Mä kävelin raskain askelin kohti meijän kotiovee. Mä näin silmissäni mutsin punertavan naaman ja kuulin korvissani tunnin mittasen saarnan ja kotiaresti uhkauksen. Mä ryntäisin huoneeseeni ja esittäisin itkevää ja sanoisin että mähän olin vaa tylsät hissan tunnit poissa. Se oli joka kerta sama rutiini. Mutsi ei tunnu älyyvän ettei muhun huuto tehoa. Pakkohoito ehkä.
Mä työnsin avaimen lukkoo ja vetäsin syvään henkeä. Naaman oli oltava peruslukemilla. Ovi pamahti ehkä turhankin lujaa mun selkäni takana. " Moi ! " huusin tekopirteesti ja rymistin rappuset alas mun huoneeseen.
Sydän kurkussa mä tuijotin ovea odottaen mutsia. Kulu sekunteja, minuutteja. Mä lysähin sängylleni ja tuijotin kattoo. Oli oudon hiljaista. Aika ei tuntunut kulkevan.
" Laura ! " Mä huusin ja avasin mun huoneen oven. Mä mietin olisiko se voinut olla totta. Ettei meijän huushollis ollu ketää. Aina mutsi oli kotona mua oottamassa. Kun mä tartuin Lauran huoneen kahvaan mulle tuli tunne, ettei kaikki ollu hyvin. " Laura ? " mä kuiskasin ja raotin ovea. " Mitä sä ?" mä sanoin ja sanat tarttu mun kurkkuun. Laura keinu sängyllään mutsi sylissään. Se silitti mutsin hiuksia ja kääns katseensa muhun. MIkä karmaiseva näky. Lauralla ei ollu silmiä päässään. Sen iho oli vihreä ja näytti limaselta.
Mä heräsin kiljuen. Kamala uni, mä aattelin ja laitoin aamutakin päälle. Kello näytti puoltaviittä aamulla ja mä päätin mennä pienillehermo sauhuille. Röökit ja sytkärin mä nappasin puhelinpöyältä ja yritin avata ulko-oven mahollisimman hiljaa. Mutsi oli kilahtanu mulle oikein kunnolla ja sano etten mä sais enää käyä röökillä kuistilla. Mä tuhahdin ja aattelin et mikä se oli mua estämään. Tupakka maistu ihanalta ja painajainen hävis mun päästä ihan lopullisest.
Kylmyys sai mut palaamaan nopsasti sisälle. Mä hiivin mun huoneesee ja sujahin peiton alle lämpimään. Ei menny aikaakaan kun mun silmät jo valahti kiinni ja mä vaivuin syvään uneen.
Mä työnsin avaimen lukkoo ja vetäsin syvään henkeä. Naaman oli oltava peruslukemilla. Ovi pamahti ehkä turhankin lujaa mun selkäni takana. " Moi ! " huusin tekopirteesti ja rymistin rappuset alas mun huoneeseen.
Sydän kurkussa mä tuijotin ovea odottaen mutsia. Kulu sekunteja, minuutteja. Mä lysähin sängylleni ja tuijotin kattoo. Oli oudon hiljaista. Aika ei tuntunut kulkevan.
" Laura ! " Mä huusin ja avasin mun huoneen oven. Mä mietin olisiko se voinut olla totta. Ettei meijän huushollis ollu ketää. Aina mutsi oli kotona mua oottamassa. Kun mä tartuin Lauran huoneen kahvaan mulle tuli tunne, ettei kaikki ollu hyvin. " Laura ? " mä kuiskasin ja raotin ovea. " Mitä sä ?" mä sanoin ja sanat tarttu mun kurkkuun. Laura keinu sängyllään mutsi sylissään. Se silitti mutsin hiuksia ja kääns katseensa muhun. MIkä karmaiseva näky. Lauralla ei ollu silmiä päässään. Sen iho oli vihreä ja näytti limaselta.
Mä heräsin kiljuen. Kamala uni, mä aattelin ja laitoin aamutakin päälle. Kello näytti puoltaviittä aamulla ja mä päätin mennä pienillehermo sauhuille. Röökit ja sytkärin mä nappasin puhelinpöyältä ja yritin avata ulko-oven mahollisimman hiljaa. Mutsi oli kilahtanu mulle oikein kunnolla ja sano etten mä sais enää käyä röökillä kuistilla. Mä tuhahdin ja aattelin et mikä se oli mua estämään. Tupakka maistu ihanalta ja painajainen hävis mun päästä ihan lopullisest.
Kylmyys sai mut palaamaan nopsasti sisälle. Mä hiivin mun huoneesee ja sujahin peiton alle lämpimään. Ei menny aikaakaan kun mun silmät jo valahti kiinni ja mä vaivuin syvään uneen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi on kiva stoori, jatka ihmeessä!(: