lapseni isälle. En halua ottaa riskiä, että hän on samanlainnen mies ja isä lapselleni, kuin täällä mesoava ihminen/mesoavat ihmiset. Mitä perintö asiaan tulee ei tulevan lapseni isällä ole muita sukulaisia elossa, kuin sisko ja veli ja heillä omia lapsia ja mies on rutiköyhä.
En kerro lapsestani
surullinen :(
131254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minullakin tämän palstan seuraaminen on ollut se ratkaiseva tekijä siihen ettei mitään isyydentunnustamista koskaan tehdä. En halua ottaa riskiä, että lapsi joutuisi aikanaan pakolla tekemisiin sellaisen miehen kanssa kuin osa palstalla riehuvista.
Tsemppiä tulevaan kaikille hyville äideille ja isille.
Kerrotko lapsellesi kuka on isä? Jos/kun lapsesi menee naimisiin ja saa lapsia ja sattuukin, että hänen lapsensa sairastuu ja tarvii esim. luovuttajaa (olkoon vaikka munuainen) sinun sukusi munuaiset ei sovi, pitää testata isän suku..mutta kun ei tiedä isästä...mitä tapahtuu lapsenlapsellesi??
Kaukaa haettu tiedän, ja toivottavasti ei tapahdu koskaan kohdallesi, mutta me ei voida tietää mitä tulevaisuus tuo..
lapselle, kun on isompi ja pystyy pitämään puolensa, jos isä onkin samanlainen hullu.
Etkö tunne lapsen isää kovin hyvin, vai miksi se on arvailun varassa, onko hän hullu?
Tsemppiä,
joo - kyllä tällä palstalla on käynyt selväksi mitkä ovat miehiset selkärangat , ja jopa naistenkin käsittämät miehen velvollisuudet.
Päätynen samaan kuin Sinä , aika pitkän pohdinnan ja isälle tarjottujen mahisten ja motivointisessioiden ynnä kirjeiden jälkeen.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Pönkittämällä ja pakottamalla ei tule lapsellekaan sitä auvoa ja onnea.
Tällä palstalla ei vaan kannata vertaistukea antaa tai hakea- tulee lynkatuksi ja teilatuksi 'ydinperheauvolassa' elävien epäempaattisten besserwissereiden kautta - ihmisten jotka eivät näe asiaa muusta kuin omasta näkökulmastaan. Sieltä turvallisesta norsunluutornistaan.
Vastahakoisuuden lisäksi, minunkin kohdalla on hyvin agressiivinen, uhkaileva ja itsekäs mies. Kaikinpuolin hieno roolimalli fobioineen, huutamisineen, lainkiertämisineen, petossyytteineen , konkursseineen ja huvittelunhaluineen.
Voimia Sinulle ja meille kaikille .
Ja onnea lapsesta.
Ainakin minä ole älyttömän onnellinen tästä lapsesta , ja onneksi lähipiirissä on noita humaaneja ja aikusiakin ihmisiä.
Eikä maailman onneksi ole tällainen kuin otos tällä foorumilla antaisi ymmärtää...
Itse näen isyyden tunnustamisen nimenomaan lapsen perusoikeutena. Ja tuohon perustuen mulle valitettavasti tulee tunne, että niin surullinen kuin yodottajakin kiukuttelvat siitä, että isä on surkimus(kuten varmasti onkin) ja koska isukki ei hoida oikeuksiaan niin ei äitikään sitä tee.
Jos ja kun isä ei selvästikään ole kiinnostunut isyydestä ja lapsen oikeuksista niin olisi mielestäni hyvä, että edes äiti olisi niistä kiinnostunut.
Yksinhuolto(isuuden tunnustamisen jälkeen) on sitten mun mielestä se realistinen vaihtoehto kasvattaa lasta yksin kun se kelvoton isukki ei ole asiasta kiinnostunut. Koska lapsen kasvattaminen alusta yksin on paitsi palkitsevaa mutta myös rankkaa niin ymmärrän, että on varmasti tilanteita, joissa jo pelkästään arkijaksamisen kannalta on hyvä, että ei ole isää häiriköimässä. Ja jos tuolloin on parempi jättää isyys tunnustamatta niin tehkää ilman muuta niin. Kunhan itse tiedostatte perusteenne niin että sen voi lapselle joskus kertoa. Tsemppiä molemmille lastenne kasvattajina ja nauttikaa äitiydestä :)
On puhuttu lapsen oikeudesta isään. Isän oikeudesta tietää lapsestaan ja isän velvollisuuksista. Keskustellaan vaan äidin oikeudesta päättää em asiat. Kuka sanoo ja missä sanotaan, että äidillä on yksinoikeus lapseen?? Minkälaista humanisuutta on ajatella lasta tuotteena, jonka käyttöoikeutta äiti säätelee? Onko todella aikuisuutta "kokea tulleensa teilatuksi epäempaattisuuden nimissä", jos mielipiteet asiasta ei tuekaan omaa kantaa?
Kyllä lastensuojelun asia olisi myös "tarkkailla" äitien tätä puolta, josta löytyy käsitys lapsen omistamisesta. Ja kiinnittää huomiota lapsen edun nimissä naamioituun itsekkyyteen ja mustasukkaisuuteen lasta kohtaan.
On syy mikä tahansa päätöksessä olla kertomatta isälle, se ei ole riittävä syy. Olosuhteetkin voivat muuttua, mutta lapselle on hyväksi tietää, että kun häntä on "tehty" on tilanne ollut toinen ja äiti/isä on LUULLUT valinneensa hyvä kasvattajan lapselleen. Lapsi on ollut haluttu sillä hetkellä. Tämän voisi myös moni yksinsynnyttäjä-äiti muistaa...
Minun lapseni sai alkunsa raiskauksesta eikä mikään mitä täällä sanotaan saa minua uskomaan että olisi tytön edun mukaista olla millään lailla tekemisissä biologisen isänsä kanssa.
Jos olisit äitini, en olisi toivonut syntyväni. Syntyväni itsekkäälle äidille. Äidille, joka haluaa omia minut omalta isältänikin. Miksi minulla ei saisi olla tunnesidettä isääni, joka on osa minua (vaikka äiti ei niin halua myöntää). Itsehän sinä äitini olet minulle isän valinnut - minä taas en ole saanut valita kumpaakaan; isää enkä äitiä. Onneksi kasvan vielä isoksi ja ymmärrän näitä asioita paremmin!
Minusta on kuitenkin tärkeää että lapsi tietää omasta suvustaan joten voi mahdollisesti tutustua sukulaisiinsa myöhemminkin.
Toisaalta kun tuntee oman isänsä niin myös voi mahdollisesti ymmärtää myös itseään luonnettaan, ulkonäköään ja tapojaan yms.
Minusta on suuri valhe kertoa väärin tai jättää kertomatta lapselle omasta isästään. Siispä ajattele jos itse vasta aikuisena saisitkin tietää kuka on oma todellinen isäsi. Kyllä siinä vihaa tuntisit.
Mutta asioita pitää miettiä monelta kantilta. Elipä mikä on oikein niin sen itse parhaiten tiedät.
Ja jos osoittautuisi myöhemmin että äiti on tietoa pimittänyt hylkäisin sen huoran ihan surutta!
En käsittäisi miksi hän on MINUN oikeuksiani polkenut, KAIKILLA on oikeus isään, oli se sitten millainen vain.
Ilettää tollaset aivottomat naiset jotka on levällään joka kadunkulmassa, kaikkien agressiivisten idioottien kanssa.
sinä pyllistää sitten vaikkapa minullekkin, kun et ole niin tarkka tavarastasi?
Mä oon vähän hakenukin kaltaistasi "avointa" naista.
Todellisuus on ihan toista, kuin täällä mesoava ihminen.
On aika pieni prosentti, että olisi riski, että hän olisi samanlainen mies. Kun ihan oikeassa elämässä on oikein mukavia ja vastuun tuntoisia isejä. Nähty on ja monta.
Elämä on riski ja muutoksia täynnä. Kurjaa on elämä, jos sitä pelkää.