Mitä ihania muistoja sinulla on äitienpäivistä vuosien varrella?
Minulla on kultaisissa raameissa kaksi ihaninta kirjettä: Ensimmäisessä lukee: "voraksäitimitenvoitollanoin ihna" Lapseni kirjoitti sen noin 6-7 vuotiaana, kun kaikki kirjaimet vielä olivat yhtenä pötkönä.
Toisessa lukee: "Äitioletainarakkainmlle". Sen toinen lapseni kirjoitti noin 6 vuotiaana.
Lapseni ottivat minusta monelaisia kuvia ja yhden ihanan taideteoksen laitan tuohon nikkiini. Lapseni suunnitteli sen itse ja asetti hiukseni auringoksi. Sen kuvan nimi on "Aurinkoäiti". On niitä vanhoja kuvia kiva katsella ja muistella, kun lapset käyvät kylässä luonani.
Minulla on kultaisissa raameissa kaksi ihaninta kirjettä: Ensimmäisessä lukee: "voraksäitimitenvoitollanoin ihna" Lapseni kirjoitti sen noin 6-7 vuotiaana, kun kaikki kirjaimet vielä olivat yhtenä pötkönä.
Toisessa lukee: "Äitioletainarakkainmlle". Sen toinen lapseni kirjoitti noin 6 vuotiaana.
Lapseni ottivat minusta monelaisia kuvia ja yhden ihanan taideteoksen laitan tuohon nikkiini. Lapseni suunnitteli sen itse ja asetti hiukseni auringoksi. Sen kuvan nimi on "Aurinkoäiti". On niitä vanhoja kuvia kiva katsella ja muistella, kun lapset käyvät kylässä luonani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsuuden äitienpäivät oli niitä parhaita. Äidin oli pakko leikkiä nukkuvaa kun sen herättäminen oli se kohokohta. Se mukamas heräs siihen, kun avattiin makkarin ovi ja laulettiin. Tarjottimella oli kakkukahvit vain äidille. Ja aina oli paketti.
Lasteni isä ei osannut samaa kuin oma isäni. Mutta ne lasten kortit on ollut tosi hauskoja. Ne on tallessa. Yksi on valtava pahvi johon ne on askarrelut kaikkea hauskaa.
Voi vain kuvitella miten pienillä sormilla lapset niitä kortteja näpertelevät. Tallessa on minullakin varmaan kaikki - tai ainakin osa lasten tekemistä korteista. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin he joskus kyselivätkin olenko säilyttänyt heidän tekemänsä kortin. Eihän niitä hennonnut heittää roskiin, kun he ihan itse olivat suurella vaivalla ne tehneet. Myöhemmin tuli itsetehtyjä pannunalustoja ja veistossa tehtyjä kynttilänjalkoja ym. Ihana niitä on vieläkin katsella. Nyt ei enää kukaan tuo aamukahvia ja ei tarvitse leikkiä nukkuvaa aamulla ja "yllättyneenä herätä" kahvin tuoksuun äitienpäivänä.
Hyvää äitienpäivää !
Meikäpoikaa, ei ole koskaan kiinnostanut menneisyys ja juhlat.
Nyt kyllä harmitta, kun on tullut perhepiiriin lasten aviopuolisotkin,
harmittaa, kun ei osaa käyttäytyä normaalisti.
Aina olen ostanut kaikki silloin/heti kun on tarvittu,
kukkasia ja muuta turhuutta ei meillä ole koskaan vaimokaan ostanut.
Äitienpäiväkortinkin on vaimo itse ostanut,
sellaisen halvan ja on myös kaivanut vanhan kortin esiin.
Ihanin muisto on kai se kun kaksi 1v3kk ja yksi 2v5kk painivat,
ihan oikeasti ja rajusti, oli oikein suuri painimatto meillä.
Enää ei uskalla samanikäisten lastenlasten edes töniä toisiaan,
niin olen vanhentunut.
----------------------------------------------------------------
Niin olemme syntymäsaitoja ja syntymä tuhlareita,
samanlaisia kuin sukummekin.
Kaikesta rahankäytöstä pitää hyötyä.