillä pysymisen kanssa ei ole ongelmia ollut, jos kovasti väsyttää niin se on johtunut päivän askareista kotona.
Kyllä oman terveyteensä puolesta kannattaa tehdä töitä jo silloin, kun mikään paikka ei vielä krenaa, joten siinä olet oikeassa.
Mutta olet lukenut ja pätkinyt jutun kommentin vähän heittämällä, sillä jutussa luki kokonaisuutena näin, että "LÄÄKÄRI KÄSKI LAIHDUTTAA, mutta se oli vaikeaa, kun pysyäkseen hereillä piti koko ajan puputtaa jotakin".
Ja oli siellä sekin, että YLIPAINO ja runsas tupakointi lisää sairastumisriskiä. Ja uniapnea on osin myös perinnöllistä. Eikä ylipainokaan aina ole syynä. Tiedän yhdenkin, joka oli ikänsä laiha mies, mutta oli silti sairastanut uniapneaa nuoresta lähtien.
Kyllähän sitä pikkuhiljaa on herännyt siihen, että kai tästä maallisesta majasta pitää vähän huolta pitää. Viime kesänä innostuin melonnasta, se on oikein autokuskin laji, se saa liikettä koko istumatyössä jumittuvaan selkäruotoon ja muutenkin se tekee hyvää, hyvää liikuntaa ilman repimistä. Lisäksi sopivissa, hiljaisissa, vesissä melonta on silkkaa terapiaa, se rauhoittaa mielen eivätkä murheet mahdu mukaan niin pieneen paattiin. Tänä keväänä ostin dementiakepit, vaikka sauvakävely näyttää miten kornilta niin tehokasta se kyllä on. Verkkarit, lenkkarit ja kepit eivät vie pahasti tilaa hytissä, joten olen pitänyt niitä mukana. Jopa Värtahamnenin läheltä löytyy ihan mukavia lenkkimaastoja! Suihkulla varustettuja taukopaikkoja saisi olla enemmän - oikein paljon enemmän!
Paras ystäväni heitti joskus, että jos hän menisi iltalukioon ja lukisi ylioppilaaksi. Sanoin että jos sen teet niin juoksen maratonin. Kaverilla on nyt ilmoittautumispaineita :o)
ne paineet oikeastaan onkaan..? ;) Vaan eihän tuo maraton mahdottomuus ole. Anoppi juoksi Tukholman maratonin jokunen vuosi takaperin, ikää n. 55v. Eihän se matka tapa vaan vauhti.
No, tässä kun on jo alulle päästy, eikä kaveri ole vielä ilmoittautunut sinne lukioon, ei ole vielä ihan kauheasti paineita :o)