Minun hamsterini kuoli tässä noin kolme viikkoa sitten enkä ole päässyt sen yli. Kerrompa miten se tapahtui.
Hamsterini nimi on Manta ja sillä on kolmikerroksinen häkki jossa mökki alakerroksessa,ruokakuppi toisessa kerroksessa ja leikkikalut ylä kerroksessa. Eräänä iltana vein mantalle ruokaa ja se tuli heti söymään. Yleensä se söi kupin tyhjäksi, mutta nyt sinne jäi ruokaa.
Seuraavana päivänä vein ruokaa niin huomasin että Manta ei herännytkään. Piti vähän huudella Mantaa ennenkun se tuli syömään. Ruokakuppiin jäi taas ruokaa. Seuraavana iltana vein Mantalle ruokaa niin se ei herännyt vaikka kuinka yritin herätellä sitä niin se ei vaan herännyt. Laitoin ruokakupin kopin eteen ja odotin että se heräisi. Ja niin se heräsi ja söi ruokansa, muttei kaikkea.
Seuraavana iltanalaitoin Mantalle ruokaa ja laitoin sen taas kopin eteen ja jäin odottamaan, mutta se ei hetännyt, Kun lähdin pois niin kuulin sen rapistelevan kopissaan jotain ja ajattelin että se syö myöhemmin. Seuraavana iltana menin hakemaan Mantan ruokakuppia ja täytin sen ruualla. Laitoin sen taas kopin eteen. Tällä kertaa en jäänyt odottamaan että se heräisi. Seuraavana iltana menin hakemaan Mantan ruoka kuppia ja huomasin ettei siitä oltu syöty mitään.
Jäin odottamaan että Manta heräisi, muttei se herännyt. Avasin häkin luukun ja otin kurkunpalan. Laitoin kurkun palan koppiin ja ajattelin että kyllä se sen syö, mutta en kuullut mitään ääntä että Manta olisi herännyt. Otin häkin pois pohjan päältä ja nostin kopin ja huomasin että Manta nukkui. Ajattelin kerättää sen vähän silittämällä, mutta tusin että Manta oli ihan kuin kohmeessa. Kun katsoin tarkemmin niin huomasin ettei se hengittänyt. Huusin Isää katsomaan Mantaa ja hän sanoi että se oli kuollut. Kysyin oliko sillä ollut tuskia kun se kuoli. Isä sanoin että se oli nukkunut pois. Laitoimme sen pieneen pahvi laatikkoon ja veimme sen varastoon kylmään. Surin sitä noin viikon ja päätin että se on haudattava. Hautasimme Mantan mummini pihaan ja laitoimme siihen maahan kepin ja keppiin pienen lyhdyn. Vielä tänäkin päivänä vien sinne joka viikonloppu tuikkukynttilän muistuttamaan että tässä lepää pieni oma Mantani.
Vein Mantan haudalle kiven missä luki: Tässä lepää Manta-hamsteri. Syntyi 30.9.2002 Kuoli: 30.3.2003 Lepää rauhassa oma pieni Mantani.
Luulen vieläkin että jos kaivan Mantan haudan auki niin Manta elää vieläkin, mutta yritän uskoa että Manta on kuollut.....
Kiitos kaikille jotka luitte tämän Mantani tarinan!!
Hamsterini nimi on Manta ja sillä on kolmikerroksinen häkki jossa mökki alakerroksessa,ruokakuppi toisessa kerroksessa ja leikkikalut ylä kerroksessa. Eräänä iltana vein mantalle ruokaa ja se tuli heti söymään. Yleensä se söi kupin tyhjäksi, mutta nyt sinne jäi ruokaa.
Seuraavana päivänä vein ruokaa niin huomasin että Manta ei herännytkään. Piti vähän huudella Mantaa ennenkun se tuli syömään. Ruokakuppiin jäi taas ruokaa. Seuraavana iltana vein Mantalle ruokaa niin se ei herännyt vaikka kuinka yritin herätellä sitä niin se ei vaan herännyt. Laitoin ruokakupin kopin eteen ja odotin että se heräisi. Ja niin se heräsi ja söi ruokansa, muttei kaikkea.
Seuraavana iltanalaitoin Mantalle ruokaa ja laitoin sen taas kopin eteen ja jäin odottamaan, mutta se ei hetännyt, Kun lähdin pois niin kuulin sen rapistelevan kopissaan jotain ja ajattelin että se syö myöhemmin. Seuraavana iltana menin hakemaan Mantan ruokakuppia ja täytin sen ruualla. Laitoin sen taas kopin eteen. Tällä kertaa en jäänyt odottamaan että se heräisi. Seuraavana iltana menin hakemaan Mantan ruoka kuppia ja huomasin ettei siitä oltu syöty mitään.
Jäin odottamaan että Manta heräisi, muttei se herännyt. Avasin häkin luukun ja otin kurkunpalan. Laitoin kurkun palan koppiin ja ajattelin että kyllä se sen syö, mutta en kuullut mitään ääntä että Manta olisi herännyt. Otin häkin pois pohjan päältä ja nostin kopin ja huomasin että Manta nukkui. Ajattelin kerättää sen vähän silittämällä, mutta tusin että Manta oli ihan kuin kohmeessa. Kun katsoin tarkemmin niin huomasin ettei se hengittänyt. Huusin Isää katsomaan Mantaa ja hän sanoi että se oli kuollut. Kysyin oliko sillä ollut tuskia kun se kuoli. Isä sanoin että se oli nukkunut pois. Laitoimme sen pieneen pahvi laatikkoon ja veimme sen varastoon kylmään. Surin sitä noin viikon ja päätin että se on haudattava. Hautasimme Mantan mummini pihaan ja laitoimme siihen maahan kepin ja keppiin pienen lyhdyn. Vielä tänäkin päivänä vien sinne joka viikonloppu tuikkukynttilän muistuttamaan että tässä lepää pieni oma Mantani.
Vein Mantan haudalle kiven missä luki: Tässä lepää Manta-hamsteri. Syntyi 30.9.2002 Kuoli: 30.3.2003 Lepää rauhassa oma pieni Mantani.
Luulen vieläkin että jos kaivan Mantan haudan auki niin Manta elää vieläkin, mutta yritän uskoa että Manta on kuollut.....
Kiitos kaikille jotka luitte tämän Mantani tarinan!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lemmikin menettäminen on aina raskasta. Itse menetin helmikuussa kaksi päivää sen jälkeen kun olin tullut englannista kotiin rakkaan ensimmäisen rottani.Se oli aivan kamalaa Boogie oli aina ollut niin eloisa ja pirteä rottanen. Seuraavalla hankimme pienen pienen kissan pennun Eddien. Eddie oli maailman ihanin kissan pentu se oli rauhallinen ei riehunut makasi vain kaikki päivät sylissä söi vähän ja oli hiljainen. Kaksi viikkoa kului ja Eddie kuoli sillä oli kuulemma joku synnynnäinen sairaus. Voi että minä ja poikaystäväni itkimme se pieni vaavi oli valloittanut sydämemme ihanalla luonteellaan. En voinut uskoa että Eddie oli poissa vielä monta päivää tapauksen jälkeenkin välillä ihmettelin missähän se Eddie luuraa. Se oli aivan kauhea koettelemus siinä tuli semmoinen tunne että kannattaako näitä eläimiä pitää ollenkaan kun kaikki kuolee käsiin ja niin lyhyin väliajoin. Eddie oli kissatalosta hankittu kissa ja kissatalon työntekijä sai meidät suostuteltua harkitsemaan uutta pentua.Vaikka olimme aluksi päättäneet ettei vielä ole uuden pennun aika niin seuraavalla viikolla kävimme kissatalolla katsomassa. Siellä oli aivan ihana pikkukisu, Eddien sisko. Ja tämä kisu oli puolet isompi kuin Eddie ja hirveä riehumaan ja energiaa riittää vaikka koko talolle päätimme ottaa pikku Biggsin hoiviimme siskoni nimesi sen Bigger Stuffiksi koska se oli niin paljon isompi kuin Eddie. Nyt kun katsoo Biggsiä huomaa kyllä heti että pikku Eddiellä oli joku vikana, ehkä se pääsi parempaan paikkaan.Meillä on monta kuvaa pikku Eddiestä ja sen sisko muistuttamassa meitä siitä, Boogie oli aina lempirottani ja tulee aina olemaan siitä muistuttaa vielä sen veli Lucifer vanha herra joka riemastuttaa eloamme. Tuskin kukaan edes jaksoi tätä lukea mutta ei se mitään.Sainpa purkaa ajatuksiani.Pala vaan nousee kurkkuun kun ajattelee pikku Eddietä..niin ikävä on.
ikävää että hamsterisi kuoli.mulle kävi ennen joulua niin että kanini synnytti 4 aivan ihanaa poikasta ja olin niin iloinen...huomasin kuitenkin että poikaset ei ollu kunnolla kehittyneitä.seuraavana aamuna menin kattomaan miten äitipupu ,lumikki, voi...luulin kanssa että se nukkui joten huutelin vähäsen,mutta ei eloa..tajusin että se oli kuollut.nostin lumikin syliin,se oli kova la litteä.ihan erilainen kun elävänä.järkytyin tosi paljon.tuntu siltä kun joku olis työntäny tikarin sydämestä läpi.istuin lattialle lumikki sylissäni ja itkin varmaan kaks tuntia.vaikka se oli jo ennen joulua,niin kaipaan kaniani vieläkin.otin 2 uutta kania jotta pääsisin surustani nopeammin ja se auttaa =)..
suosittelen sua ottamaan uuden lemmikin jota taas hoidat ja jonka kanssa olisit iloinen =).
Elämä on semmosta. Jokainen täältä joskus lähtee. Oma hamsterini nukutettiin ikiuneen noin kuukausi sitten. Ilonalla oli kasvaimet toisessa korvassa ja hännän vieressä, joita oli edes turha yrittää leikata ihan hamterin koosta johtuen ja hänen iästä johtuen. Ilona ei edes kärsinyt vielä kasvaimistaan oli pirteä ja söi edelleen, mutta tilanne olisi heikentynyt pian, joten päätin sitten ettei pikku tyttöni tarvitsisi kärsiä, kun sen aika olisi tullut. Ensimmäisen lemmikin menettäminen saattuu aina koviten. Ensimmäinen hamsterini kuoli syliini ja luulen, että hänkin oli onnellinen siirtyessään muille maille...
niinhän se on...mutta oon edelleen sitä mieltä että uusi lemmikki auttaa parhaiten surun yli =)
p.s pärjäile
Otan osaa ampe! koita jaksaa!!
Iso kiitos Riksulle!!
munki hamsteri kuoli viime vuonna ja suren vieläkin sitä
YHYY!!
PS.onneks äiti ymmärsi ja osti uuden hamsterin jollei sul oo viel ni kysy äitiltä tai iskältä jos sais uuden. äitis ymmärtää kyllä olen varma
herrajumala, kylklä te pikkupennut ette ymmärrä mitään. Anna nyt suruaikaa. HETIKÖ pitäisi ostaa uusi eläin kun rakas lemmikki on kuollut? Se on just tuota... Että heti unohdetaan rakas eläin kun äityli tuo heti seuraavana iltana uuden, entistä ehomman hamsterin?
ARG. Alle 10 vuotiaille ei edes pitäisi antaa hamstereita, kun ne vaan herättäisi ne kesken unien (ja sekös stressa, jos mikä) ja heillä ei ole riittävästi vastuuntuntoa. Toki poikkeus vahvistaa säännön, mutta näin yleisesti.
Se on teille "vanhemmille" niin yleistä että te yleistätte kaiken mikä kohdistuu meidän nuorempien lemmikki harkintoihin/hankintoihin!
Eihän se sitä terkoita että:"Äiti tuo uuden entistä ehomman hamsterin." ON ERITTÄIN RUMAA SANOA TAI EDES AJATELLA MEIDÄN AJATTELEVAN NOIN!
Meille nuoremmille uusi lemmikki vanhan kuoltua on kuin terapiaa. Se on monen tapa päästä surusta yli! Toki mulle on helpompaa olla hetki ilman lemmikkiä mutta uuden kanssa voi muistaa kuinka paljon rakastaakaan jo kuollutta ja kuinka hauskia hetkiä hamsterilla/kanilla/hiirellä/jne. oli sinunkanssasi elämässään, sekä tietenkin kuinka paljon hyviä hetkiä haluat antaa tulevalle lemmikille! Jokaisella on oma tapa päästä surusta, eikä se tapa AINA PAKOLLA vähennä RAKKAUDEN MÄÄRÄÄ MENEHTYNEESEEN LEMMIKKIIN!
Kun mun hemsterilta halvaantui takajalat viime vuonna, veimme sen eläinlääkäriin joka sanoi ettei niin pienestä eläimestä voi tarkkaan sanoa onko kyseessä kasvain vaiko kenties sydämmenveritulppa. Lääkäri kysyi haluisimmeko lopettaa sen vaiko viedä kotiin vielä vaikka viikoksi ja katsoa... mutta luultavammin joutuisimme tuomaan sen vielä takaisin. Joten tein päätöksen. En saanut olla niin itsekäs että antasin rakkaan Nikkeni kärsiä kun se tuskin pystyi enää liikkumaan. Otin sen viimeisen karran kädelle ja se huusi äänetöntä huutoa (varmasti kivusta), annaoin sille tusinan pusuja ja hyräilin sille jotain laulua ja laskin sen lääkärin pöydälle. Lääkäri meni hakemaan piikkiä... Muistan että eniten minua satutti se kun Nikke yritti vielä viimeisen kerran ryomiä rarkkutakkini hihaan... Onneksi maailmaan on keksittysairaille eläimille kivuton ratkaisu. Se sai nukkua pois ja se haudattiin omenapuun juurelle koska se raksti omenaa.
Olen aina silloin tällöin miettinyt että teinhän varmasti oikein...?
Nyt, vasta nyt olen alkanut harkitsemaan suloista pienokaista ehkä hiirtä tai jotain eli minulta meni aikaa tämän verran toisilla vähemmän ja on vielä niitäkin jotka eivät pääse asiasta yli koskaan...
teit oikein, kun päästit sen kivusta.
En haluaisi olla niin pessimistinen alle 10-vuotiaiden lemmikkihankintojen vuoksi, mutta olen saanut liikaa huonoja esimerkkejä tällaisesta.
Esimerkkinä; Olin juuri ostamassa kultahamseria, valitsemassa juuri sitä oikeaa kymmenen pörröisen söpöiläisen joukosta terraariosta myyjän kanssa. Siellä oli nuori tyttö, about 8-9-vuotias. Hän oli äitinsä kanssa, kai vain käymässä kyseisessä eläinkaupassa. No, kun terraario oli otettu alas ja olin valitsemassa hamsteria, tyttö raahasi äitinsä siihen ja huusi "tollanen Heti meille, tosi söpöjä". Noh, kului ehkä viisi sekuntia kun tyttö huomasi kanin ja hamsterit unohtuivat konsanaan! "Oi noihan on just luovutusiässä, noi on niin söpöjä!!". No siinä kului peräti puoli minuuttia kun nuori neiti huomasi marsut ja taas sama juttu! En tiedä loppua, kun ehdin jo lähteä paikalta pois. Eihän tämä niin dramaattinen tarina edes ole, mutta jos tyttö saisi vaikka esim. kanin kyllä hän varmasti jaksaisi ne ensimmäiset kaksi viikkoa hoitaa sitä, mutta taas kun kierre pääsee käyntiin niin tsiisus. Siinä se kani unohtuu, kun uusi perheenjäsen saapuu.
Tietty se on helpostusta, se uusi lemmikki, siksi, laitoin viime tekstissäni HETI sanan isolla. Lueppa se uusiksi ja painota sanaa heti. saankos ysyä, Sanna, Kuinkas vanha olet. Nimittäin alle 10-vuotiaaksi kirjoittaisit liian hyvää tekstiä.
Ikää löytyy jo 14 vuotta, mutta MINÄ sain ensimmäisen hamsuni kun olin yhdeksän. Olin aivan samanlainen: ihana marsu, ihana kani, ihana hiiri...
Mutta vanhempani katsoivat mikä olisi minulle sopivinta ja sain yhden hamsterin. Siinä oli tekemistä kolmeksi vuodeksi, enkä edes kehdonnut kysyä lisää lemmikeitä kun perheemme omisti vielä koirankin. Hoidin hamsun kunniallisesti loppuun saakka ja vuosi den kuoleman jälkeen ostin Niken.
Mikä sitten sinusta on se sopivin aika hankkia uusi lemmikki kun edellinen menehtyy? EI SELLAISTA OLEKKAAN! Asia on hyvin yksilöllinen. Esimerkiksi monet kasvattajat ostavat samalla viikolla uudet/uuden lemmikin kun joku suuresta "laumasta" kuolee. Kyllä sitä kuolluttakin muistellaan, uskon ja toivon niin, mutta kun usein kuolleen jyrsijän häkkiin/terraarioon hommataan uusi jyrsijä kuitenkin tulevaisuudessa niin miksei jollekkin kotia etsivälle voi tarjota sitä heti kun se on mahdollista.
Mä en voi ostaa uutta hamsteria koska meillä on koira joka on hulluna kaikkeen liikkuvaan.... =(
Iso kiitos kaikille jotka luitte tuon Mantan tarinan!!
Mä oon 12 vuotta enkä mikään pikkukakara joka ei osaa pitää huolta lemmikistään!