eli, mun kaveril on syntynyt nyt pentuja, ne on sekarotusii emä: sekarotunen isä: sekarotunen. se emä sai n. vuosi sit ekan pentueensa ja pennut oli ihan terveitä ja sillee ja sai hyvät kodit ihan ajallaan ja niin. mut nyt on syntyny uus pentue ja halusin kysyy onko järkevää ostaa siitä pentueestä pentua ? en tiedä yhtään mitä rotuja niissä on, ja millasii niist sit isona tulee, onko sekarotusii helppo kouluttaa vaiks ei tiedäkkään mitä rotui niissä on, oon 14 vuotta enkä pystyis elämään minkään kauheen jääräpään kanssa, et mun pitäis pystyy ohjaamaan sitä, se emo on kauheen kiltti ja tottelevainen mut isäst en tiedä yhtään. en oo kyselly paljon niist pennuist viel silt mun kaverilt ku en oo ees viel varma saaks siit yhen pennun. mut mitä mieltä ootte, ottaisitteko ite tost pentueest pennun, ja miten on koulutuksen laita??
mitä mieltä olette ?
vastauksia kaipaava
321875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sen enempää juuri itse pentuetta kommentoimatta; Olkoot sitten seropi tai rotukoira, ellet ole 101% varma, älä ota pentua.
Ja mielestäni 14v on liian nuori jos yksin joutuu koiran hoitamaan. Ei millään pahalla mutta kokemuksesta tiedän että pari vuoden sisällä sinulla on muitakin intressejä kuin tämä koira ;)
Toki jos perhe tukee ja on valmis ottamaan osaa koiran hoitamiseen ja muihin tarpeisiin niin asia on eri.
Kertomasi perusteella aikamoinen sekametelisoppa tuo pentue on.
- Emoa pennutetaan aivan liian tiheään. Verrattavissa pentutehtailuun olipa pennutuksen muu tausta kunnossa tai ei. Kuinka vanha narttu on ja miksi narttua pennutetaan ja vieläpä peräkkäisinä vuosina?
- Olet liian nuori huolehtimaan yksin koirasta ja nuoren ikäsi vuoksi monirotuisen ja taustaltaan tuntemattoman koiran hankkiminen olisi mielestäni aivan liian riskialtista. Erityisesti nuorten ja kokemattomien tulee pyrkiä valitsemaan omiin resursseihin parhaiten sopiva rotu ja rodun pentueesta yhdessä kasvattajan kanssa parhaiten sopiva yksilö.
Kennelliiton sääntöjen mukaan pentueen väli pitää olla 10 kuukautta. Kai sama aika on sovellettavissa sekarotuisiinkin. Eli mitään merkkejä tehtailusta ei ole.
samaa ihmettelen kovasti. Se 10kk riittää rotukoira puolella, niin miksei myös seropi.. Kunhan koriasta huolehditaan asianmukaisesti.. Lisäksi on ihan yleistä rotukoira puolella, että astutetaan sukulasilla ja koitetaan sitten vääntää sanoa, että jalostuksen kannalta ja puhua hienosti linjasiitoksista ;) Ja tehdään paljon hallaa.. Ihmiset ovat itsekkäitä..
Itse sain 13-vuotiaana sekarotuisen koiran. Koiran kuollessa olin 27-vuotias ja ei mitään mainittavampia ongelmia ollut näinä vuosina. Jos vanhempasikin ovat koiran hankkimisen kannalla, niin ota ihmeessä pentu. Kyllä lähes koiran kun koiran saa koulutettua yhteiskuntakelpoiseksi.
no siis ei mun tarvisi pentua ja koiraa yksin hoitaa KOKONAAN, ottaisin vaan suurimman osan vastuuta siihen itse, koulutus, lenkitys, ruoka jne. ei ole mistään pentutehtailusta kyse.. koiran omistajat tyttö 15 v ja äiti ja tytön veljet, ovat hyvin eläinrakkaita ja huolehtivat hyvin koirastaan ja pennuista. koira karkasi juoksuaikana pihasta missä muuten pysyy ihanteellisesti, mutta kun uroksia on lähellä niin.. tiiätte kyllä. no nyt sit sattu sama juttu,
Koulutus ei koskaan saa olla lapsen vastuulla, lapsi ei osaa kouluttaa koiraa. Ja toiseksi, vaikka emä olisi kuinka kiltti niin pennuista et voi tietää. Pentue vaikuttaa niin sekametelisopalta, että pennuista voi tulla todella isoja tai todella pieniä, yhtään kun ei voi tietää. Onko sinulla edes varaa pitää koiraa? Koiran pito saattaa tulla hyvinkin kalliiksi, siihen saattaa mennä todella monta TUHATTA euroa vuodessa, varsinkin kun on kyse tuollaisesta sekametelisopasta jossa ei vanhempien terveydestä ja tai pentujen sisarusten terveydestä voi tietää mitään.
Mistä ihmeestä sinä luulet tietäväsi kaikkien lasten koulutustaidot? 14-vuotias osaa kyllä kouluttaa koiran siinä kuin aikuinen, kun vaan halua ja määrätietoisuutta riittää.
Lapsi ei todellakaan ole valmis ottamaan vastuuta toisesta elämästä saati sitten eläimen kouluttamisesta. Ei ole lapsen tehtävä kouluttaa koiraa, se on aina aikuisen tehtävä. Lapsi ei pysty olemaan tarpeeksi pitkäjänteinen, määrätietoinen eikä suunnittelemaan monia vuosiakin eteenpäin.
Sano nyt vielä, että lapset voivat hyvin hankkia lapsiakin, kyllä he pärjäävät.
Mikähän lienee lapsivihasi taustalla?
Onneksi monet lapset osaavat mainiosti kouluttaa koiran. Aloittajahan ei edes ole enää mikään pikkulapsi vaan 14-vuotias. Hyvin onnistuu, kunhan intoa riittää. Ja ovathan hänen vanhempansa tukena.
En todellakaan vihaa lapsia, mutta ei koiraa voi laittaa lapsen vastuulle. Koiran koulutus on aikuisen tehtävä. Ja 14-vuotias on todellakin vielä lapsi. Uskoisin, että suuri osa aikuisista on sitä mieltä, että lapsi ei osaa kouluttaa koiraa. Pelkällä innolla kun koiraa ei valitettavasti kouluteta.
Lapsi ei osaa ajatella sellaisia asioita kuin, että se koira saattaa elää jopa 15vuotta, silloin lapsi on jo n.30-vuotias, pystyykö hän pitämään koirasta huolta silloin kuin teinielämä vie ryyppäämään, jaksaako hän lenkkeilyttää koiran ennen kouluun menoa 30asteen pakkasessa vesisateessa? Entä opiskelut, nuori muuttaa pois, ehkä asuntoon johon ei saa eläimiä ottaa, pystyykö hän opiskelijana pitämään huolta koirasta kun opiskelijana ei rahaa ole yhtään ylimääräistä. Pystyykö hän opiskelijana käymään töissä, koulussa ja vielä huolehtimaan koirasta?
Lapsella ei todellakaan riitä pitkäjänteisyyttä, järjestelmällisyyttä, suunnittelukykyä ym. kouluttaa koiraa ja hoitaa sitä. Eihän koiraa saa lain mukaan edes laittaa lapsen nimiin, mistäköhän se johtuu? Tietysti lapsella ja nuorella saa olla koira ja hän voi sitä kouluttaa, mutta päävastuu on kuitenkin vanhemmilla, aikuisilla ihmisillä.
15-vuotias kelpaa jo kasvattajaksi Kennelliiton sääntöjen mukaan, joten eiköhän 14-vuotias sovi koiran omistajaksi. Kennelliitolla on nuorisolle paljon toimintaa ja kilpailevia nuorisojäseniä, joten eiköhän sekin todista nuoren kelpoisuudesta koiran omistajaksi.
Opiskelijoillahan on paljon koiria ja eläminen koiran kanssa sujuu hyvin. Omasta tahdosta se on kiinni.
Miten muuten 30 asteen pakkasella voi sataa vettä?
Kuitenkin vasta täysi-ikäinen voi saada kennelnimen, mistähän se johtuu? Vaikka kennelliitolla olisi paljon toimintaa nuorille niin se ei siltikään tarkoita että kennelliittokaan kannustaisi siihen että lapsi kouluttaa ja omistaa koiran.
koiran kouluttaminen nimittäin.
Täysi-ikäisyyden vaatimus kennelnimen suhteen liittyy liiketoiminnan pyörittämiseen, eli silloin kun penteita tulee useita ja raha isommassa mittakaavassa alkaa liikkumaan. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä koirankäsittelytaitojen kanssa. Jos Kennelliiton mielestä lapsi/nuori ei osaa/kykene koiraa kouluttamaan, se tuskin järjestäisi tuollaista toimintaa nuorille. Ja onhan aloittajallakin vanhemmat olemassa, eli ei kai hänen aina itse tarvitse koirastaan huolehtia.
johdu tästä meidän suomalaisesta lainsäädännöstä, ettei pentua voi rekisteröidä alaikäiselle. Ala-ikäinen kun ei ole vielä täysivaltainen tekemään suurempia oikeustoimia (alle 18v. ei voi esim. tehdä itsenäisesti työsopimusta). Pienempiä kyllä, mutta vain vanhempien suostumuksella. Ehkä tässä kennelliitto on ottanut niin sanotusti helpon ja varman tien ja suurempaa byrokratiaa yms. paperisotkua (eli juuri näitä vanhempien suostumusten keräämistä) välttääkseen. Ymmärrettävä syy, jolla ei mitä suurimalla todennäköisyydellä ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö tuon ikäinen lapsi olisi kykenevä hoitamaan koiraa.
Itse sain ensimmäisen koirani 11-vuotiaana. Kyllä onnistui koiran kouluttaminen vallan mainiosti vanhemman veljeni (2v vanhempi) avustuksella. Koiran ruokinnasta vastasi äitimme, mutta muuten lenkitimme, leikitimme ja koulutimme.
Tuo puhe myöhemmin opiskelemaan lähdöstäkin koiran ottamisen esteenä on ihan höpö höpöä. Kyseinen oma koirani jäi tosin vanhemmilleni eläkepäiviään viettämään, kun lähdin opiskelemaan. Syynä oli se, että koira oli ikänsä kasvanut maalla, jossa se sai vapaana juosta pihalla. Kahlitseminen kerrostaloyksiöön ei tuntunut koiran kannalta oikealta ratkaisulta (koira on myös metsäverinen). Mutta ystäväni, jolla myös oli nuorena hankittu koira lähti opiskelijakämppään mukaan ja aivan hyvin sopeutui.
Myöskään myöhempi opiskelu itsessään ei ole ongelma koiran pitoon. Itse hankin toisen koiran vajaa vuosi sen jälkeen, kun aloitin opiskelut. Nyt, muutama vuosi tämän jälkeen otin toisen koiran. Aina on löytynyt aikaa koirille. Se on vaan siitä kiinni miten asiat laittaa tärkeysjärjestykseen.
Loppuyhteenvetona: 14.v ei ole liian nuori hankkimaan koiraa. On myös muistettava, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö siinä missä koirakin eli, jos todella on valmis huolehtimaan ja hoitamaan koiraa ja ottamaan vastuuta siitä, ei ikä tosiaankaan ole este. Kaikista nuorista ei tule teini-ryyppääjiä (alkoholin käyttö nuorten keskuudessa vähenee tutkimusten mukaan vuosittain)! Vanhempien on kuitenkin myös oltava jutussa mukana. Eli juuri esim. tuossa taloudellisessa puolessa (ja en muuten ymmärrä mikä sellainen koira on, joka mukamas kustantaa tuhansia vuodessa??!! ilmeisesti erittäin sairas koira...).
Tämä on vain minun mielipiteeni. Haukkukaa, jos haluatte, niinhän täällä on tapana.
10 kk juoksuväli riittää rtoukoirien pudellakin uusine pentujen teettämiseen, etä jos väli on ollut rapeeksi pitkä niin asia on ok.
Minusta 14-vuotias on aivan liian nuori ottamaan tiselleen koiraa. Mutta jos vanhempasi ovat ottamassa ti äkoiraa koko perheelle niin asia on eri. Ja asiaa pitää miettiä tarkasti. Pitää miettiä minkälainen koira olisi juuri siihen perheeseen sopiva. Minkäkokoinen, luonteinen jne.
Jokaisen koiran pystyy kyllä kouluttamaan sellaiseksi, kun itse haluaa, mutta siihen pitää jaksa apaneutua. Kaikk iei mene yhdestä kerrasta perille. Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan paljon!
ota vaan sekarotuinen pentu, se on huomattavasti terveenpi kuin sisä siittoiset koirat. minulla on 2 emä ja sen pentu. pennun sisko meni 14 v tytölle ja hån on kouluuttanut pennun silloin aikanaa H I R VE Ä N hyvin. kävin vuodenpäästä katsomassa niin oli pentu ja tyttö kavereita keskenään. totteli hyvin kauniisti tyttöä. oli ilo katsella tyttöä ja koiraa. onnea sinulle ja uudelle kaverillesi
Tahtoisin todella tietää mistä juontaa tuo, että sekarotuiset muka olisivat terveempiä? En ole ikinä tähän vastausta tällä palstalla saanut, koska asiaa ei ole mitenkään voitu todistaa.
http://www.koiranjalostus.fi/sekarotu.html
Lueppas tuolta sopiva hinta?-ketjusta vastaukseni tähän kirjoitelmaan, joka todistaa vain sen, että rotukoirat ovat niitä terveimpiä, eikä päinvastoin.
Huomasin sinun munanneen itsesi oikein kunnolla.
Ai missä kohdin munasin itseni? Siinä kohdassako kun osasin lukea tutkimusta paremmin kuin sinä? Niinhän siinä tutkimuksessa lukee, että terveimpiä ovat rotukoirat.
Siinä kohdassa, jossa et ymmärrä asiantuntijan selväsanaista lausuntoa, eli tätä:
"Usein väitetään sekarotuisten koirien olevan puhdasrotuisia terveempiä. Pitääkö tämä paikkansa?
Kyllä se pitää paikkansa. On muistettava, että yksittäisellä koiralla saattaa kuitenkin olla vaikka mitä ongelmia. Katsottaessa suurempaa joukkoa, tämä sekarotuisten terveys näkyy."
Koska pentueen isästä ei ole tietoa,ei ole myöskään mitään takeita siitä etteivätkö pennut olisi myös sisäsiittoisia.
ettet erota mielipidettä faktasta:D todellakin varsinainen munaus:D
Ei kyllä liity aiheeseen, mutta ihan pakko pakko tällä kertaa puuttua erikoiseen kieliasuun ko. tutkimuksessa: "Pienin kuolleisuus ja sairastavuus oli skandinaavisilla metsästyskoiraroduilla" eli eiköhän tuo kuolleisuus ole joka rodulla täydet 100%... Pilkunnu*****sta mutta menköön, kerranhan täällä vaan eletään=)
Itse olin 15 vuotias kun vanhempani ostivat mulle oman koiran. Berhandilaisen. Vanhemmillani oli tietysti vastuu koiran kuluista ja hyvinvoinnista mutta minä koulutin sen.
Koira oli isokokoinen uros mutta niin lempeä kuolan valuttaja. Mielestäni pärjäsin loistavasti, tosin mitään monimutkaisia koukeroita en sille opettanut.
Mun mielestä sun ikäinen voi ottaa oman koiran kun vain ymmärtää mihin on lähtemässä ja tarvittaessa saa apua vanhemmiltaa.
Onnea uudelle koiran omistajalle
kiitos noist kommenteist, jokasella on oma mielipide asiasta, ja kyllä siin joskus 6-7 viikon aikana näkee tuleeks koirast iso tai sit joku pienempi, ja et minkä näkönen siit tulee.
uskon et tääl on moni 14-15 vuotias ihminen joka on saanu koiran tossa iässä (14-15v), ja koulutus on menny nappiin. vastuu on tietenkin vanhemmillani sen tiedän, mutta lenkkeily ruokinta koulutus sen vastuun otan mä, jos tulee mutkia matkaan vanhempani auttavat, se on tavallaan koko perheen koira, mutta haluisin siitä sen varran omaa että kun lähden opiskelemaan se tulee mukanani ja on myös sillon kiintynyt minuun ettei rupea surkeasti ikävöimään toisia perheen jäseniä. ne pennut on nyt 3 viikkoo ja mennään kattoo niit joskus ku ne on 4-6 viikkoo et näkee vähän millasii jokanen on. ja jos pennut on sillon jo isokokoisia ja jos sen isä on joku "hullu" koira niin jätämme oston siihen.
voiko muuten koirista tulla isoja jos emä on joku: 45cm säkä ja isä on joku 60-70?? siis et voiko tulla joku 70 cm säkältään ?
kiitos vastauksista ja mielipiteistä jos tuohon vielä saan kommentteja ?
Saat kunnon koneen, jos siinä sattuisi olemaan oikein räjähtävää luonnetta, oikein voimakas puollustushalu ja vielä ilman itsesuojeluvaistoa.
Sekarotuisista saa vaikka minkälaisen koiran.
Vanhempani ostivat minulle Snautserin ja koira laitettiin jopa minun nimilleni :) Toki vanhempani ottivat koirasta vastuun että jos minusta ei olisikaan koiran kasvattajaksi vielä sen ikäsenä,
niin he hoitaisivat sen. Mutta ei heidän tarvinnut koiraa hoitaa muutakuin kesäleireillä ollessani. Koulutin snautserin, ruokin ja ulkoiltin olihan se mun paras kaveri. Mielestäni lapsi voi ottaa koiran
JOS VANHEMMAT ovat valmiita ottamaan vastuun koirasta, jos lapsella loppuu mielenkiinto. Itselläni oli myös näytön halua koska minulle myös sanottiin ettet sä sitä viikkoa kauempaa hoida.
Tämä näytön halu ilmeni esim. lenkille lädettäessä pihalla 30 astetta ja kova lumisade, jolloin Isäni sanoi minä voin lähteä niin sinun ei tarvitse, johonka minä vastasin se on mun koira!!! Halusin vain tuoda oman kokemukseni esille jotta voi lapsikin kasvattaa koiran.
(Snautseri eli 12vuotta. Nyt koirana Tiibetinterrieri 2 vuotias)
kiitti noista, ja mennään kattoo niit pentui täl viikol, :P toivottavast ne ois mieleisii, ja sit vois alkaa suostuttelee uudestaan äitii:DD
mut joo miten sekarotuset rokotetaan ??
rokotetaaks ne samal tavalla ku rotukoiratki ?
rokotetaan