Ehkä noin 10 vuotta sitten tutustuin yhteen naiseen, joka ihastuikin minuun. Kun hän kertoi asian minulle, en osannut sitä oikein hoitaa vaan sanoin vaan että ei.. En ollut silloin enkä nytkään hänestä siten kiinnostunut. En tosin mitään pahaa sanonut ja yritin pitää yhteyttä jälkeenpäin ihan kaverina, mutta hän ei enää halunnut olla edes kaveri.
Silti aina tasaisin väliajoin tunnen vetoa naisiin. Suurimpaan osaan en, mutta samahan se on miestenkin kanssa. Aika harva ihminen sillä lailla sytyttää, että haluaisi jotain enemmän. En tunne tarvetta edes lähteä etsimään ketään, mutta eri yhteyksissä niihin ihaniin miehiin ja naisiin vaan törmää...
Miesten kanssa vaan on niiiiiin paljon helpompaa. Voi olla vaikka yhden yön juttu tai pitempikin suhde ja siitä voi erota kaverina, jos siltä tuntuu. Ei menetä kasvojaan kumpikaan osapuoli.
Mutta entä sitten naisten kanssa? Miten tilanteista voisi selvitä siten, että koko alkava ystävyys ei lopu kokonaan?
Minä en vaan millään saa mielestä sitä ihanaa naisihmistä, jonka aina silloin tällöin tapaan, mutta parempi kai ystävyys kuin kokonaan katkaista välit... vai onko vaihtoehtoja? Miten tehdä varovaisia tunnusteluja, josta toinen ei asiaa välttämättä tajuakaan? Sen tiedän, että hän tykkää minusta kyllä...:) mutta luultavasti ei näin kuitenkaan.
Syvemmän ystävyyden luominen ja ylläpitäminenkin on vaikeaa tällaisten ajatusten kanssa. Tunnen itseni petkuttajaksi, jos en kerro kaikkea.
Silti aina tasaisin väliajoin tunnen vetoa naisiin. Suurimpaan osaan en, mutta samahan se on miestenkin kanssa. Aika harva ihminen sillä lailla sytyttää, että haluaisi jotain enemmän. En tunne tarvetta edes lähteä etsimään ketään, mutta eri yhteyksissä niihin ihaniin miehiin ja naisiin vaan törmää...
Miesten kanssa vaan on niiiiiin paljon helpompaa. Voi olla vaikka yhden yön juttu tai pitempikin suhde ja siitä voi erota kaverina, jos siltä tuntuu. Ei menetä kasvojaan kumpikaan osapuoli.
Mutta entä sitten naisten kanssa? Miten tilanteista voisi selvitä siten, että koko alkava ystävyys ei lopu kokonaan?
Minä en vaan millään saa mielestä sitä ihanaa naisihmistä, jonka aina silloin tällöin tapaan, mutta parempi kai ystävyys kuin kokonaan katkaista välit... vai onko vaihtoehtoja? Miten tehdä varovaisia tunnusteluja, josta toinen ei asiaa välttämättä tajuakaan? Sen tiedän, että hän tykkää minusta kyllä...:) mutta luultavasti ei näin kuitenkaan.
Syvemmän ystävyyden luominen ja ylläpitäminenkin on vaikeaa tällaisten ajatusten kanssa. Tunnen itseni petkuttajaksi, jos en kerro kaikkea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä kannattaa miettiä, haluatko aidosti olla pelkkä ystävä ja kenties katsoa sivusta kun hän on onnellinen jonkun toisen kanssa, jos hänellä ei olekaan syvempiä tunteita sinua kohtaan. Jos koet, että voit olla aidosti pelkkä ystävä, olosi kenties helpottuu.
Petkuttaminen (kertomatta jättäminen) voi olla raskasta kun on kyse ystävyydestä, jossa pitäisi voida jakaa asioita ja olla oma itsensä. Toista ihmistä ei mielestäni voi oikeasti päästä lähelle, jos ei avaudu tunteistaan ja ota riskejä. Silloin ei myöskään tarvitse jossitella kymmentä vuotta niin kuin minä ensirakkauteni kanssa tein juostessani häntä lujaa pakoon :) Sittemmin otin opikseni, mutta "turpiin" tuli siitä huolimatta. Parempi silti näin.
Jos ystävyytenne jatkuu ja syvenee, jossain vaiheessa tulee se hetki kun sinun on tehtävä valinta kertoako vai ei. Hetki on kai hyvä valita tarkkaan, sillä asian voi tehdä hänelle helpoksi tai vaikeaksi vastaanottaa. Vaikka saisit pakit, ei se välttämättä tarkoita ystävyyden tai kaveruuden loppumista.
Miesten kanssa on helpompaa, mutta naisten kanssa on kiehtovampaa ja paljon haastavampaa.