Sectio vai alatie??

itse en sectioon enään haluaisi kuin pakon edessä.Oma sectioni oli kuin pahimmasta painajaisunesta,epiduraali-eikä spinaalipuudutus tehonneet,mies kysyi että ette kai leikkaa kun tunsin kivun kun vatsaa kokeiltiin nipsuilla.kuitenkin oli jo ilmeisen kiire saattaa vauva maailmaa koska aika satsi poli aineita veressä,joten vatsaa auki...onneksi pyörryin ja sain nukutuksen...haava oli jumalattoman kipeä,verenhukka toista litraa enkä pysynyt pystyssä...myöhemmin vielä kohtutulehdus kaupanpäälle.Että ei sectio ole aina se helppo tapa saada lapsi jos pikkaisen pelottaa.

Moni sektion kokenut saa erilaisia tulehduksia, joiden hoitaminen kestää pitkään ja on todella rankkaa. Haava paranee huonosti ja on pitkään niin kipeä, ettei vauvaa kykene itse hoitamaan.

Imetys epäonnistuu, koska äitiä hoidetaan pahimmassa tapauksessa yksin sairaalassa laskimoantibiooteilla, jotta tulehdus saadaan kuriin.

Jatkanko?

Seuraava on lainattu suoraan Duodecimin artikkelista "Keisarileikkauksen riskit" (Saisto, Halmesmäki. Duodecim 2003;47(nro7). Poistin viitteet kun oli aika pitkä teksti.

Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio . Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on tuoreen, yli kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneen brittiaineiston mukaan noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara oli kyseisessä aineistossa noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500. Ongelmattoman raskauden päättyessä spontaaniin alatiesynnytykseen verensiirtoa tarvitaan vain 0,4-0,6 %:ssa.

Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee noin 6 % potilaista. Merkittävän (yli 1 500 ml tai vähintään neljä punasoluyksikköä vaativan tai hemoglobiinipitoisuutta yli 40 g/l pienentävän) verenhukan riski on kolminkertainen alateitse synnyttäneisiin verrattuna.

Synnytyksiä hoidettaessa joudutaan joskus tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu. Riski on kuusinkertainen, jos synnytys on tapahtunut keisarileikkauksella. HYKS:n naistenklinikassa 80 % synnytyksen yhteydessä tehdyistä kohdunpoistoista on liittynyt keisarileikkaukseen.

Yhteensä kirurgisia komplikaatioita ilmaantuu noin 2 %:ssa keisarileikkauksista. Rakkovaurioita esiintyy alle 0,3 %:ssa ja virtsanjohdinvaurioita alle promillessa, mutta kuitenkin yli kymmenkertaisesti alatiesynnytykseen verrattuna.

Kohtutulehdus on alatiesynnytyksen jälkeen harvinainen (0,2 %); keisarileikkauksen jälkeen se on 15 kertaa yleisempi antibioottiprofylaksiasta huolimatta (2,6 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla. Ilman antibioottiprofylaksiaa haava- ja kohtutulehdus komplisoivat jopa joka neljättä keisarileikkausta.

Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkauksella synnyttäneillä oli 2,4-kertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimotromboosin vaara (verrattuna alateitse synnyttäneisiin).

Eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä.

Elektiiviseen keisarileikkaukseen liittyy suurentunut vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi, mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy. Raskausviikolla 37 vaara on seitsenkertainen (esiintyvyys 7,4 %), ja vielä 39. raskausviikolla, jolloin suurin osa elektiivisistä keisarileikkauksista tehdään, riski on kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %). Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on suurempi vaara joutua hoitoon vastasyntyneiden valvonta- ja teho-osastolle myös veren pienen glukoosipitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi. Synnytyksen aiheuttama katekoliamiinien erityksen käynnistyminen valmistaa lasta syntymänjälkeistä sopeutumista (adaptaatiota) varten. Elektiivinen keisarileikkaus ei käynnistä eritystä, ja koko adaptaatioprosessin täytyy tapahtua syntymän jälkeen. Kirurgiset komplikaatiot vaanivat myös lasta; riski saada ihon laseraatio veitsestä kohtua avattaessa on 1,3-1,9 %, perätilassa olevalla sikiöllä vielä suurempi.

Keisarileikkauksen jälkeiseen synnytykseen liittyy lisääntyneitä vaaroja myös lapsen kannalta. Perinataalikuolleisuus on suurentuneen kohturuptuurariskin vuoksi kahdeksan kertaa suurempi verrattuna ensisynnyttäjien tai niiden uudelleensynnyttäjien lapsiin, joille ei ole aikaisemmin tehty keisarileikkausta.

Alateitse syntyneiden lasten veressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Lisäksi fagosyyttien toimintakyky on alateitse syntyneillä lapsilla parempi jopa vielä kuusi kuukautta syntymän jälkeen. Näillä tekijöillä saattaa olla merkitystä myöhemmän atopian, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta.

sektiosta, jossa meni kaikki hyvin. Sektio oli suunniteltu, koska lapsi oli perätilassa ja koska lapsivettä oli oli todalla niukasti, tehtiin sektion kuukautta ennen laskettua aikaa.
Tunnelma leikkaussalissa oli rauhallinen ja leppoisa. Lääkäri kertoi minulle koko ajan mitä tehdään ja homma oli ohi parissa minuutissa. Haavan umpeenkurominen kesti reilut puoli tuntia.
Liikkellä olin jo heti seuraavan aamuna, haava ei ollut kipeä enkä edes tarvinnut kipulääkettä. Katsoin kauhulla alateitse synnyttäneitä, joiden kävely oli todella tuskaisen näköistä. Ja vaikka menetin leikkauksessa verta lähes 2 litraa, en tuntenut / huomannut tätä ollenkaan. Itse asiassa lääkäri kertoin minulle asiasta vasta seuraavan päivänä.
Minulle ainakin sektion on tosi onnistunut ja en iki maailmassa haluaisi synnyttää alateitse, koska niistä olen kuullut niin kauhutarinoita, että sektion vaikuttaa ihan lasten leikiltä niihin verrattuina.

minulle tehtiin sectio,olin jalkeilla seuraavana päivänä ja hoidin jo poikaamme,lääkärikin tarkistuksellaan ihmetteli kun haava näytti jo siltä että leikkauksesta olisi ollut jo viikko enkä pahemmin lääkkeitä popsinut edes leikkauksen jälkeen =)

Itselläni on siis kokemusta molemmista synnytystavoista. Ensimmäinen lapseni syntyi kiireellisellä sectiolla (kohdunsuun ollessa 9 cm auki) ja toinen syntyi aivan normaalisti alateitse.

Näiden omien kokemusteni valossa toivoisin ehdottomasti mahdollisen seuraavan synnytyksen olevan alatiesynnytys!

Section jälkeen olin kipulääkityksestä huolimatta kamalan kipeä, kaikki liikkuminen sattui HIRVEÄSTI. Kävelin pari viikkoa lähes nenä polvissa kun en kärsinyt selkää suoristaa. Vauvan hoitaminen oli hankalaa. Onneksi mies pystyi olemaan isyyslomalla ja auttamassa. Imettämisen alkukin oli tuskaista kun kaikissa asennoissa vauva painoi kipeää leikkaushaavaa. Hammasta purren imetin sitkeästi sen alkuajan jotta ei tartteisi korviketta antaa. Haavan aristuksen vuoksi kesti kaksi kuukautta ennen kuin pystyin käyttämään farkkuja

Toinen lapseni syntyi siis alateitse. Ponnistusvaihe sujui nopeasti ja täysin kivuttomasti spinaalipuudutuksen ansioista. Ja miten mahtavan ihana olo oli synnytyksen jälkeen!!! Toki alapää oli hellänä, mutta muuten olin kuin ennenkin. Alapään arkuuskin helpotti yllättävän nopeasti. Vauvanhoito oli ihanan helppoa, jaksoi ottaa vieraitakin vastaan kotona kun ei ollut kipeä. Todella tärkeänä seikkana pidän sitä, että pystyi ja jaksoin huomioida ja leikkiä vanhemman lapseni kanssa paljon kun en ollut kivuliaan haavan "invalidisoima".

Luin viestisi ja ihmettelin suuresti kuinka sektio saadaan. Oma synnytykseni oli vaikea, kesto 20 tuntia ja lopuksi päädyttiin sektioon tarjontavirheen vuoksi. Sektiosta toipumiseen meni noin vuosi, haava aristi kuukausia eikä vieläkään (synnytin 08/2004) tunto ole palannut leikkaushaavaa ympäröivään alueeseen. En sanoisi että pääsin vähällä kun "sain sektion". Alatiesynnytyksestä toipuminen on todennäköisesti nopeampaa. Odotan toista lastamme, la elokuussa. Toivottavasti saan tällä kertaa synnyttää alateitse. Jokaiseen synnytykseen liittyy riskinsä mutta leikkaukseen aina enemmän eikä toipuminen ole kovinkaan nopeaa eikä kivutonta. Tsemppiä kaikille mammoille.

Täältä löytyy yksi helpolla päässyt joka sai sektion pelon takia. sektiota ei ollut helppo saada, se vaati uskomatonta tappelua lääkäreiden kanssa mutta itse leikkus sujui hyvin ja mitään vaurioita ei todellakaan jäänyt. Helppo, nopea toimenpide ja parentuminenkin nopeaa. Tuntuu hullulta että kukaan enää suostuu synnyttämään alakautta. Kun lääketiede ja kaikki kehittyy miksi tässä asiassa pitäisi toimia kuten ennen vanhaan.

Sectio on LEIKKAUS ja leikkauksiin liittyy AINA riski! mm. suurempi tulpan vaara, leikkaushaavan tulehtuminen jne.
Alatiesynnytys on luonnollinen ja tarkoitettu tapa synnyttää ja jos ei sille ole esteitä, niin siten pitää synnyttää. Alakautta syntyneillä lapsilla puristuu keuhkotkin lapsivedestä luonnollisella tavalla ja siten niillä on paremmat mahkut itsenäiseen hengitykseen.
Alakautta tulleet lapset ovat sen puristuksen takia todettu virkeämmiksi ja voimakkaammiksi eli ns elinvoimaisimmiksi kuin leikatut.

ei ole sektio-kokemuksia,mutta alateitsä meni oikein näppärästi.ei jäänyt jälkeekään,ja paranee nopeesti.eihän vauva paljon alussa paina,mutta onhan se hankalaa kanniskella ja tuohua sen kaa kun pitää vielä itsensä varoa.
oliko sektiolla 6 vko paranemisaikaa?en muista..itse en tuntenut enää 10.pvän jälkeen alatie-synnytyksestä mitään.muistot kaunistuvat myös nopeemmin(trkoitan kun eka päivä sitä vannoo ettei enää ikinä-mul meni 3pvää kun pidin synntystä jo todella mahtavana kokemuksena.

olen itse synnyttänyt kolme lasta sectiolla kaksi ensimmäistä sectiota meni hyvin mutta kolmas ei... lapsi vietiin happikaappiin saman tien salista koska leikkaus kesti liian kauan ja oli elämän alku vaikeeta. mietin itse uskallanko vielä neljännen tehdä mutta jos sen teen niin aijon mennä yksityiselle. niin paljon jäi epätietosuuteen leikkauksen vaiheista etten uskalla mennä kunnalliseen sairaalaan. sen muistan että sinne pölähti henkilökuntaa yhtäkkiä ne hääräs lapsen luona ja mun luona. lääkettä sain lisää jotta jaksaisin leikkauksen loppuun ja lääkkeen nimi oli "hällä väliä" lääke. eli se mikä jäi tietämättä oli ne lääkkeet joita sain ja mikä meni haitarimaisesti? oliko se pulssi vai happi. tietoja en koskaan saa. enkä siitä että miksi?