Tämä ei ehkä kuulu tälle palstalle, mutta luulen (ja toivon) että tältä palstalta voisi saada asiallisempia vastauksia kun esimerkiksi tuolta monikulttuuriset suhteet.. No mutta jokatapaukseessa olisin kiinnostunut kauanko te jotka olette naimisissa turkkilaisen kanssa olitte seurustelleet ennen naimisiin menoa ja paljonko nähneet? Onko suhde toiminut vai ei..? Mikä oli naimisiin menon syy? kauanko olette olleet yhdessä nyt/ vai onko liitto kenties hajonnut..? Kiitos jos jaksatte vastailla:)
te jotka naimisissa
turkkilaisen kanssa
41320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaks vuotta seurusteltiin, seitsemän vuotta naimisissa, erottu vuosia sitten. Ei mitään pahaa sanottavaa exästä, mutta on se suomalainen ja turkkilainen niin erilaisista lähtökohdista ja kulttuureista lähtöisin, että vaikea on sopeutua, molempien. Suomalainen nainen on itsellinen, oman arvon tunteva ja monesti luonteeltaan "perheen pää". Ja sehän ei oikein käy turkkilaiselle miehelle, joka on tottunut olemaan "kukko tunkiolla". Naimisiinmenon syy oli ns. rakastuminen (nuorena on pöhkö). Mies ei ollut mikään "haluaa länsimaihin" -tyyppi ja olimme ihan samanikäsiä eli nuoria vähän yli parikymppisiä hölmöjä. Mies muutti kyllä tänne, mutta luulenpa, että liitot kestäisivät pidempään, jos suomalainen nainen muuttaisi Turkkiin. Me varmasti matkustaneina sopeudumme paremmin sinne kuin he tänne. Itse en kuitenkaan suosittele muita kuin suomalaisia miehiä suomalaisille naisille!
Olemme olleet naimisissa jo kohta 17 vuotta. Ensin asuttiin avoliitossa vuoden verran ja totuteltiin toisiimme. Ongelmia on ollut saman verran kuin varmaan avioliitoissa yleensakin, olipa mies minkamaalainen tahansa. Olin töissa oppaana Turkissa ja tata kautta tiesin ja tunsin kulttuuria jonkin verran. Kuitenkaan tuo tuntemus ei paljon auttanut asioihin, joita oli vaikeinta hyvaksya aluksi. Asumme edelleenkin Turkissa ja anoppini asuu 4 tunnin matkan paassa, joten kylaan tullaan melko usein. Perheen laheisyys ja toisten asioihin puuttuminen ja tavaroiden lainaileminen ovat edelleenkin arsyttavia asioita, mutta kaikkeen tottuu vuosien saatossa. Minua auttoi kovasti ymmartamaan ja hyvaksymaan tiettyja asioita kirja nimelta "Cultures and Societies". Loppujen lopuksi auttaa paljon, jos tietaa, miksi jokin asia tehdaan tietylla tavalla.
Olemme edelleen onnellisia, eika mieleen koskaan ole tullut ero. Mieheni arvostaa Suomea ja suomalaisia yli kaiken ja lomailemme siella saannöllisesti. Han osallistuu kotitöihin ja kun tyttaremme oli pieni osallistui kovastikin hanen hoitamiseensa. İtse asiassa aluksi han hoitikin tytarta, silla minulla ei ollut kokemusta lastenhoidosta.
Hyva neuvo sinulle, jos naimisiin aiot, on minullekin aikoinaan annettu. Tapaa tulevan miehesi perhe, katso miten heilla eletaan. Millainen talo, millainen appiukko, osallistuuko kotitöihin, anoppi, onko moderni työssakayva nainen vai maalla asuva. Tasta saat hyvia vinkkeja siita, mita tuleva miehesi sinulta ehka odottaa.
Tietenkin aina ennen naimisiinmenoa kannattaa harkita hyvin, varsinkin kun on kyse vieraasta maasta ja kulttuurista.
Kiitos, että jaoit oman kokemuksesi! Yritän kerätä vinkkejä ja neuvoja mahdollista tulevaa varten. :)
Tapasimme sillä hyvin yleisellä tavalla eli lomallani Turkkiin. Jatkoin lomailujani muutaman vuoden jona aikana tutustuimme paremmin ja tapasin hänen perhettään. Sitten hän vieraili luonani Suomessa ja huomasi viihtyvänsä täällä loistavasti.
Naimisiin menimme Turkissa ja asuimme siellä vakituisesti pari vuotta. Nyt asumme Suomessa mutta vierailemme kerran tai pari vuodessa toisessa kodissamme ihanan mummon ja papan luona. Lapsia ei tahtoisi saada sieltä millään lähtemään takaisin loman jälkeen ja minäkin joka olen heille kuin oma tyttö olen aina melkein itku kurkussa kun pitäisi lähteä.
Näistä 15 vuodesta jotka olemme tunteneet en vaihtaisi pois yhtäkään päivää.